Tampere
29 Mar, Friday
1° C

Proakatemian esseepankki

Oikeat ihmiset oikeille paikoille



Kirjoittanut: Petteri Kiuru - tiimistä Hurma.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Hyvästä Paras
Jim Collins
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Sanotaan, että ihmiset ovat yrityksen suurin voimavara. Tämä ei pidä valitettavasti paikkansa. Ainakaan silloin kun yritys haluaa olla paras. Pitkän tutkimuksen jälkeen Jim Collins tutkimusryhmänsä kanssa on tullut lopputulokseen kuudesta osa-alueesta mitkä tekevät yrityksestä parhaan. Hänen kirjassaan Hyvästä paras (2001) käydään läpi 11 yrityksen toimintoja, mitkä erottivat nämä yritykset Forbes 500 -listalta parhaimmiksi yrityksiksi. Nämä kuusi kohtaa ovat viidennen tason johtajuus, ensin ihmiset… sitten asiat, julmien tosiasioiden kohtaaminen, siilikonseptin kehittäminen, kurinalaisuuden kulttuuri ja tekniikka vauhdittajana. Jokaisesta kohdasta voisi kirjoittaa oman kahden sivun esseensä. Sitä en kyllä aio tehdä. Meinasin jo totuttuun tapaan kirjoittaa johtamisesta, mutta mieleeni juolahtikin vertailla kirjan toista osuutta. Ihmisiä. Erityisesti aion miettiä tätä Proakatemian tiimiyritysten kannalta. Miten tiimiyritysten ihmiset sopivat tähän yhtälöön. Niin kuin on sanottu, että ihmiset ovat yrityksen suurin voimavara. Se ei pidä paikkansa, mikäli haluaa olla paras.  Jos haluaa olla paras, pitää olla ajatus, että yrityksen suurin voimavara on oikeat ihmiset.

 

Oikeat ihmiset oikeilla paikoilla

 

Se mikä vauhditti näitä 11 yritystä hyvästä parhaiksi yrityksiksi oli, oikeat ihmiset oikeilla paikoilla. Yritykset jahtasivat vaikka kuinka kauan juuri oikeita ihmisiä yritykseensä. Yritysten johto ymmärsi sen, että mikäli yritys haluaa oikeasti menestyä, he eivät vain voi palkata sopivia ihmisiä yritykseen. Näitä ihmisiä piti ihan oikeasti kiinnostaa yritys ja sen toiminta. Kirjassa esimerkiksi kuvaillaan, että Gillette ei palkannut yritykseen, mikäli hakija ei innostunut deodorantista. Voi vaan kuvitella kuinka moni hakija ei siitä innostunut. Itsekään en olisi. Se paikka selvästi ei olisi ollut minua varten. Näiltä ihmisiltä ketä haettiin yrityksiin, vaadittiin suunnatonta motivaatiota, intohimoa ja halua toimia juuri siinä yrityksessä. Yritykset olivat valmiita satsaamaan näihin ihmisiin eniten aikaa, resursseja ja kehitystä. Yritykset olivat valmiita odottamaan ja odottamaan eteenpäin menemistäkin, niin kauan, että saavat yritykseen oikeat ihmiset. Yhdestä näistä potkittiin toimitusjohtajan vaihtuessa puolet johtoportaasta, koska he eivät olleet oikeita ihmisiä niihin tehtäviin. Vielä suuremman tästä seikasta tekee sen, että tämä oli perhe/suku yritys. Uusi toimitusjohtaja siis potki sukulaisiaan pois yrityksestä. Niin pitkälle olivat yritykset valmiita menemään asian kanssa. Miten sitten Proakatemialla?

 

Proakatemian oikeat ihmiset

 

Proakatemialle sisäänpääsy käy kyllä valinta prosessin kautta. Meidän ammattitaitoiset valmentajat tietävät minkälaisia henkilöitä meidän yhteisö tarvitsee, millaisia piirteitä pitää löytyä hakijasta ja millaisia ei sekä minkälaiset ihmiset kehittyvät Proakatemialla. Lähtökohdat ovat kunnossa tässä. Voidaan hyvin ajatella, että Proakatemialle pääsee sisään nimenomaan ne oikeat ihmiset. Tiimeihin valinta menee Belbin-tiimiroolitestin mukaan. Tämä osoittaa, että tiimeihin jakaantuu oikeita ihmisiä tiimiroolien mukaan. Kuitenkin itse mitä lähdin pohtimaan, että onko tiimeissä kuitenkaan välttämättä ne oikeat henkilöt? Alku valinnat ja testit ovat toimivat ja niiden seulasta pääsee läpi ne oikeat ihmiset. Tässä vaiheessa kuitenkaan tiimillä tai yrityksellä ei ole olemassaolo tarkoitusta. Olemassaolon tarkoitus yritykselle ja tiimille on elinehto. Mikäli tätä ei ole, niin voidaanko olettaa, että meillä on oikeat ihmiset? Voidaanhan aina ajatella, että tarkoitus tiimille ja yritykselle on oppiminen. Ja se todellakin pätee alussa. Koska herran jumala, vaikka me puhumme Proakatemialla aina tiimeistä, niin tiimeihin jaon ensimmäisen tunnin jälkeen se 19 ihmisen ryhmä ei kyllä vielä ole tiimi. Eikä siinä vielä ole yritystäkään. Kirjassakaan ei puhuta aloittavasti yrityksestä yhtään mitään, vaan nämä kaikki 11 yritystä ovat olleet jo olemassa useita vuosia. Ne ovat jo hyviä yrityksiä. Ja kirja kertoo miten niistä tuli parhaita. Ristiriita tässähän on verrata Proakatemian tiimiyrittäjiin, mutta on minulla pointti silti tässä. Pitää hypätä vaan ajassa hieman eteenpäin.

 

Oikeiden ihmisten vahvuudet

 

Se, että meillä ei ole mahdollisuutta Proakatemialla päättää omissa tiimiyrityksissä oikeita ihmisiä meidän yrityksiimme, ei tarkoita sitä, etteikö me voitaisiin päästä lähelle sitä. Se mitä meillä pitäisi olla tehdäksemme näin, on ymmärrystä omasta liiketoiminnastamme ja selkeä visio. Aloittaessa meillä ei ole tätä. Monesti ajan saatossa (1-3 vuoden aikana) tiimiyritysten toiminta ohjautuu myös siihen, että kaikki tekee kaikkea ja kaikkien on kehityttävä kaikessa. Ainakin perusprosesseissa yritystoiminnassa. Ollaanhan me koulussa ja kaikkien pitäisi oppia perusehdot yrittäjän selviytymistaidoista. Kuitenkin voisimme saada paljon enemmän irti yrityksestä, mikäli me hyödyntäisimme kattavasti meidän tiimiläistemme vahvuuksia. Alkuun on hyväkin tehdä kaikkien vähän kaikkea, koska emme välttämättä ole edes itse tietoisia omista vahvuuksistamme.

Kun tiimissä on 15-20 tiimiläistä, on siellä yhtä paljon vahvuuksia, kuin myös heikkouksia. Se, että kolme vuotta Proakatemialla kehitettäisiin vain heikkouksia, voitaisiin perehtyä paljon enemmän kehittämään vahvuuksia. Kun kirjoitan näistä, niin tarkoitan vain ja ainoastaan oppimistiimin toimintaa. En kolmen hengen projektitiimejä.

Otetaan esimerkiksi myyminen. Rehellisesti sanottuna otan tämän esimerkin, koska vihaan myyntiä ja olen yli kaksi vuotta tapellut asiasta oman tiimini kanssa. Myynti alkaa heti ensimmäisestä viikosta tiimeihin jaon jälkeen. Helkkari se saattaa alkaa aikaisemminkin. Alkuksi myynti on sitä, että nyt pitää saada heti toimintaa tiimille ja kaikki myy ihan mitä vaan kenelle vaan ja sen jälkeen tehdään projektit. Näin ainakin Hurmassa alku lähti. Puhuttiin jotain, että 7 asiakasta pitäisi olla ensimmäisen kuukauden aikana. Se on hyvä homma aloittaa alku tuolla tavalla. Kaikki myyvät. Sen jälkeen yleensä tehdään ne projektit, kotiutetaan rahat ja seuraavaksi onkin myyntipäivät. Ja taas kaikki myyvät. Näin myynnistä saadaan yleinen käsite, että kaikki myy. Jopa kahden vuoden jälkeenkin se sama elää. Miksi tällaiseen ei tiimeissä ruveta puuttumaan tietyn ajan jälkeen, kun voidaan huomata, että selvästi joillekin se myynti on pirun motivoivaa, innostavaa ja kehittävää työtä. Kun taas toisille se ei sitä ole. Mikäli suunnattaisiin katsetta eri näkökulmaan, että mitä kaikkea myynnissä voi olla, niin voisiko sieltäkin löytyä tiimiläisille merkityksellisiä tehtäviä ilman, että tarvitsee kasvattaa harmaita hiuksia kun se puhelin ei vaan nouse ja muut ryhmäpainostaa. Sanon, että kyllä löytyy. Myynnin suunnittelu voi olla vaikka ratkaiseva tekijä ja se ei tee siitä yhtään sen parempaa tai huonompaa tehtävää. Vaan auttaa yritystä menemään tehokkaammin eteenpäin.

Jotta tämä ei kuulostaisi itkuvirreltä ja vain oman etuni lobbaamiselta, niin kirjoitan toisesta esimerkistä. Rakkaimmasta asiasta itselleni, eli johtamisesta. Tiimiyrityksiin luodaan erittäin usein jonkinlainen organisaatio. Yleisimpiä näistä taitaa olla business leader ja HR combo. Mikäli tiimissä on 19 henkilöä, jää 17 tiimiläistä ilman pestiä. Ja näinhän sen pitääkin olla. Mietitäänpä jos 19 ihmistä olisivat kaikki business leadereita. Mikähän sekasotku se olisi? Kaikki olisivat johtoryhmän kokouksissa eli ne olisivat viikkopalavereita. Hommat tulisi varmasti todella hyvin tehtyä, monella eri tavalla ja moneen kertaan. Mutta mitä muilla osa-alueilla yrityksessä sitten tapahtuisi? No ei yhtikäs mitään. Kaikilla olisi vain kiire johtaa ja loppujen lopuksi kukaan ei oikeasti edes johtaisi. Tähän voi ottaa myös yhden vertauksen televisiomaailmasta, sarjasta How I Met Your Mother. ”Jos kaikki illat olisivat legendaarisia, niin mikään ilta ei olisi legendaarinen.” (Ted Mosby.)

 

Ihmiset

 

Tietyn kypsymisajan jälkeen tiimiyrityksissä pitäisi omasta mielestäni haastaa paljon isommin ajatusta, että onko mitään järkeä kaikkien ihmiset tehdä samoja hommia. Varsinkin kun katsotaan tiimin yhteiseen toimintaan. Kuinka voidaan hyödyntää kaikkien tiimiläisten vahvuuksia ja mennä paljon tehokkaammin sekä laadukkaammin eteenpäin. Meillä saattaa olla tiimiyrityksissämme ne oikeat ihmiset jo tai sitten ei. Varmaa on se, että me emme sitä saa tietää kolmen vuoden aikana, jos me yritetään kaikki puskea samaa asiaa kerralla. Voimien ja resurssien jakaminen täysvaltaisesti tuo etua yrityksille. Jokaisen tiimiläisen vahvuuksien oikeanlainen hyödyntäminen joka päiväisessä toiminnassa voi olla juuri se ratkaiseva tekijä, että tiimiyritykseen syntyy ne oikeat ihmiset. Koska me emme pääse vaikuttamaan siihen, että yritykseen valitaan oikeat ihmiset. Meidän täytyisi siis laittaa oikeat ihmiset oikeisiin paikkoihin.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close