Muutama kuukausi on kulunut siitä, kun sain luettua kannesta kanteen kirjan nimeltä ” 100 faktaa myynnistä”. Kirjan on kirjoittanut Anrei Koivumäki sekä Katleena Kortesuo, ja koska kirja on ilmestynyt tänä vuonna (2019), odotukseni olivat melko korkealla sisällön suhteen. Kuten ehkä lisäämistäni esseistä käy ilmi, olen kirjoittanut tästä kyseisestä kirjasta tämän esseen jälkeen viisi esseetä ja ymmärrän ihmetyksen, mikäli jollekkin teistä lukijoista se iskee. Haluan kuitenkin sanoa seikan, joka varmasti hieman avaa tätä haluani kirjoittaa useamman esseen kyseisestä kirjasta. Usein, kun on luettu hyvä kirja ja siitä on kirjoitettu essee, kyseinen kirja on käsitellyt yhtä tai kahta asiaa todella kattavasti. Juuri tämä on myös syy esseiden lukumäärään. Miten voisin kirjoittaa yhden kattavan esseen kirjasta, jossa käsitellään sataa myyntiin liittyvää seikkaa pohdiskelevasti, mutta lyhyesti? Itse en sitä keksinyt, joten halusin tuoda esseiden muodossa esille sen, mitä tämä kirja minulle antoi: paljon uutta näkökantaa ajatella ja tehdä asiat toisin.

Ennen tätä kyseistä kirjaa olen ollut tietoinen siitä, mikä kaikki vaikuttaa lopulliseen hintaan, joka hintalappuun painetaan. En kuitenkaan ole miettinyt sitä niin, että kysyntä on yksi merkittävimmistä seikoista hinnan määrittelyssä. Me ihmiset olemme laumaeläimiä ja se näkyy myös osittain ostokäytöksessämme. Jos näemme jotain kivaa toisella ihmisellä, haluamme sen myös itsellemme. Tämä on havaittavissa esimerkiksi vaihtelevissa trendeissä niin pukeutumisen kuin syömisen suhteen. Yritykset, jotka tarjonnallaan vastaavat kyseisen ajan trendiin, voivat nostaa hintatasonsa kysyntänsä mukaan.

Useissa yrityksissä, kuten myös meidän osuuskunnassamme, on myynnille suunnattu oma pieni yksikkönsä. Tämän yksikön tehtävä on yksinkertaisesti myydä tuotteita asiakkaille. Tämä ei kuitenkaan ole tehokkain tapa tuottaa tulosta tai haluttua kassavirtaa, koska tällä kyseisellä mallilla jokainen myynti maksaa yritykselle henkilöstökuluja. Sen sijaan, että osa ihmisistä laputetaan myynti- rintamerkillä, yrityksen tulisi keskittyä brändäykseen. Hyvin suunniteltu brändi on helppo tuoda asiakkaiden luokse ja markkinoimalla saada haluttua tulosta aikaiseksi. Näin ollen voisi sanoa, että myynti voi olla korvattavissa oikeanlaisella brändäyksellä ja markkinoinnilla.

Pääsimmekin jo asian ytimeen eli brändäykseen. Se on aihe, joka nykypäivänä tuntuu kiinnostavan yhä useampaa meistä. Eikä ihme. Tiivistetysti tehokas brändäys on keino, jolla tuote hinnoitelee itsensä kilpaileviin tuotteisiin nähden korkeammalle. Miksi maksaa esimerkiksi urheilupaidasta lähes nelinkertainen hinta, kun voit ostaa lähes identtisen vaatteen huomattavasti huokeammalla hinnalla? Koska kyseisessä paidassa on brändin logo, johon sinä haluat samaistua ja jonka ideologiaan sinä olet valmis laittamaan omat rahasi.

Brändäys on siis tärkeää, mutta jos sinulla ei ole tarkkaa palvelua tai tuotetta auttamaan jonkin ongelman poistoon tai helpotukseen, yrityksen tie voi olla pitkä ja kivinen. Kirja tuo esille seikan, jossa kerrotaankin asiakkaan halusta ostaa ratkaisu tuotteen tai palvelun sijasta. Otetaan esimerkki ravintola-alan puolelta, jossa ravintoloitsija kärsii työvoimapulasta sekä sitoutuneista työntekijöistä. Vaiva, jonka hän näkee uusien työntekijöiden palkkauksen eteen ei ole rahassa mitattava asia, eikä se suoranaisesti tuo rahaa kassaan. Tässä tilanteessa ravintoloitsija on valmis maksamaan ratkaisusta, jossa hänen stressinsä työntekijöistä pienenisi ja hän päättää ottaa yhteyttä henkilöstöpalvelu yritykseen. Otettuaan yhteyttä, hän on saanut ratkaisunsa ongelmaan ja samalla myös ostanut palvelun toiselta yritykseltä.

Nykypäivänä voi olla haastavaa erottautua tarjonnasta, koska lähes kaikkea on jo. Tai siltä se tuntuu. Usein markkinoille pyrkivät uudet yritykset korostavat heidän innovatiivisuuttaan ja sitä, kuinka heillä asiat tehdään huomattavasti helpommin ja nopeammin. Osassa tapauksista voidaan puhua jopa parastamisesta, jossa on kyse jo olemassa olevan toiminnan parantelusta ja tuomisesta markkinoille kuin uutena tuotteena. Harva yritys kuitenkin unohtaa korostaa puolta, jota ei voida parastaa: monopoliasema persoonalla. Mikään liiketoiminta tai yritys ei ole täysin samanlainen verrattuna toisiinsa ja sitä tulisi hyödyntää enemmän esimerkiksi markkinoinnissa. Myydessä uniikkia tuotetta, palvelua tai kokonaisuutta, kilpailua ei tarvitse pelätä.

Kirjan viimeinen osio on jätetty hieman erilaiselle materiaalille. Sen tarkoituksena on luoda syvällisempää ajattelua lukijan päähän, jotta jokainen tekstirivi ei olisi joko faktatietoa tai krijoittajien omia kokemuksia. Ensimmäisenä tapetille nostetaan epäonnistuminen. Kirja rohkaisee lukijaansa epäonnistumaan niin, ettei sitä tarvitse häpeillä. Tämä kyseinen kappale avaa ajatusmallia siitä, että epäonnistuminen on keino tutustua siihen, kuka itse oikeasti on. Epäonnistuminen nostetaan esille hyvänä asiana, koska epäonnistumiset ovat hyvin usein tilanteita, joissa pysähdymme ja havahdumme siihen, mitä meidän tulee kehittää omassa toiminnassamme. Tätä olisi hyvä tuoda myös käytäntöön yritysmaailman puolella; mikäli yritys epäonnistuu jossain, on hyvä miettiä syitä siihen ja sen jälkeen kehittää toimintaa siten, ettei samat virheet toistuisi uudestaan.

Toinen asia, joka nousi kirjassa esille ja jonka haluan tuoda ilmi myös tässä esseessä, on tavoitteet. Olen aiemmin kirjoittanut esseen tavoitteista ja näen, että niitä on oltava, mikäli haluaa saavuttaa jotain isoa elämänsä aikana. Kirja nostaa esille näkökulman, jossa tavoitteet ovat määrittävä tekijä siinä suhteessa, mihin ihminen päätyy elämänsä aikana. Ilman korkeita tai edes konkreettisia tavoitteita aikaa, energiaa ja fokusta kuluu hukkaan. Tästä väittämästä olen täysin samaa mieltä kirjan kanssa ja haluaisin korostaa konkreettisten tavoitteiden tärkeyttä niin henkilökohtaisessa, kuin työelämässäkin. Mikäli yritys asettaa tavoitteen olla suomen laadukkain ruokakauppa, työt ja strategiat puoltavat sen puolesta. Kyseinen titteli ei tule puolivahingossa, vaan sen eteen on tehtävä suunnitelma ja noudatettava sitä. Uskaltaisin väittää, ettei titteleitä tai arvostuksia tule ilman tavoitteita. Haluankin lopettaa tämän viiden esseen mittaisen pohdintani kirjasta ”100 faktaa myynnistä” lauseeseen, jota olen käyttänyt myös yhden esseeni otsikoista, se kuuluu näin: elämä ilman tavoitteita ei ole tavoiteltavaa.