https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/03/18/dokumenttiprojekti-nokia-mobile-suomalaisen-matkapuhelimen-tarina

Vihdoin sain kirjoittaa tuon ehkä kliseisimmän otsikon, mitä on käytetty iät ajat erilaisista suurmiehistä, trendeistä ja organisaatioista. Nokiankin noususta ja tuhosta on kirjoitettu lukemattomia erilaisia artikkeleita juuri samaa otsikkoa käyttäen, mutta nyt otan asiaan hieman erilaisen kannan. Yle julkaisi maaliskuun lopussa dokumentin ”Nokia Mobile”. Kyseessä on ehkä tämän vuoden kovin dokumentti, vaikkei ole tieto mitä on vielä tulossa. Kyseinen pätkä käsitteli mainiosti, kuinka tehdään maailman menestyksekkäin yritys ja kuinka se tuhoutuu omaan suuruuteensa ja johtamisongelmiin. Vaikuttava dokumentti joka kertoo tarkkaan ne ratkaisevat vaiheet, mikä teki Nokiasta markkinajohtajan ja mikä teki siitä hetkessä arvottoman surunäytelmän. Dokumentti esittelee niitä suomalaisia pioneereja ja ammattilaisia, joidenka ansiosta teknologia on tänä päivänä sellaista, kuin se nyt on. Se kertoo myös siitä, kuinka väärät toimet voivat romuttaa yhtiön päivässä, kun kilpailija astuu lavalle. Kuinka johtajasta tulee seuraaja. Näkökulma muuttuu linnusta sammakoksi ja siitä matojen syötäväksi. Siitä kuinka typerää on sijoittaa yhteen isoon asiaan, eikä hajauttaa. Tämä on käsky: katso se!

Tärkeimpiä oppeja ovat se, kuinka asiakkaiden kuuntelu ja tuotannon muotoilu tulee muokata asiakkaan mukaan. Kun asiakas haluaa erivärisiä kuoria, ei kannata rakentaa kokonaista linjastoa jokaista erilaista väriä varten, vaan kannattaa tuottaa yhtä puhelinrunkoa, mihin saa erilaisia kuoria. Tätä kutsutaan hienommin skaalautuvuudeksi. Se mitenkä tuote tai palvelu voi perusidealtaan olla tietynlainen, mutta se soveltuu moneen. Nyky esimerkkinä esimerkiksi jooga, jonka perusperiaate on venyttelyn ja mindfulnesin yhdistelmä. Sitä on alettu skaalaamaan erilaisiin muotoihin, kuten ilmajooga, vesijooga, vauvajooga, äijäjooga ja olempa bongannut joskus tapahtuman nimeltä ”sinkkujooga vegaaneille Kalliossa”. Mikään ei varmaan ole yhtä ”sign of times” ja kerro alueen profiilista, mutta ei mennä siihen. Skaalautuvuus siis palvelee asiakasta ja täyttää hänen mieltymyksensä. Se on menestyksen vaade.

Toisena asiana on viestintä. Siis se yhteispeli mitä tehdään tuotteen tai palvelun ympärillä. Dokumentissa näytettiin erästä Nokian puhelinmallia, mikä oli muotoiltu kämmenpelikonsoliksi. Rungossa oli myös joitakin nappuloita, mutta ongelma oli siinä, ettei niillä ollut mitään käyttöä. Muotoilupuoli ja ohjelmistosuunnittelu ei siis ollut missään kohtaa tavanneet toisiaan ja näin kaksi eri näkemystä oltiin lyöty sokeasti yhteen ajattelematta ollenkaan kokonaisuutta. Jos tahot olisivat vain kommunikoineet keskenään jotenkin, olisi tuote voinutkin olla todella hyvä, mutta tässä kohta oltiin jo alamäkivaiheessa yrityksen kehityksessä.

Tärkeimpänä asiana pidän kuitenkin dokkarissa esitettyä ihmisen kehityskäyrää, jossa kerrotaan, kuinka ihminen syntyessään on selviytyjä ja lähtee kohti henkistä kypsyyttä samalla, kun pelko vähenee. Vaiheina oli selviytyjä, sääntöihminen, menestyjä, humaani ja filosofi.

”Selviytyjä kokee, että on olemassa ns. ”minä ja ei minä”. Näin selviytyjä hakeutuu jengeihin ja porukoihin, mistä hakee suojaa ja turvaa. Näitä ihmisiä ei näe ikinä johtotehtävissä.

Jos siitä edetään seuraa sääntöihmiset. Sääntöihmiset pelkäävät paljon vähemmän, koska on selkeät säännöt ja ohjeet joita noudattaa. He uskovat pappeihin, poliisiin, presidenttiin ja keneenkä tahansa, joka heitä ohjaa elämässä eteenpäin. Sääntöihmiset myös ajattelevat, että ne jotka ajattelevat kuten he, ovat oikeassa ja muut ovat automaattisesti väärässä.

Seuraavana on menestyjä askel. Nämä ihmiset tavoittelevat menestystä kaikin keinoin, oli se sitten rahaa mainetta tai valtaa. He ovat hyvin päteviä, tekevät paljon töitä, käyvät paljon kouluja, pyrkivät antamaan itsestään aina hyvin pätevän ja hyvän kuvan, vaikkeivat aina sitä olisikaan. He rakastavat tutkintoja, titteleitä ja heillä on myöskin paljon ystäviä, jotka ovat kaikki menestyjiä. Menestyjät hakeutuvat muutokseen, herakastavat muutoksia ja menestyjä ajattelee, että ”on olemassa minä ja sinä, mutta minä voitan”. Menestyjä tekee työtä saavuttaakseen itselleen menestystä, ei välttämättä sille yhteisölle.

 Sitten kun siitä selvitään hieman kypsemmäksi, tulee iso muutos. Tulee ”me” keskeinen vaihe ja humaanit ihmiset. Humaani ihminen ajattelee, että on olemassa ”minä ja sinä, mutta minä tiedän, mitä sinä ajattelet ja tunnet”. He etsivät elämän tarkoitusta, luontoa täytyy suojella, työyhteisössä pitää voida hyvin, he välittävät oikeasti myös muista ihmisistä. Humaanit ihmiset ovat myös kaikista luovimpia ja humaanit ihmiset tekevät oikeasti töitä yhteisön ja yrityksen hyväksi, jossa oma menestyminen tulee yrityksen tai yhteisön menestymisen kautta.

 Mitenkä sitten tämä ihmisen kehitys näkyy yritysmaailmassa? Se näkyy oikeastaan siinä, että meillä on oikeastaan kolmenlaisia yrityksiä. Meillä on sääntöyrityksiä, menestyjä yrityksiä ja sitten meillä on humaaneja yrityksiä. Nokia oli 90-luvulla humaani yritys. Siellä välitettiin toisista, tehtiin yhdessä töitä, tehtiin ”tiimvörkkiä”. Oltiin innovatiivisia, sillä humaanit ihmisethän ovat hyvin luovia. Tuotiin paljon uusia juttuja markkinoille ja ei aina laskettu saako siitä mahdollisimman paljon voittoa, kunhan laite oli mahdollisimman hyvä. Pian kuitenkin sattui ikäviä, sillä osake-enemmistö myytiin amerikkaan ja Nokia ”taantui”. Nokiasta tuli menestyjä yritys. Nokiassa töissä olevat humaanit ihmiset alkoivat voimaan pahoin. Alettiin tavoittelemaan maksimaalista voittoa ja pelaamaan varman päälle, että ”jos me ei enää menestytäkkään”. Seuraava tuote tehdään vaan pikkasen paremmaksi ja tehdään varman päälle, että saadaan maksimaalinen voitto ja sijoittajat tyytyväisiksi. ”

Suora ja pitkä lainaus suoraa dokumentista, mutta paremmin en sitä voinut muotoilla. Tästä jäi puuttumaan vielä yksi vaikuttajatekijä. Humaaniorganisaatio vetää puoleensa menestyjäihmisiä. Nokia veti menestysvuosinaan juuri vastavalmistuneita insinöörejä puoleensa ja näiden ihmisten tarkoitus oli menestyä. Se oli heidän tavoitteensa, he olivat menestyjä ihmisiä. Tämä edesauttoi työyhteisön tuhoutumista.

Tämä viimeisin asia on hyvä muistaa, kun miettii omia ulkoisia motivaattoreitaan ja työskentelyään akatemialla. Haenko maksimaalista menestystä itselleni vai tiimille?