Tampere
20 Apr, Tuesday
13° C

Proakatemian esseepankki

NVC rakentava vuorovaikutus



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Oletko koskaan miettinyt, miten kommunikoit toisten kanssa, jotta he ymmärtäisivät sinua paremmin? Pystyt varmasti kuvittelemaan mielessäsi myös tilanteen, missä olet tullut torjutuksi tai joku on keskustelussa hyökännyt sinua vastaan. Me voimme itse päättää, kuinka haluamme kommunikoida ja olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa.

 

Elämme jatkuvassa vuorovaikutuksen ympäristössä niin akatemialla, töissä, kaveriporukoissa sekä perheissä. Olemme lapsena oppineet tietyn mallin tuoda itseämme julki. Se onkin ehkä toiminut perheessäsi, mutta mitä tapahtuu, kun astut uuteen työyhteisöön, jossa sinua ei tunneta? Voitko edelleen käyttää vanhaa itselle tyypillistä viestimismuotoa, vai tuletko kenties herkästi väärinymmärretyksi?

 

Non Violent Communication –prosessi on väkivallattomaan vuorovaikutukseen pohjautuva malli. Tutummin prosessia kutsutaan NVC:ksi. Tämä malli on perustettu 1960-luvulla Marshall B Rosenberg (1934-2015) toimesta. NVC:ssä pyritään luomaan yhteys osapuoltenvälillä ja ylläpitämään sitä haastavissakin tilanteissa, kunnes ongelmaan löytyy ratkaisu. Prosessissa pyrimme siis saamaan yhteyden aluksi itseemme ja omiin ajatuksiin ja tarpeisiin sekä myös konfliktin vastapuoleen, jolloin kiinnitämme huomion myötäelämiseen.

 

Suuntaamalla huomiomme neljään eri vaiheeseen löydämme uuden tavan ilmaista itseämme ja kuunnella muita. Kiinnitämme huomiota: siihen mitä havaitsemme, tunnemme ja tarvitsemme sekä siihen mitä pyydämme. Kaikki vuorovaikutuksenmuodot, vaiheet ja tunnelmat kuitenkin hohkaavat meidän omasta tarpeesta, esimerkiksi tulla kuulluksi, saada arvostusta tai janota kiitollisuutta. Kun ihmisen pohjimmainen asiaan liittyvä tarve saadaan molemmin puolin kuulluksi, voimme päästä yhteisymmärrykseen.

 

Tämä prosessi sopii erinomaisesti ratkaisemaan vaikeita tilanteita parisuhteessa, lasten kanssa, kouluissa sekä työyhteisöissä. Näissä jokaisessa ympäristössä valitsee vahvasti vuorovaikutuksessa oleminen ja se, miten ilmaisemme itseämme. NVC:stä puhuttaessa kuulee usein puhuttavan kirahvikielestä ja sakaalikielestä. Meissä jokaisessa asuu molemmat, mutta voimme oppia hallitsemaan niitä. Kirahvikieli symboloi kokonaiskuvan hahmottamista ja lempeyttä. Kirahvi pitkällä kaulallaan pystyy näkemään yksittäisen tilanteen yli, eri näkökulmista ja suuri sydän huokuu empatiaa. Sakaalikieli on varmasti meille kaikille myös tuttu vuorovaikutuksenmuoto, johon jokainen on sortunut elämässään. Se pohjautuu syyllistämiseen, tuomitsemiseen, kritiikkiin, vastuunsiirtoon ja vertailuun. Voimme kuvitella hänet pienenä paksujalkaisena pirullisena räksyttäjänä, joka on sokeutunut omaan näkökulmaan.

 

Keskitytään nyt tähän kirahvikieleen, mikä on ymmärtäväinen ja lempeä tapa kommunikoida. Tähän muotoon tarvitsemme rauhallisen tilanteen, joten konfliktin syttyessä aluksi pyrimme löytämään sen oman sisäisen rauhan, jotta pystymme tuomaan itseämme rakentavammin julki. NVC:n ensimmäinen vaihe onkin nähdä asiat puhtaasti asioina. Lähdemme siispä erottamaan havainnon tulkinnasta. Meidän on todella helppo lisätä puhtaan asian/tilanteen päälle omaa tulkintaa. Nämä usein pohjautuvat aikaisempaan taustatietoon, omaan mielentilaan sekä yleistämiseen. Toisen kaatuessa kadulla saatamme heti lähteä paisuttelemaan ja koristelemaan tapahtumaa tulkinnalla: ” Tuokin tuossa oli varmaan taas humalassa, kun tuolla tavoin kaatui keskellä katua”. Todellisuudessa mies liukastui selvin päin keskellä katua, koska kadulla oli mustaa jäätä. Eli hyvin usein lähdemme tarinoimaan havaintoamme. Kun lähdemme tulkitsemaan tilannetta usein sakaalikieli hyppää esille ja lähdemme arvostelemaan toista ulkoisien tekijöiden perusteella. NVC:n perusperiaatteena ja tavoitteena onkin pitää huolta, että havainnot pohjautuvat tarkasti tilanteeseen, aikaan ja paikkaan.

 

Selkeän havainnon jälkeen voimme kiinnittää huomion tunteiden tunnistamiseen ja niiden ilmaisemiseen. Joillekin tunteiden ilmaiseminen käy vaivatta ja jo lapsuudessa esimerkiksi perheessä on osattu nimetä tunnetiloja ja pyydetty kertomaan miltä sinusta nyt tuntuu. Kaikille se ei ole kuitenkaan niin yksinkertaista. Tulee ensin tunnistaa itsessään, mitä tunnetiloja käy pään sisällä, jotta voimme sitten nimetä ne. Kannattaa käyttää apuna esimerkiksi tunnesanastoa, josta voit löytää tunnetilaasi kuvaavan termin. Tällä tavoin alat pikkuhiljaa kehittyä tunteiden nimeämisessä. Kun osaamme eritellysti ja selkeästi nimetä tunnetilamme sanoin, voimme entistä helpommin luoda yhteyden muihin ihmisiin. Tämä myös helpottaa ristiriitojen ratkaisemista, kun toisella on suorempi tie päästä lähelle toisen tunnetilaa, kun tunne on nimetty. Tässäkin tulee olla tarkka, ettei sekoita tunneilmaisua tulkintoihin, ajatuksiemme kuvailuun tai arvioon toisen tunteista. Esimerkiksi: Olet epäluotettava ihminen.  à Minua pelottaa, että odotan sinua turhaan luokseni tänään, koska viime kerralla et tullut, vaikka olimme niin sopineet.

 

Kolmas vaihe eli tarpeiden tunnistaminen ja ilmaiseminen. Tarpeemme on kätkeytyneenä tunteidemme alle. Kaikki mitä tunnemme hohkaa jostain tarpeesta. Positiivisissa tunteissa usein tarpeemme on tyydyttynyt, kun taas negatiivisissa tunteissa tarpeemme on jäänyt saavuttamatta tai vajaaksi. Toisten ihmisten sanomiset voivat olla tunteiden herättäjinä, mutta eivät koskaan niiden pohjimmaisena syynä. Jonkun viestiessä kielteisesti meillä on erivaihtoehtoja vastaanottaa viesti. Voimme ottaa sen itsesyytöksenä, muiden syyttelynä tai omien tunteiden ja tarpeiden aistiminen tai vastaavasti toisen viestin taakse kätkettyjen tunteiden ja tarpeiden aistiminen.

 

Joskus voi olla pelottavaa tunnistaa oma tarve, eikä sitä oikein kehtaa nimetä, kun heti joku ajattelee, että tuo on itsekäs tyyppi, kun kehtaa tuolla tavoin sanoa mitä tarvitsee. Tämä on malli, josta meidän tulisi päästä pois. Nimeämällä rohkeasti omat tarpeet, olemme paljon itsetietoisempia ja tavoitteellisempia ja pystymme nimeämään ne muille. Tällöin vastapuoli saa mahdollisuuden ymmärtää, miksi tunnet tietyllä tavalla ja jälleen yhteisymmärrys on helpompaa.

 

Nämä tilanteet ovat Proakatemialla helppo peilata tiiminjäsenien välisiin keskusteluun ja vuorovaikutustilanteisiin. Jos opimme käyttämään NVC väkivallatonta vuorovaikutus menetelmää, ymmärryksemme toisiin, ympäristöön ja tilanteisiin laajenisi huomattavasti. Tiimien yhteiset säännöt pohjautuisivat meidän jäsenten nimettyihin tarpeisiin, tavoitteet voisimme asettaa kuuntelemalla tarpeitamme ja pohjautuen selkeisiin havaintoihin, ilman tulkintaa. Silloin tiimin tarkoitus kasvaisi, koska kaikki mitä päätetään ja tehdään, pohjautuu juuri meidän 19 henkilön tarpeisiin, jolloin jäsenet tietäisivät miksi teemme näin. Tulkinta on myös todella isossa roolissa, kun lähdemme miettimään omia tarpeita. Helposti tiiminä käännymme vertaamaan itseämme toisiin, kopioiden tapoja ja käytäntöjä toisilta, mitkä eivät millään tavalla pohjaudu meidän omiin tunteisiin ja tarpeisiin, jolloin tekemisen merkitys katoaa.

 

Viimeisin vaihe NVC mallissa on pyyntöjen esittäminen tietoisesti. Voimme pyytää toisilta asioita tai tekoja rikastuttaaksemme omaa elämää. Jatkuvan vuorovaikutuksen alaisena, on myös lupa pyytää muilta, jotta oma elämä paranee. Tässäkin tulee olla rohkea, koska jos ei uskalla pyytää niin harvoin sitä saakaan, mistä seuraa yleensä katkeroituminen. Kun osaamme pyytää toiselta sen, mitä tarvitsemme, usein toinen laskeutuu samalle tasolle, ymmärtää pyynnön ja haluaa antaa sen sinulle. Tähän kuitenkin vaikuttaa se, että miten asian tekee.

Jos noudattaa NVC prosessin kaikkia vaiheita, usein keskustelu käy empaattisemmin, toista ymmärtäen. Pyyntöä muotoillessa on tärkeää pyrkiä välttämään epämääräisiä ja monimerkityksellisiä ilmaisuja. Jotakin pyytäessä tulee keskittyä myönteiseen kieleen sen sijaan, että kertoo mitä en halua. Esimerkiksi ryhmälle puhuttaessa tulee laatia pyyntö niin tarkkaan, että, se tulee täsmällisesti kuulluksi. Voit myös ryhmälle puhuessa ilmaista, millaista vastausta odotat. Koska muuten saatamme haaskata aikaa, keskustellen aivan aiheen vierestä, saamatta mitään tulosta tai päätöstä asialle. On tärkeä muistaa, että pyynnöt kuulostavat helposti vaatimuksilta, jos kuulija uskoo saavansa moitteita tai rangaistuksen, jos he kieltäytyvät.

 

NVC pohjimmainen tarkoitus ei siis ole saada tätä kautta kaikkien tahtoja lävitse, vaan luoda rehellinen ympäristö, jossa vallitsee myötäelämiseen perustuva vuorovaikutus. NVC:tä käyttäessä jätämme toisen kimppuun hyökkäyksen sivuun sekä manipulaationkeinoja ei käytetä, jossa vahvat sortavat heikompia, esimerkiksi tiimityöskentelyssä tai päätöksiä tehdessä. Havainnoimalla ilman tulkintaa, nimeämällä puhtaat tunteet, nimeämällä tarpeet sekä esittämällä selkeän pyynnön, meillä on yhteisymmärryksen ainekset käsissä. Tämän kautta voimme asettaa tarpeita tyydyttävän tavoitteen ja merkityksen tekemiselle niin itselle kuin tiimille.

Lähteet:

Hanna Savanna, Savanna Connexions, 10.12.2017, https://www.savannaconnexions.fi/nvc-18.5.2015

Life Coach Academy, Life coach -kurssi

Myötäelämisen taito, Marshall B. Rosenberg

 

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close