Tampere
16 Oct, Saturday
4° C

Proakatemian esseepankki

Oikukas mielemme



Kirjoittanut: Micaela Erola - tiimistä Kipinä.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Karhuryhmä
Heidi Holmavuo
Harri Gustafsberg
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Karhuryhmä kirja sopi minulle, kuin nenä päähän. Tykkään tositapahtumiin perustuvista kirjoista, dokumenteista ja tv-ohjelmista, jotka liittyvät jotenkin rikollisuuteen. On mielenkiintoista seurata, mihin kaikkeen ihminen ja ihmismieli todella pystyy.

 

Karhuryhmä on Suomen poliisin erityiskoulutettu ja -varustettu operatiivinen yksikkö. Karhuryhmä toimii hengelle tai terveydelle vaarallisissa tilanteissa, joissa poliisin yleensä käyttämät keinot ja välineet eivät riitä. Yksikköä käytetään esimerkiksi panttivanki- ja linnoittautumistilanteissa sekä vartiointi- ja turvaamistehtävissä. Se tekee myös terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden vastaista työtä.

 

Kirjassa käytiin läpi Karhuryhmälle tulleita tehtäviä, moniin tehtävistä liittyivät aseet, jolloin tarvitsee olla aina entistä varovaisempi. Karhuryhmä käyttää myös paljon koiria apuna kohteen jäljittämiseen tai kateissa olevan etsimiseen. Aina keikkojen lopuksi pidetään palaveri, missä puretaan rankkojakin asioita. Mielen tarvitsee palautua, jotta se jaksaa, sanotaanko näin, jotta ihminen ei sekoa. Suurin osa kirjassa kerrotuista vaaraa aiheuttavista henkilöistä kamppaili mielenterveytensä kanssa tai saattoi jopa elää niin sanotusti omassa rinnakkaismaailmassa.

 

 

Kuinka palautua rankasta kokemuksesta? Karhuryhmä käyttää paljon huumoria, rankkaakin sellaista, mutta se auttaa heitä jaksamaan vaikeiden asioiden jälkeen. Toiselle ihmisille puhuminen ja yhteisten kokemusten jakaminen on hyväksi. Ammattilaisen puoleen kannattaa kääntyä, jos tuntuu ettei ajatuksistaan pääse muuten yli, tai ne ovat painavana taakkana harteilla. Perusasioiden kunnossapito auttaa myös jaksamaan ja palautumaan: riittävä uni, hyvä ravinto ja liikunta. Henkisen palautumisen ei tarvitse olla meditointia, tärkeintä on tehdä sitä, mistä itse nauttii. Mieltä voi myös kehittää. Miehien puolesta en osaa puhua, mutta ainakin naisena minusta tuntuu, että nyky-yhteiskunnassa on korkeat ulkonäköpaineet. Julkkikset muokkaavat kuvia ja kehojaan. Monet nuoret eivät koe oloaan mukavaksi, jos vatsan kohdalla komeilee yksikin makkara. Makkarat ovat normaaleja, ei kenenkään iho ole niin kireä, että siihen ei tulisi makkaran makkaraa. Terveellinen elämä ja liikunta ovat tärkeitä asioita, mutta pitää muistaa, että kaikki mitä näemme sosiaalisessa mediassa ei ole totta. Kun tästä ajatuksesta pääsee eteenpäin, on hyvä lähteä tavoittelemaan esimerkiksi juuri urheilun ja terveellisen ruuan kautta haluttua ulkonäköä. Herkut ovat myös sallittuja, se pitää muistaa. Jos mieltä haluaa erityisesti kehittää voi lukea kirjoja siihen liittyen, esimerkiksi mindfulness kirjoja. Kirjoissa on usein myös harjoitteita, jota voi ottaa päivittäiseen käyttöön. Meditointi ja hengitysharjoituksiakin löytyy esimerkiksi YouTubesta.

 

 

Kannattaako mennä epämukavuusalueelle, vaikka se tuntuisi huonolle idealle? Kannattaa jos haluaa kehittyä. Mielemme saattaa vastustaa ideaa, joka ei ole meille kaikista luontaisinta, mutta kun teemme sen ja toistamme yhä uudelleen ja uudelleen sitä, kehitymme ja meistä tulee parempia siinä. Lopuksi asia, joka oli ennen epämukavuusalueella, ei välttämättä ole siellä enää. Itse olen jännittänyt ja vihannut melkein koko elämäni ihmisten edessä esiintymistä ja puhumista. Kun menin luokan eteen pitämään jotain pakollista esitelmää, olin punainen kuin paloauto, kädet hikoilivat, perhosia oli mahassa ja ääni värisi. Muistan vieläkin, kun minun piti pitää ala-asteella koirastani Lillistä esitelmä. Olin niin jännittynyt, että vedin kaiken hatusta, koska en pystynyt lukemaan mitään muistiinpanoistani. Halusin myös koulun näytelmissä olla verhoissa, jotta kukaan ei varmastikaan näkisi minua. Koulussa on kuitenkin pakko esiintyä ja pitää puheita luokan edessä, sitä oli pakon edessä siis harjoiteltava. Vielä Proakatemialle hakiessa mietin, kuinka selviydyn, jos joudun kaikkien eteen puhumaan. Nyt ajatus tuntuu normaalille, eikä se jännittäisi tai haittaisi yhtään. Olen päässyt vihdoin jännitys kuorestani pois, ja uskallan puhua isommankin joukon edessä, ilman että alkaa heikottaa. Se siis vaati mukavuusalueelta poistumista ja harjoittelua. Pieni jännittäminen on silti hyvästäkin, sillä keho ja mieli on silloin valppaampana ja suorituskyky nousee.

 

 

Kuuntelin kirjan hetkessä, sillä se oli mukaansa tempaava, se kuitenkin antoi paljon pohdittavaa, ja nosti entistä enemmän arvostustani poliisin työtä kohtaan. Olen itse vasta muutamana viime vuonna alkanut miettimään omia ajatuksiani ja harjoittamaan mieltäni. Olen ollut ihminen, joka ajattelee, että kaikki tuomitsevat minut, jos en sopeudu massaan tai näytä hyvälle. Nykyään minua ei kiinnosta ihan niin paljoa massaan katoaminen, kuin ennen. Karhuryhmä kirja kannattaa kuunnella, jos haluaa toimintaa, mutta on myös kiinnostunut mielestä.

 

 

 

Holmavuo, H. & Gustafsberg, H. 2019. Karhuryhmä. Helsinki: Otava.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close