Videopelaaminen on kehittynyt runsaasti 1950-luvulta alkaen. Siinä missä vanhempamme pelasivat Pac-mania tai Donkey Kongia 1970 ja 1980-luvuilla, on nykyisin saatavilla kymmeniä eri pelialustoja, aina perinteisestä pelikonsolista mukana kannettavaan käsikonsoliin. Mutta miten videopelit ja niiden pelaaminen ovat vaikuttaneet ihmisiin, erityisesti digitalisaation aikana syntyneisiin nuoriin ja nuoriin aikuisiin?

Digitalisaatio ja videopelien yleistyminen näkyy erityisesti milleniaaleissa sekä diginatiiveissa nuorissa. Pelaamisen yleistyminen onkin saanut aikaan ison vastareaktion ja herättänyt huolta sen negatiivisista vaikutuksista. Harvoin kuitenkaan kuulee puhuttavan pelaamisen positiivisista puolista, vaikka pelaaminen onkin nykyään kehittävä harrastus tai jopa tuottoisa ammatti. Yhtenä pelaamisen konkreettisena ja positiivisena puolena voidaan pitää kielitaidon kehittymistä. Nykyään lapsille opetetaan koulussa uusia kieliä hyvin pitkälti erilaisten pelien kautta, mutta kielitaito karttuu myös vapaa-ajalla pelatessa. Peleistä suurin osa on englannin kielellä, joten halutessaan pelata peliä, on pelaajan osattava pelin edellyttämää kieltä. Moni 90-luvulla syntynyt poika pelasi nuoruudessaan brittiläistä Runescape-peliä, jossa yhdistyi fantasiamaailma ja massiivinen monen pelaajan verkkopeli, eli MMORPG. Peliin on rekisteröitynyt yli 200 miljoonaa käyttäjätiliä, Runescape onkin edelleen maailman suurin ilmainen verkkomoninpeli. (Wikipedia / Guinnes World Records). Muistan itse olleeni 3-luokkalainen, kun aloitin pelaamaan Runescapea. Päästäkseni alkuun pelissä, oli hyödynnettävä vanhempien kielitaitoa ja alkukankeuden jälkeen englannin sanakirjaa. Opin nopeasti, mitä tarkoittavat sanat fish, axe, tinderbox ja dagger. Onkin selvää, että kielitaito kehittyy riippuen pelityypistä ja vaativuudesta, esimerkiksi verkkomoninpelit vaativat usein enemmän englanninkielen taitoa, kuin esimerkiksi visuaaliset pulmapelit.

Pelaamisen on myös todettu parantavan kognitiivisia kykyjä. Pelejä pelatessa mm. tarkkaavaisuus ja tilan hahmottaminen paranee, varsinkin kun kyseessä on kolmiulotteisessa peliympäristössä tapahtuva toimintapeli, jossa pelaaja joutuu reagoimaan nopeasti ympärillä tapahtuviin muutoksiin. Edellisten lisäksi myös ongelmanratkaisutaidot, sekä luovuus pääsevät kehittymään (Mannerheimin lastensuojeluliitto). Pelaaminen voi olla yksinäistä tai sosiaalista. Pelaamisen ympärillä onkin aiemmin vellonut paljon keskustelua sen sosiaalisuudesta. Pelaaminen on usein nähty epäsosiaalisesti tavaksi viettää aikaa ja tämän takia pelaamiseen usein suhtaudutaan edelleen negatiivisesti. Nykyisin kuitenkaan hyvin harvaa peliä suunnitellaan pelkästään yksinpeliksi, sillä on huomattu, että moninpelit ovat suuressa suosiossa. Miltei jokaisesta pelistä löytyykin yksinpelin lisäksi mahdollisuus pelata joko paikallisesti tai verkon kautta useiden muiden ihmisten kanssa. Sosiaaliset taidot kehittyvät moninpelejä pelatessa hyvin yksinkertaisesta syystä. Mitä parempi tiimipelaaja olet, kannustat joukkuettasi ja olet kykenevä yhteistyöhön, sitä enemmän saat peliseuraa. Sosiaalisuus ja sen kehittäminen siis ovat usein edellytyksiä jopa itse pelaamiselle, paremmalla tiimillä myös menestyy paremmin. Sosiaalisten taitojen lisäksi tunnetaidot paranevat pelatessa. Pelit rakentuvat useimmiten epäonnistumisen ja onnistumisen ympärille, joko saavutat tavoitteen tai et. Tason läpäiseminen, ottelun voittaminen tai vihollisen kukistaminen, ovat kaikki keinoja päästä pelissä eteenpäin ja tuntea onnistumisen tunnetta. Toisaalta häviäminen tai tason uudelleen aloittaminen tuottaa usein pienen tai ison pettymyksen, joka puolestaan tarjoaa turvallisen keinon käsitellä omaa tunnemaailmaa. Useampi peräkkäinen pettymys taas kannustaa sinnikkyyteen, sekä pakottaa muuttamaan omaa toimintatapaa. Onko vika pelaajassa vai pelissä? Useimmiten syy pettymykseen löytyy pelaajasta. Syy voi olla esimerkiksi pelin väärässä tulkitsemisessa, sosiaalisissa taidoissa tai vaikkapa kärsimättömyydessä. Päästäkseen pelissä eteenpäin on pelaajan muututtava tilanteen vaativalla tavalla ja näin pitkäjänteisyys palkitaan.

Entä lisääkö pelaaminen väkivaltaa? Kyseinen kysymys huolestuttaa usein varsinkin lasten vanhempia. Ruotsissa tehdyn tutkimuksen mukaan ei voitu todistaa, että pelit olisivat lisänneet väkivaltaista käytöstä. Tutkimuksissa kuitenkin huomattiin, että pelien avulla pelaaja pystyi purkamaan tunteitaan ja stressiä, ilman, että ulkopuolinen joutui ”kärsimään”. Pelit tarjoavatkin usein miellyttäviä elämyksiä hauskuuden ja viihtyvyyden merkeissä (Nordicedu.fi). Asia ei kuitenkaan ole täysin mustavalkoinen. Eräiden tutkimusten mukaan taustalla jo valmiiksi olevat aggressiot voivat kiihtyä pelien myötä. Toisaalta on myös näyttöä, että väkivaltarikosten määrä laskee suurien väkivaltapelien julkaisujen aikoihin. Väkivaltaisuus pelissä voikin lisätä yksilön väkivaltaisuutta tai empatiaa ja moraalikäsitystä, tilanne on hyvin yksilö- ja taustariippuvainen. Yhtenä avaintekijänä voidaan pitää pelin asetelmaa, onko pelaaja hyvä vai paha? HopeLabin peli Re-Mission 2, on peli, jossa syöpää sairastavat nuoret pääsevät taistelemaan syöpää vastaan eri keinoin. Peli on siis käytännössä väkivaltainen, mutta pelatessa nuoret syöpäpotilaat oppivat uutta sekä taudista että sen hoidosta. Syövän kukistaminen luokin lisää toivoa ja voimaannuttaa itse pelaajaa.

Sanalla ”nörtti” leimattiin vielä muutamia vuosia sitten isoa osaa aktiivisesti pelaavia. Nykyisin sanaa kuulee enää harvoin, ainakaan pelikeskustelussa. Yhä useammat nuoret pelaavat nykyisin jotakin. 2000-luvun alussa Counter-Strike peliä pelaavaa voitiin pitää nörttinä, kun taas nykyään olet outo ja ulkopuolella, mikäli et pelaa esimerkiksi nuorten suosimaa Fortnite-peliä. Itse koen pelaamisen hyvänä ajanvietteenä ja koen nuoresta asti monipuolisia pelejä pelanneena kehittyneeni paljon, juuri pelaamisen takia. Olen saanut tiimiltäni palautetta nopeasta reagointikyvystä, sekä kyvystä tehdä nopeasti päätöksiä. Uskonkin, että tämä pohjautuu lievästi juuri pelaamiseen. Rochesterin yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan paljon pelaavien on huomattu kykenevän tekemään päätöksiä nopeammin ilman että virheiden määrä kuitenkaan lisääntyy (Rochester.edu). Pelatessa voikin huomaamattaan oppia paljon työelämätaitoja, entinen nörtti onkin nykyisin fiksu.

Linkit tarkistettu 17.5.2018
https://www.mll.fi/vanhemmille/tietoa-lapsiperheen-elamasta/lapset-ja-media/digitaalinen-pelaaminen/pelaamisen-hyodyt/
http://nordicedu.com/pelaamisen-hyodyt-ja-haitat
http://www.rochester.edu/news/show.php?id=3679