Proakatemialla varmasti jokaiselle tuttu käsite on kirjaessee. Oikeastaan esseen ei tarvitse pohjautua nimenomaan kirjaan, mutta jotakin lähdettä, mielellään useampia on käytettävä oman pohdinnan lisäksi. Esseet eivät toki ole ainoa kirjallinen tuotos, joku kuuluu proakatemialaisen arkeen, vaan niiden lisäksi jokaisen opiskelijan tulee pystyä kirjoittamaan muun muassa asianmukaisia projektisuunnitelmia, väliraportteja sekä loppuraportteja. Edellä mainittujen lisäksi viestintä esimerkiksi sähköpostitse on arkipäivää. Tämä blogiteksti kuitenkin keskittyy lähteiden käyttämiseen sekä niihin viittaamiseen, joten pääasiassa tämä on suunnattu tueksi teksteihin, joissa apuna käytetään myös muuta aineistoa.

Tekstiviitteet

lähteeseen viittaaminen

Lähtökohtana lähteitä käytettäessä on pitää mielessä kriittinen suhtautuminen tekstin sisältöön. On hyvä pohtia esimerkiksi tiedon alkuperää, sen oikeellisuutta, näkökulmia ja käyttökelpoisuutta oman työn kannalta. Kuten Tamkin kirjallisen raportoinnin ohjeessa ohjeistetaan, on lähdetieto aina pyrittävä asettamaan johonkin yhteyteen, esimerkiksi pohtimalla kuka tiedon on tuottanut ja missä se on julkaistu.

Kun lähteitä käytetään, on äärimmäisen tärkeää osata lainata toisen tekstiä oikein, sillä muussa tapauksessa saattaa syyllistyä plagiointiin. Plagioinnilla tarkoitetaan toisen henkilön tuottaman sisällön kopioimista sellaisenaan tai esittämistä omana tietonaan. Plagioinniksi voidaan katsoa myös tapaus, jossa alkuperäisen aineiston idea varastetaan ja sitä käytetään uudelleen muotoiltuna omana tietona. Toisen tekstiä saa kyllä lainata, kunhan lainauksen välittömässä yhteydessä mainitaan alkuperäinen lähde, mikä erottaa lainatun tekstin tekijän omasta tekstistä.

Kuten Tamkin ohjeistuksessakin sanotaan, on tekstiviitteeseen merkittävä kirjoittajan sukunimi, vuosiluku ja sivu aina, kun se on merkitty lähteeseen. On virheellistä ajatella, että tekstiviitettä tarvitsee käyttää vain silloin, kun teksti on suoraan lainattu alkuperäisestä tekstistä. Tekstiviite tulee merkitä aina, kun toisen tekstiä lainaa, oli sitten kyseessä suora lainaus, eli sitaatti tai referoitu, eli omin sanoin kerrottu lainaus. Erityistä huomioita kaipaa lähdetietoa käytettäessä se, että tekstistä käy selkeästi ilmi se, mikä on kirjoittajan omaa ajatusta, mikä referointia ja mikä suoraa lainausta. Tekstiviitteitä tulee käyttää oman tekstin tukena, ei referaattina muiden ajatuksista.

Tekstiviitteen merkitsemistapa vaihtelee esimerkiksi sen mukaan, viitataanko yhteen vai useampaan virkkeeseen tai onko kirjoittajia yksi, kaksi vai useampia. Tilanteessa, jossa viittaus koskee vain yhtä virkettä, merkitään tekstiviite sulkeisiin virkkeen sisään ennen loppupistettä. Puolestaan kun viite koskee useampaa kuin yhtä edeltävää virkettä, merkitään tekstiviite virkkeiden jälkeen niin, että tekstiviite muodostaa itsenäisen sulkeiden sisällä olevan kokonaisuuden, joka päättyy pisteeseen.

Mikäli tekstillä, johon viitataan, on kaksi tekijää, tulee viitteeseen aina kirjoittaa molempien kirjoittajien nimet. Leipätekstissä kahden kirjoittajan nimien välissä käytetään ja-sanaa, tekstiviitteessä nimien väliin laitetaan &-merkki. Mikäli kirjoittajia on kolme tai neljä, mainitaan kaikki lähteen kirjoittajat vain ensimmäistä kertaa siihen viitattaessa. (Kirjallisen raportoinnin ohje, 27).

Pääasiassa esseissä tai vaikkapa opinnäytetyössä tulee käyttää ensisijaisia lähteitä. Ensisijaiset lähteet sisältävät alkuperäistä, uutta tietoa, joka on oikein tulkittua ja luotettavaa. Lisäksi se voi sisältää myös vanhan tiedon koosteita ja yhteenvetoja. Joskus kuitenkin joudutaan tyytymään toissijaiseen lähteeseen, mikäli ensisijaista lähdettä ei ole mahdollista saada luettavaksi. Toissijaisia lähteitä voi olla joskus vaikeaa erottaa alkuperäisestä, ensisijaisesta lähteestä. Toissijainen lähde usein helpottaa alkuperäisen tiedon löytämistä, sillä ne usein kokoavat, yhdistelevät tai muutoin käsittelevät alkuperäistä tietoa ja systematisoivat sitä. (Tietolähteiden päätyypit – Tietojenkäsittelytieteen laitos)

Listaan vielä muutaman esimerkin oikeaoppisista viittauksista, jotka myöskin löytyvät kirjallisen raportoinnin ohjeesta.

Kun viite koskee yhtä virkettä, tekstiviite merkitään sulkeisiin virkkeen sisään ennen loppupistettä seuraavasti (Kirjallisen raportoinnin ohje, 26)

Esimerkki: Ihminen on erottamaton osa luontoa ekopsykologisen ihmiskäsityksen mukaan (Salonen 2005, 30).

”Kun viite koskee useampaa edeltävää virkettä, tekstiviite merkitään virkkeiden jälkeen. Tekstiviite muodostaa itsenäisen sulkeiden sisällä olevan pisteeseen päättyvän kokonaisuuden.” (Kirjallisen raportoinnin ohje, 26.)

Esimerkki: Internetin lisääntynyt käyttö on tuonut opetustyöhön uusia ulottuvuuksia. Etujen lisäksi internetin käyttöön liittyy myös negatiivisia piirteitä. (Aromäki 2006, 199.)

”Jos lähdetekstillä on kaksi tekijää, tekstiviitteeseen kirjoitetaan aina molempien kirjoittajien nimet. Tekstiviitteessä tekijöiden välillä käytetään &-merkkiä, mutta leipätekstissä ja-sanaa.” (Kirjallisen raportoinnin ohje, 27.)

Esimerkkejä: Blogikirjoituksella pyritään tarjoamaan olennaista ja asiakasta kiinnostavaa tietoa (Salmenkivi & Nyman 2007, 160). Salmenkiven ja Nymanin (2007, 160) mukaan avoimuus ja rehellisyys ovat keskeisiä arvoja, kun tuotetaan yritysblogeja.