Tampere
24 Jun, Friday
28° C

Proakatemian esseepankki

Nuorten kasvu, kehitys ja herkkyyskaudet ohjatun liikkumisen näkökulmasta



Kirjoittanut: Roosa Kaakinen - tiimistä Motive.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Tekijät: Roosa Kaakinen & Julia Nieminen

 

Aluksi

Lasten ja nuorten kasvuun ja kehitykseen kuuluu monia suuria muutoksia, jotka vaikuttavat oleellisesti nuorten harjoitettavuuteen, ja liikunnalliseen sekä urheilulliseen suorituskykyyn (Mero, Nummela, Kajala & Häkkinen 2016, 61). Muutoksia tapahtuu kehon elinjärjestelmien koossa, toimintakyvyssä sekä säätelytehokkuudessa. Nämä muutokset puolestaan aiheutuvat kolmesta itsenäisestä kehitysbiologisesta ilmiöstä, jotka ovat vahvasti kytköksissä toisiinsa. Ilmiöt ovat fyysinen kasvu, biologinen kypsyminen sekä fysiologinen kehittyminen. (Hakkarainen 2015, 53.)

Lasten ja nuorten harjoitettavuutta ja liikunnallista kehitystä voidaan yksilöllisen kasvun ja kehityksen näkökulman lisäksi tarkastella myös universaaleiden harjoittelun herkkyyskausien kautta. Herkkyyskaudet auttavat määrittämään optimaalisimmat ajanjaksot kunkin ominaisuuden harjoittamiseen. Tätä työkalua käytetään etenkin lasten ja nuorten seura- ja joukkuetason harjoittelua suunniteltaessa. (Seppänen, Aalto & Tapio 2010, 36.)

Tulevina fysioterapeutteina meidän on tärkeää ymmärtää lasten ja nuorten kasvusta ja kehityksestä monien eri ulottuvuuksien kautta. Tämän elinvaiheen ja sen muutosten ymmärtäminen auttaa kaiken ikäisten asiakkaiden kanssa toimimisessa, sillä tähän ikävaiheeseen voidaan aina palata tarkasteltaessa asiakkaan historiaa ja tilanteeseen mahdollisesti vaikuttavia tekijöitä. Nuorten kasvun ja kehityksen lisäksi harjoittelun herkkyyskaudet ovat oleellinen osa esimerkiksi nuorten urheiluvammoja tarkasteltaessa. Teemme opinnäytetyömme nuorten urheiluvammoihin liittyen, joten tämä essee tukee oppimistamme ja ammatillista kehitystämme.

Tässä esseessä avataan fyysisen kasvun, biologisen kypsymisen, sekä fysiologisen kehittymisen määritelmät. Tarkemmassa tarkastelussa ovat myös hengitys- ja verenkiertojärjestelmän-, sydämen-, hermoston-, sekä hormonitoiminnan kehittyminen, sillä nämä ovat harjoitettavuuden kannalta merkittäviä tekijöitä. Lisäksi esseessä tarkastellaan myös herkkyyskausia osana lasten ja nuorten harjoittelua.

 

Kehitysbiologiset ilmiöt

 

Fyysinen kasvu

Fyysisellä kasvulla tarkoitetaan kehon mittasuhteiden, eli painon, pituuden ja elimistön eri rakenteiden koon kasvamista (Mero ym. 2016, 61, Hakkarainen 2015, 54). Fyysiseen kasvuun on olemassa kolme solutasolla tapahtuvaa muutostekijää: Hyperplasia (solumäärän lisääntyminen), hypertrofia (yksittäisten solujen kasvu, ilman että solumäärä lisääntyy), sekä rakenteiden ja nesteen lisääntyminen soluvälitilassa. Nämä muutokset tapahtuvat suurilta ikävuosiin 15–20 mennessä. Fyysisen kehitykseen voivat kuitenkin vaikuttaa niin ympäristö, perimä, kalenteri-ikä kuin fyysinen kuormituskin, joten kehitystahti on hyvin yksilöllinen. (Hakkarainen 2015, 54.)

Biologinen kypsyminen

Biologinen kypsyminen tarkoittaa sukupuoliominaisuuksien ja hormonaalisten toimintojen kehittymistä kohti aikuisuutta (Mero ym. 2016, 61, Hakkarainen 2015, 54). Biologiseen kasvuun voidaan nähdä liittyvän kaksi vaikuttavaa tekijää, nopeus ja aikataulu. Nopeudella tarkoitetaan sukupuolisen kypsymisen ja pituuskasvun nopeutta. Aikataulu puolestaan tarkastelee esimerkiksi sitä, milloin sukuelinten kypsyminen alkaa, koska kasvupyrähdyksen huippu saavutetaan, ja missä iässä pituuskasvu loppuu. Kuten fyysisen kasvunkin, myös biologisen kasvun eteneminen on yksilöllistä. (Hakkarainen 2015, 54.)

Fysiologinen kehittyminen

Fysiologinen kehittyminen koostuu kehon elinjärjestelmien ja rakenteiden toiminnallisesta muuttumisesta ja kehittymisestä. Fysiologinen kehittyminen sisältää myös solujen kehityksen, jolloin esimerkiksi lihassolut erilaistuvat joko hitaaseen tai nopeaan suuntaan (Mero ym. 2016, 61, Hakkarainen 2015, 54). Biologisten muuttujien lisäksi myös niin moraalinen, sosiaalinen, älyllinen kuin tunne-elämänkin kehitystaso voivat vaikuttaa fysiologiseen kehitykseen. Kehitys on yksilöllistä, ja etenkin lapsuus- ja nuoruusajan liikunnalla ja fyysisellä harjoittelulla voi olla merkittäviä vaikutuksia toiminnallisiin muutoksiin. Kasvu ja kypsyminen on suurin vaikuttava tekijä fysiologiseen kehittymiseen, mutta myös ympäristöllä voi olla vaikutuksia. (Hakkarainen 2015, 54-55.)

 

Elimistön kehitys

 

Hengitys- ja verenkiertoelimistön kehitys

Ihmisen syntyessä keuhkot ovat jo perusrakenteeltaan valmiit. Keuhkot kuitenkin muuttuvat ja kehittyvät ominaisuuksiltaan ja rakenteeltaan koko kasvun ajan. Keuhkot kasvavat rakenteeltaan ylävartalon kasvun yhteydessä koko pituuskasvun loppuun asti. Keuhkojen massa ja tilavuus lisääntyvät aikuisuuteen asti syntymähetkestä lähtien. Keuhkorakkulat lisääntyvät määrältään merkittävästi ensimmäiset kahdeksan elinvuotta, ja kaasujen vaihtumispinta-ala kasvaa voimakkaasti aikuisuuteen asti. Myös keuhkojen tukirakenteiden joustavuus paranee kasvun aikana, mikä mahdollistaa tehokkaamman uloshengityksen. Kaikki nämä muutokset aikaansaavat keuhkotuuletuksen, hapenottokyvyn sekä hiilidioksidin poistumiskyvyn paranemisen. (Hakkarainen 2015, 73.)

Sydämen kehitys

Normaalin kasvun ja kuormituksen lisääntymisen seurauksena sekä sydänlihas, että sydämen tilavuus kehittyvät. Sydänlihaksen kasvu onkin riippuvainen kehon kuormitustasosta, sillä sydämen vasen kammio vastaa veren pumppaamisesta elimistön lihaksiin ja kudoksiin. Sydänlihaksen, ja erityisesti sen vasemman kammion, on todettu kehittyvän suuremmaksi ja paremmin niillä nuorilla, jotka ovat harrastaneet kestävyysliikuntaa. Sydämen tilavuus taasen kehittyy yhtäaikaisesti ja yhdenmukaisesti elimistön muiden sisäelinten kasvun kanssa. (Hakkarainen 2015, 74.)

 

Molempien biologisten sukupuolten hemoglobiiniarvot (eli Hb-pitoisuus) nousevat melko tasaisesti murrosikään asti. Murrosiän aikana tyttöjen ja poikien Hb-pitoisuus nousee aikuisten tasolle, jossa kuitenkin sukupuolten väliset Hb-arvot eroavat toisistaan. Pojilla Hb-pitoisuus nousee miesten keskimääräiseen 160 g/l lukemiin. Tyttöjen vastaavat arvot ovat noin 140 g/l. Miesten ja naisten välisiin eroihin vaikuttavat muun muassa hormonaaliset toiminnot sekä lihasmassan määrä. (Hakkarainen 2015, 74.)

Hermoston kehitys

Ihmisen syntyessä suurin osa hermosoluista on jo olemassa, sillä hermosolut ovat rakentuneet pääosin jo sikiöaikana. Sen sijaan hermosto ei kuitenkaan ole syntymähetkellä valmis, vaan sitä voidaan kehittää koko elinkaaren ajan. Syntymänjälkeinen hermosto kehittyy toiminnallisesti, eli jo olemassa olevat hermosolut myelinisoituvat (tiedon kulku solusta toiseen nopeutuu ja aivojen eri alueiden yhteydet paranevat, kun nuorten aivoissa tapahtuu voimakasta toiminnallista ja rakenteellista uudelleenmuovautumista aivojen eri alueilla), niiden pinta-ala kasvaa, sekä tukikudokset hermosolujen ympärillä kasvavat. Hermosolujen väliset yhteydet kasvavat ja lisääntyvät ympäristön eri ärsykkeiden aikaansaaman oppimisen myötä. (Hakkarainen 2015, 69.)

Hormonitoiminnan kehitys

Lapsuuden ja nuoruuden fyysisen kasvun taustalla ovat hormonit. Lapsuuden kehityksen suurimmassa roolissa on kilpirauhashormoni. Murrosiässä puolestaan anaboliset hormonit, kuten testosteroni ja kasvuhormoni, saavat aikaan sukukypsyyden kehittymisen. Samat hormonit vaikuttavat myös nopeutuvaan pituuskasvuun, ja kasvuhormoni onkin merkittävin pituuskasvuun vaikuttava hormoni. (Seppänen ym. 2010, 25.)

 

Tyttöjen ja poikien lapsuuden hormonaalinen toiminta on hyvin samankaltaista. Kasvu etenee lapsuuden ajan samaan tahtiin, mutta murrosikään tultaessa sukupuolten väliset erot alkavat näkyä etenkin pituuskasvun nopeudessa ja kehonkoostumuksen eroissa. Naishormonin lisääntyessä tyttöjen kehoon kerääntyy helpommin rasvakudosta, kun taas pojilla mieshormonin lisääntyminen edesauttaa rasvattoman lihaskudoksen määrällistä kasvua. Sukupuolten välillä on myös eroja pituuskasvun ajoituksessa. Pojat saavuttavat kasvupyrähdyksen huipun yleensä keskimäärin 14 ikävuoden jälkeen, ja kasvu jatkuu jopa 18-20-vuotiaaksi asti. Tyttöjen pituuskasvu puolestaan hidastuu tai loppuu kokonaan noin 16 ikävuoden jälkeen. (Seppänen ym. 2010, 39–40.)

 

Herkkyyskaudet harjoittelussa

 

Voiman kehittyminen

Yleisen kehonhallinnan ja lihaskunnon harjoittaminen voidaan aloittaa jo nuorena. Ennen murrosikää tapahtuvassa voimaharjoittelussa olisi tärkeää harjoittaa etenkin lihaskestävyyttä. Aerobinen lihaskestävyys pääsee parhaiten kehittymään työsarjojen ollessa pitkiä ja maitohapottomia. Mahdollisimman hyvän liiketekniikan säilymistä voidaan edesauttaa kehonpainolla tai kevyellä vastuksella tehtävillä liikkeillä. Lihaskunnon rinnalla myös lihasten palautumiskyky kehittyy, ja sitä kautta tulevaisuuden edellytykset voimanhankinnalle parantuvat. Voiman kehittymistä voidaan harjoittaa esimerkiksi hypyillä, lihas-koordinaatioharjoittelulla tai liiketekniikkaharjoittelulla. (Seppänen ym. 2010, 36.)

Kun murrosikä on ohitettu, voidaan harjoittelua tehostaa. Tässä vaiheessa hormonaaliset edellytykset lihasmassan ja voiman hankintaa varten ovat kehittyneet paremmaksi. Kun kehonhallinta, liiketekniikka ja vahva keskivartalo on ollut aiemmin harjoittelun painotuksena, voidaan painotusta siirtää nyt voiman ja lihasmassan kasvattamiseen. (Seppänen ym. 2010, 36.)

Nopeuden kehittyminen

Nopeutta voidaan kehittää parhaiten ennen murrosikää hermotuksellisten harjoitusten avulla. Nopeuden ollessa peritty ominaisuus, kannattaa sen kehittämisessä käyttää hyödyksi herkkyyskausia. Nopeuskestävyyttä kehittävät parhaiten lyhyillä palautusajoilla tehtävät, lyhyet ja maitohapottomat spurtit ja pyrähdykset. Kasvupyrähdyksen jälkeen nopeutta voidaan kehittää ja parantaa voimaominaisuuksia harjoittamalla, ja voimaharjoittelu onkin paras nopeuden pitkäjänteistä kehittymistä tukeva harjoittelumuoto murrosiän jälkeen. (Seppänen ym. 2010, 36.)

Kestävyyden kehittyminen

Peruskestävyyden harjoittamiseen tulisi kiinnittää huomiota lapsuudesta asti, sillä aerobisella harjoittelulla ja peruskunnolla luodaan pohjaa myöhemmälle, tehokkaammalle harjoittelulle riippumatta lajista. Harjoittelu voidaan aloittaa jo lapsuudessa, sillä sydämen voima ja iskutilavuus, eli toimintakyky kehittyy jo varhaislapsuudesta asti. Lisäksi lapsuuden aikana hiussuoniverkosto, keuhkojen toimintakyky sekä hapenkuljetukseen osallistuvien entsyymien määrä lisääntyvät. Kestävyysharjoittelun tulisi kuitenkin olla aerobista tai lyhyitä tehojaksoja sisältävää, sillä lapsen elimistö ei vielä osaa poistaa maitohappoja täysin, eikä siedä niitä samalla tavalla kuin aikuisen elimistö. (Seppänen ym. 2010, 38.)

Liikkuvuuden kehittyminen

Liikkuvuusharjoittelun merkitys korostuu kasvupyrähdyksen aikana. Liikkuvuusharjoittelulla voidaan mahdollisesti ennaltaehkäistä erilaisia rasitusvammoja, sekä muita liikkumisen ongelmia. Liikkuvuutta voidaan kehittää esimerkiksi aktiivisella venyttelyllä, sekä toiminnallisilla nivelten liikkuvuutta harjoittavilla liikkeillä. Hyvällä liikkuvuudella on todettu olevan myönteisiä vaikutuksia myös kestävyyteen, nopeuteen, voimantuottoon, taloudelliseen liikkumiseen sekä palautumiseen. Liikkuvuuden kehittämisen herkkyyskausi osuu ikävuosien 11-14 väliin, ja tämä on ikähaarukka, jossa maksimaalinen liikkuvuustaso tulisi saavuttaa. (Seppänen ym. 2010, 39.)

 

Lopuksi

Kasvu ja kehittyminen on kokonaisuudessaan hyvin monialainen tapahtuma, johon tehtiin tässä esseessä vain aivan pieni pintaraapaisu. Lasten ja nuorten kasvua ja kehitystä pyritään ammattilaisten toimesta tukemaan mahdollisimman optimaalisesti yksilölliset erot huomioiden, minkä vuoksi onkin tärkeää, että etenkin lasten kanssa työskentelevillä fysioterapeuteilla tai valmentajilla olisi riittävä pohjatieto lapsen kasvusta ja kehityksestä, sekä niiden vaikutuksista liikkumisen näkökulmaa ajatellen. Erityisesti herkkyyskausien tunteminen mahdollistaa harjoittelun suunnittelemisen ja painotuksen ikävaiheiden mukaisesti. Tämä esseen laatiminen oli meille molemmille ammatillisesti hyvin kehittävä, sillä tulemme varmasti hyötymään näistä tiedoista niin opinnäytetyömme, kuin ammatillisen toiminnankin parissa. Olemme tiimiyrityksessämme pohtineet mahdollisuutta ohjata myös lapsia ja nuoria, ja mikäli tämä vielä mahdollistuu, on meillä nyt lähtötilannetta enemmän teoriatietoa apunamme. Odotamme innolla, että pääsemme hyödyntämään oppimaamme käytännössä!

 

 

 

Lähteet:

Hakkarainen, H. 2015. Syntymän jälkeinen fyysinen kasvu, kehitys ja kypsyminen. Teoksessa Lasten ja nuorten hyvä harjoittelu. 53-69.

Mero, Antti et al. Huippu-urheiluvalmennus: teoria ja käytäntö päivittäisvalmennuksessa. 1. painos. Lahti: VK-kustannus Oy, 2016. Print.

Seppänen, L., Aalto, R., & Tapio, H. 2010. Nuoren urheilijan fyysinen harjoittelu. Jyväskylä: WSOYpro Oy.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close