Tampere
22 Oct, Tuesday
8° C

Proakatemian esseepankki

Nukkuisit niin osaisit



Kirjoittanut: Samuel Kautto - tiimistä Eventa.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Kun joskus peruskoulussa kysyttiin, paljonko vuorokaudessa kukin oppilaista sai unta, ei minulla ollut pienintäkään aavistusta. Koin pientä erilaisuuden painetta, kun muut kertoivat tarkkoja yöuniensa tunti – tai peräti minuuttimääriä, enkä itse osannut sanoa muuta, kuin etten tarkalleen tiedä, ja että vanhempani herättävät joka aamu ja käskevät menemään nukkumaan joka ilta. Useammalla yöunen tunnilla sai jonkin sortin ala-asteen terveystieto-aktiviteetissä enemmän pisteitä, mutten ymmärtänyt, mitä tällä oikeasti haettiin. En osannut arvottaa unta nukuttujen tuntien mukaan, mutta vanhempani pitivät ilmeisen hyvin huolta siitä että saavutin tarpeelliset yöunet joka yö. Siitä kiitos vanhemmilleni!

 

Myöhemmin lukioiässä kokemus siitä etten muista koulussa opittuja asioita sai minut havahtumaan unen tärkeyteen. En ollut enää iässä, jossa vanhemmat olisivat seuranneet niin tiukasti rajoja esim. kotiin tulemisen, tietokoneella olon ja nukkumisen suhteen. Muistelin, että olisin sinä aikana – kun minut oli vielä tietyissä rajoissa määrätty verraten aikaisin nukkumaan – ollut huomattavasti pirteämpi ja menestyksekkäämpi koulussa.

 

Olin psykologian ja terveystiedon tunneilla kuullut puhuttavan unesta, sen tärkeydestä ja rakenteesta. Aloin kiinnostumaan ja perehtymään asiaan, mittasin unisyklini ja lopulta rakentelin itselleni unirytmin kirjoista, internetistä ja omista unitesteistä oppimaani tietoon pohjaten. Lopputulemana oli säntillinen aikataulutus: asetin itse itselleni näyttöajan loppumiselle ja nukkumaan menemiselle rajat. Lisäksi joka yö oli saatava 9 tuntia ja 20 minuuttia unta – ei enempää eikä vähempää.

 

Oman oikean unirytmin löytämisessä erilaisten aikataulujen kokeiluvaiheeseen meni tuolloin vain reilut kaksi viikkoa, ja tulokset olivat todellakin sen arvoisia. Huomasin tulokset ollessani pirteämpi, keskittyvämpi ja muistavani useampia tunneilla opeteltuja tietoja ja taitoja. ”Nukkuisit niin osaisit” muistan pian ajatelleeni, ja joskus (tilanteen ja ihmisten niin salliessa) myös sanoneeni, kuin jokin luokkakavereistani ei muistanut vastausta kysymykseen, johon silloin mielestäni tyhmänkin olisi pitänyt osata vastata.

 

Surullisen usein sain tästä kehkeytyneessä keskustelussa (ja aivan yleisestikin muissa tilanteissa, tämä ei liene vieras ilmiö) takaisin vain rehentelyjä siitä, kuinka vähän yössä luokkatoverit nukkuivat – tai luulivat tarvitsevansa unta. Tuntui kuin vähän nukkuminen olisi ollut useillekin jonkunmoinen julkisen esittelyn arvoinen sosiaalinen arvomerkki teräsmieheydestä. Voisiko tällainen illuusio muodostua jatkuvan uupumuksen syödessä (itse)tietoisuuttamme? Myös Arianna Huffington vitsailee TED talkissaan tehneensä samanlaisen huomion miehistä, jotka pröystäilevät pienillä unenmäärillään.

 

“I was recently having dinner with a guy who bragged that he had only gotten four hours sleep the night before. And I felt like saying to him — but I didn’t say — I felt like saying, “You know what? if you had gotten five, this dinner would have been a lot more interesting.” ” (Arianna Huffington, 2010).

 

Luonnollinen unentarpeemme vaihtelee iän mukaan. (Westcombe, Green 2012, 25) Tietämättömänä kellonajasta ja päivänvalon rytmistä, aikuisen ihmisen sisäinen kello antaisi nukkua n. 7 tuntia yössä, ja ihminen menisi nukkumaan jo viimeistään iltayhdeksältä (Jessa Gamble 2010). Oman reilu yhdeksän tunnin unentarpeen mittasin jo useita vuosia sitten. Myöhemmin olen tehnyt huomioita ja testimittauksiakin unentarpeestani. Viimeisimpänä huomasin kokonaisunentarpeeni lyhentyneen puolella tunnilla. Jos olosuhteet sallisivat nyt uuden, tarkemman mittauksen, uskoisin unentarpeeni yhä lyhentyneen. Tämä olettamus perustuu huomioihin esimerkiksi siitä, mihin aikoihin heräilen öisin, ja kuinka paljon heräämisen aikana unta on jo alla (unisyklit).

 

Uskon että me kaikki olemme unenkin suhteen yksilöitä. Jokaisen omaan optimaaliseen unirytmiin vaikuttavat niin monet muut yksilölliset asiat kuten hormonit ja muu päivärytmi, ettei yhtä oikeaa kaavaa kaikille ole. Omia huomioitani on, että luovan työn tehokkuus kohenee, mitä aiemmassa vaiheessa työpäiväänsä sen aloittaa. Aikaisin herätessä saa muutenkin paljon aikaiseksi – suosittelen kokeilemaan. Herääminen saattaa tuntua mahdottomalta, mutta väsyneimmätkin aamut palkitsevat. En usko aikaisen aamun olevan ongelma – vain myöhäisen valvomisen. Itse asiassa uskon, että se on koko yhteiskunnan, ehkäpä koko maailman yhteinen ongelma.

 

Unirytmejä on erilaisia yhtä monta kun maailmassa on ihmisiä. Älä yritä mukautua kenenkään muun omaksumaan unirytmiin – kokeile erilaisia malleja ja löydä oma itselläsi toimiva unen määrä ja rytmi.

 

 

Tärppejä:

 

  • Vähän nukkuminen =/= sosiaalinen arvomerkki
  • Luova työ = herää aikaisin!
  • Aikaisin herätessä saa paljon aikaiseksi! Herääminen voi tuntua mahdottomalta mutta palkitsee! KOKEILE!
  • Aikaiset aamut ei ole ongelma – myöhäinen valvominen on! Koko maailman ongelma?
  • Ihmisiä on erilaisia – älä yritä mukautua toisen unirytmiin (rehentelystä huolimatta!), vaan mukaudu juuri oman mielesi ja kehosi tarpeisiin!

 

Lähteet:

 

Westcombe, Alex, Green, Andrew, 2012: Sleep : Multi-Professional Perspectives

 

Arianna Huffington: How to succeed? Get more sleep https://www.ted.com/talks/arianna_huffington_how_to_succeed_get_more_sleep#t-231587

Jessa Gamble: Our natural sleep cycle is nothing like what we do now https://www.ted.com/talks/jessa_gamble_how_to_sleep

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close