Tampere
30 Jul, Thursday
19° C

Proakatemian esseepankki

Niskahartiaseudun kiputilat, havainnosta hoitokeinoon



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 9 minuuttia.

Ennen fysioterapiaopintoja työskentelin hierojana ja yksi yleisimpiä syitä jonka vuoksi hierojan puoleen käännytään on niskahartiaseudun kipu. Vaikka olen joskus tainnut itsekin sanoa, että se niskojen ja hartioiden hierominen on perustyötä, joka tuo leivän pöytään, on se vain yhdeltä katsantokannalta tarkasteltuna totta. Ei pidä aliarvioida niskoja eikä hartioita, sillä niitä kantaa aina kokonainen ihminen, jolla on oma historiansa ja joka ei koskaan ole täysin identtinen kenenkään muun kanss.
Niskahartiaseudun ongelmat johtuvat hyvin usein lihaskireydestä, mutta joskus taustalla on jokin muu syy kuin jännitysniska. Silloin niskahartiaseudun kivut eivät aina ole pelkällä hieronnalla ratkaistavissa. Syyt voivat vaihdella keljusta pomosta, huonosta työasennosta, vähäisestä liikunnasta tai kiireisestä aikataulusta suoranaiseen fyysiseen vaurioon jossain niskahartiaseudulla, eikä lihaksia leipomalla saada tehtyä kuin hetkellinen helpotus oireesta, mitenkään sen merkitystä vähättelemättä. Yksi syy siihen miksi opiskelen fysioterapiaa on oman työkalupakin laajentaminen. Tässä esseessä on tarkoitus luoda katsaus niskahartiakipujen yleisyyteen, aiheuttajiin ja hoitoon. Vaikka joskus on hankalaa päästä selvyyteen siitä mikä kivut aiheuttaa ja miten niitä pystyisi hoitamaan, ei työtä tarvitse tehdä puhtaan arvailun varassa. On mahdollista selvittää mikä kipua aiheuttaa ja valita toimenpiteet sen mukaan.

Niskahartiaseudun kiputilojen yleisyys ja aiheuttajat

Niskakivut ovat erittäin yleisiä, arviolta joka 25. terveyskeskuskäynti johtuu niskakivusta. Niskakivun yleisin syy on niskan ja hartian lihasjännitys, jota aiheuttavat fyysiset ja henkiset kuormitustekijät, erityisesti hankalat asennot ja liiketoistot töissä ja harrastuksissa. Harvinaisempia niskakivun aiheuttajia ovat vammat, niskan alueen tulehdukset, sekä kaularangan kulumisesta, hermojuuriaukkojen ahtautumisesta tai välilevyongelmista johtuvat kiputilat.

Pitkään jatkuessaan ylikuormitus tai hankala työasento voi aiheuttaa muutoksia niskahartiseudun toiminnassa, jotka eivät enää palaudu pelkällä levolla. Lihakset pyrkivät hoitamaan tehtävänsä mahdollisimman vähällä työllä ja jos niitä kuormitetaan jatkuvasti yksipuolisesti, ne sopeutuvat yksipuoliseen kuormitukseen, huolimatta siitä onko se toiminnan ja terveyden kannalta paras mahdollinen sopeutuma. Kipu voi olla paikallista tai se voi säteillä päähän, selkään tai yläraajaan. Kivun säteily käsiin ja sormien puutuminen saattavat joskus olla merkki siitä, että hermojuuret ovat puristuksissa.

Kroonistunut kipu, jota saattaa esiintyä vaikkapa jonkin vamman jälkitilana, on siitä poikkeuksellinen kivun syy, että kudokset ovat usein jo parantuneet, eikä kipua pitäisi löydösten perusteella enää esiintyä. On esitetty että kipuherkkyys saattaa pitkään jatkuneen kivun vuoksi laskea ja hermosto tulkitsee herkemmin viestit kerran vahingoittuneesta kudoksesta kipuna. Silloinkin kipua on mahdollista lievittää, mutta hoito vaatii sitoutumista sekä asiakkaalta että terapeutilta.

Kaularangan anatomia ja normaalit liikelaajuudet

Kaularangan eri osat poikkeavat rakenteesa ja toimintansa perusteella jonkin verran toisistaan, kaularangan eri osien rakenteelliset erityispiirteet sallivat eri määrän liikettä eri liikesuunnissa. Niskan liikkeet ovat yhdistelmäliikkeitä, joista yksi yksittäinen liikesegmentti ei ole täysin vastuussa ja häiriö yhdessä osassa voi jäädä huomaamatta, koska toiset osat pystyvät kompensoimaan puuttuvat liikkeet johonkin rajaan saakka. Toisaalta on myös paljon ihmisiä, joiden päivittäiseen rutiiniin ei kuulu kovin monipuolista liikekaavastoa ja jonkin liikesuunnan häiriö voi jäädä siksikin huomaamatta ettei sen suuntaista liikettä olla vuosiin tarvittu. On myös hyvä muistaa, että vain asiakkaan kokema ongelma on ongelma, ei ole syytä puuttua jokaiseen huomioimaansa asiaan, elleivät ne liity ongelman ratkaisemiseen, eikä kaikkia havaintojaan ole tarpeen sanoa asiakkaalle ääneen. Vaikka tutkiminen olisikin itselle kiinnostava ammatillinen ongelma, kipeää niskaansa kantavalle ihmiselle se on toisenlainen ongelma, joka ei rajoitu virastoaikaan. Kirjallisuudesta löytyy viitearvot kaularangankin liikkeille ja ne ovat käyttökelpoisia arvioitaessa kaularangan toimintaa. Jos esimerkiksi lateraalifleksio ei olekaan 40º, mutta siihen ei liity lihaskireyttä, kipua tai patologisia muutoksia kaularangassa, on ihan täysin mahdollista, että kyseessä on tönkköniskainen yksilö, joka ei koskaan kärsi tästä rajoituksesta millään tavalla, on ihan mahdollista ettei hän ole edes tietoinen siitä ettei niskansa ole lukenut kokoonpanovaiheessa samaa kirjaa kuin tutkiva fysioterapeutti.
Toiminnallisesti kaularangasta voidaan erotella yläosa, occiput (C0), atlas (C1), axis (C2) ja alaosa (C3-C7). Kallonpohjasta alaspäin laskettuna ensimmäinen kaularangan nikamana on nimeltään atlas, eli kantajanikama. Se niveltyy suoraan kallonpohjaan, sillä ei ole nikamasolmua. Nikamasolmun tilalla on toisen kaularangan nikaman, axiksen, hammaslisäke (dens axis). Atlaksen poikkihaarakkeet ovat erityisen ulkonevat, ne ovat yläniskan kiertoliikkeistä vastaavien lihasten kiinnityskohtia. Suurin kiertoliike kaularangassa tapahtuu yläniskan alueelta (C0-C2), kaularangassa voi tapahtua jopa 90º rotaatio, josta 40-45º astetta tapahtuu yläkaularangan alueella. Kaularangan fleksio ja ekstensio tapahtuvat enimmäkseen kaularangan alaosasta. Fleksiosuuntainen kokonaisliike on noin 45-50º, josta alakaularangan alueelta tulee noin 35º, jos niska liikkuu kuten pitäisi, eteentaivutuksessa leuka koskettaa kevyesti rintaa. Normaali ekstensio on noin 85º, josta kaularangan alaosassa tapahtuu noin 70º.
Kaularangan lihasten ja sidekudosten ylläpitämä normaali muoto on lordoosi, eli loiva mutka etusuuntaan, muodossa on jonkin verran vaihtelua yksilöiden välillä ja esimerkiksi rintarangan yläosan kyfoottisuus (mutka taaksepäin) tai oikoryhtisyys aiheuttavat usein kompensoivat asennon muutoksen kaularangassakin. Sivusuuntainen mutka, skolioosi, on kaularangassa harvinainen.

Fasettinivelet ja välilevyt kivun aiheuttajana

Fasettinivel on luinen rakenne, jolla selkärangan nikamat niveltyvät toisiinsa. Fasettipinnat ohjaavat ja vakauttavat rangan liikkeitä. Lannerangan alueella fasettinivelet sallivat käytännössä vain fleksio-ekstensio suuntaiset liikkeet, rintarangan alueella fasettinivelet sallivat myös kiertoliikkeen, mutta rintarangan alueella kylkiluut rajoittavat jonkin verran tapahtuvaa liikettä. Liikkuvin rangan osa on kaularanka, jonka fasettinivelet sallivat sekä rotaatiota, fleksiota, ekstensiota ja lateraalifleksiota. Fasettinivelestä johtuva kipu esiintyy monesti toispuoleisesti ja heijastuu usein niskan ja hartian alueelle. Kipu säteilee harvemmin yläraajaan saakka. Fasettinivelen ”lukkiutuminen” on harvinaisempaa kuin arkisesti puhutaan, monesti fasettilukko on kramppi selkärankaa liikuttavissa ja stabiloivissa lihaksissa. Vaurioitunut fasettinivelpinta voi kuitenkin aiheuttaa tulehdustilan, joka ärsyttää ympäröiviä kudoksia ja jäykistää fasettinivelen nivelkapselia. Kun nivel kiertyy tai vääntyy rangan liikkeiden mukana, voi vaurioitunut fasettinivel rajoittaa liikettä.

Kaularangan alueella nikamien välissä on syyrustoiset välilevyt C3-tasolta alaspäin. Yläkaularangan nikamien ja kallon pohjan välissä ei ole välilevyä, vaan niiden toimintaa stabiloivat ja suojaavat voimakkaat ligamentit. Välilevyjen muutokset, kuten pullistumat tai madaltumat, voivat aiheuttaa säteilevää kipua ja lihasheikkoutta jompaan kumpaan yläraajaan.

Ongelman taustalla on joskus pitkään jatkunut yksipuolinen kuormitus epäergonomisessa työasennossa, mutta nivelvaivojen ja välilevyongelmien syntymiseen liittyy myös perinnöllinen kompnentti. Vaikka työergonomialla ja liikunnalla voi jossain määrin vaikuttaa vaivojen syntyyn ja ilmenemiseen, ei pidä syyllistää asiakasta siitä jos kumpikin loistaa poissaolollaan. Välilevy voi pullistella tai fasettinivel voi rappeutua niin monista syistä, että olisi naivia väittää tietävänsä 100% varmuudella mikä sen on aiheuttanut. Poislukien johonkin äkilliseen traumaan liittyvät ongelma, silloin syntymekanismin selvittäminen vaatii vähemmän salapoliisityötä. Oleellista on kuitenkin selvittää miten ongelma vaikuttaa asiakkaan elämään ja miten sitä voitaisiin lievittää. Rakenteellinen ongelma ei ole aina yhtä kuin sairaus, eikä lääketieteellisen diagnoosin laatiminen ole fysioterapeutin tehtävä.

Hermojuuren ärsytys kivun aiheuttajana

Kaularangan hermojuuriaukoista lähtevät selkäydinhermot nimetään niiden yläpuolisen nikamatason mukaan. C1 taso on kallonpohjassa ja C8 taso seitsemännen kaularangan nikaman alapuolella. Kaularangan hermojuurten lähtötasoja on siis yksi enemmän kuin kaularangassa on nikamia.
C1-C3 tasoilta alkunsa saavat hermot hermottavat pään ja kaulan liikkeitä.
C4 tasolta alkaa hartioiden ja kaulan hermotus sekä pallealihaksen hermotus
C5 tasolta alkaa hartian ja yläraajan ulkosivun hermotus ranteeseen saakka
C6 tasolta alkaa ranteen ojentajien, yläraajan ulkosivun ja peukalon ja etusormen hermotus
C7 tasolta alkaa yläraajan takaosan ja keskisormen hermotus
C8 tasolta alkaa yläraajan hermotus ranteesta sormiin päin ja pikkusormen hermotus

Oireiden sijainnin perusteella voidaan hahmottaa karkeasti miltä tasolta oireet ovat peräisin, mutta niistä ei voi vielä välttämättä päätellä sitä mikä hermojuurta ärsyttää.

Yläaukemaoireyhtymä voi joskus selittää oireet

Kun ongelmat eivät liity selkeästi kaularankaan tai lihasjännitykseen, on joskus kyseessä niin sanottu yläaukeamaoireyhtymä, thoracic outlet syndrome, eli TOS. Se on kaularangan ja rintakehän yläosan toimintahäiriön aiheuttama yläraajaan säteilevä kipu, johon liittyy lihasheikkoutta, sormien puutumista ja yläraajan verenkierron heikkenemistä. Tila vaatii joskus jopa leikkaushoitoa. Harvinaisempaa on, että oireita aiheuttaa ylimääräinen kylkiluu ns. kaulakylkiluu, joka on rakenteeltaan vastaava kuin muutkin kylkiluut, mutta niveltyy kaularangan alimpaan nikamaan. Hermojuuret C8 ja T1 sijaitsevat ylimmän kylkiluun ja kaularangan alimman nikaman C7 costotransversaalinivelen alueella. Ylin kylkiluu ja solisluu muodostavat myös niin sanotun yläaukeaman luiset rakenteet.
Mikäli kylkiluiden ja rintarangan nikamien välisten nivelten toiminta on häiriintynyt, se saattaa aiheuttaa kyynärpäähän ja pikkusormen puoleisiin sormiin säteilevän kipuoireen, joka muistuttaa TOS:sia, vaikka yläaukemaoireyhtämän toteamista varten kehitellyt Roosin testi ja Adsonin testi olisivat negatiivisia.

Hartiarengas ja kiertäjäkalvosin, eli miten yläraaja liittyy niskaan ja hartioihin

Yläraajan monipuolinen toiminta on mahdollista siksi, että ne liittyvät muuhun luiseen tukirankaan solisluiden ja lapaluiden muodostaman erittäin liikkuvan hartiarenkaan kautta. Hartiarengas muodostaa osittain olkanivelen nivelkuopan ja on yläraajaa liikuttavien lihasten kiinnityskohta. Hartiarengas on hyvä esimerkki siitä että pehmeät sidekudokset ovat ihmiskehon mekaniikan kannalta vähintään yhtä tärkeitä kuin luut.
Olkanivelen suuri liikkuvuus selittyy osittain sillä, että sen nivelkapseli on suhteellisen väljä. Jokainen nivel tasapainottelee liikkuvuuden ja tukevuuden välillä. Jos niven on tukeva, se on harvemmin kovin liikkuva ja jos nivel on liikkuva, se ei ole yleensä kovin tukeva. Olkanivelen nivelkuoppa on lapaluun ulkoreunan muodostama, mutta myös olkalisäkkeen ja solisluun nivel voidaan laskea olkanivelen rakenteisiin. Olkalisäkkeen alapuolisessa ns. subakromiaalitilassa kulkee osa olkaniveltä stabiloivien ja liikuttavien lihasten jänteistä. Kiertäjäkalvosin on neljän lihaksen, subscapularis, supraspinatus, infraspinatus ja teres minor, muodostama tukeva rakenne, jonka lihakset alkavat lapaluun eri osista ja kiinnittyvät olkaluun päähän. Ne ovat kuin ritsan kuppi, joka pitää olkaluun päätä nivelkuopassaan. Ongelmat kiertäjäkalvosimen toiminnassa siirtyvät nopeasti koko niskahartiaseudun ongelmiksi, koska ihmisille on luontevaa alkaa kompensoida jonkin lihaksen heikentynyttä toimintaa ympäröiviä lihaksia käyttämällä. Toisaalta kiertäjäkalvosimen toiminnan häiriö on kuitenkin selkeämmin olkanivelen vaiva. Se saattaa kuitenkin lapaluun kautta vaikuttaa myös niskaan, sillä osa lapaluuta liikuttavista ja stabiloivista lihaksista kiinnittyy kaularankaan. On tärkeää tarkastella yläkehon toimintaa kokonaisuutena, koska myös rintarangan kyfoottisuus rajoittaa olkanivelen ojennusta ja lisätä kaularangan lordoosia. Silloin koko niskahartiaseudun kuormitus muuttuu ja saattaa alkaa ilmetä ongelmia, jotka tiedostetaan lähinnä väsymisenä ja särkynä niskassa ja yläselässä.

Faskiat ja miten ne liittyvät niskahartiaseudun kipuihin

Niskahartiaseudun toimintaa tarkastella myös faskioiden kautta. Faskiat ovat sidekudosrakenteita, jotka ympäröivät kaikkia kehon erilaistuneita kudoksia. Faskian merkitys mekaanisia voimia välittävänä rakenteena on alettu viime vuosina ymmärtää paremmin. Eräs ajatus on, että ihmiskehon voidaan hahmottaa koostuvan luisista elementeistä, jotka ”kelluvat” sidekudoksen muodostamassa matriisissa. Puhutaan niin sanotusta tensegrity-mallista, jossa luurangon ei ajatella olevan mekaaninen tukiranka, jonka elementit rakentuvat toistensa varaan, kuten tiilitalon tiilet, vaan luut ovat yhteydessä toisiinsa enemmän kuin lankut köysisillassa. Faskiat välittävät voimia rakenteesta toiseen ja yhden elementin kuormittuessa muut elementit reagoivat muutoksiin ja kuormitus jakautuu koko järjestelmän kesken. Faskia muodostaa koko kehon kattavan verkoston, joka mukautuu siihen millaisissa olosuhteissa ja miten sitä käytetään. Se miten laajalle voimat kehossa faskioiden kautta välittyvät on vielä selvittämättä, samoin kuin se miten paljon faskioihin voidaan käsittelyillä vaikuttaa.
Faskian näkökulmasta voidaan tarkastella, pystyykö niskahartiaseudun oireesta kärsivä ihminen esimerkiksi tuottamaan lapaan ja keskivartaloon riittävän tuen, jotta yläraajat eivät työskennellessään roiku nivelsiteidensä varassa. Liikkeen hallinta ja lihastoimintaketjujen saumaton yhteistoiminta ovat kuitenkin oleellisia laadukkaan ja tehokkaan liikkeen tuottamisen kannalta, vaikka teoria taustalla ei olisikaan aukoton. Usein niskahartiaseudun vaivoista toistuvasti kärsivillä voi havaita puutteita keskivartalon hallinnassa Luomajoen liikekontrollitesteillä testattuna.

Niskahartiaseudun kliininen tutkiminen

Fysioterapeuttinen tutkiminen antaa paremman käsityksen siitä mikä kudos saattaa oireita aiheuttaa tai onko taustalla jonkinlainen liikkeen hallinnan häiriö. Toki on tiedostettava, että testit ovat suuntaa antavia, eikä päätä ja käsiä kääntelemällä päästä kiinni psykologisiin ja sosiaalisiin syihin, jotka voivat aiheuttaa lihasjännitystä ja kipua. Olen jättänyt psykologiset ja sosiaaliset syyt kivuille tällä kertaa käsittelyn ulkopuolelle. Tässä esseessä lähestyn niskahartiaseudun kiputiloja fyysisen rakenteen ja sen tutkimisen kautta, siitä huolimatta että kipuun liittyy aina asiakkaan kokemus kivusta ja että kivun lähde voi joskus olla psyykessä. Juuri kukaan ei pysty estämään pinnan alla kuohuvia tunteita vaikuttamasta kehon toimintaan. Sen käsitteleminen vaatisi kuitenkin oman esseen.

Tutkiminen aloitetaan kaularangan ja rintarangan liikkuvuuden tutkimisella sekä yleisellä ryhdin tutkimisella. Rintarangan, lannerangan, lantion ja alaraajojen asento vaikuttaa myös niskahartiaseudun toimintaan. Syytä on tarkkailla myös lapojen liikkeen symmetria ja liikkeen oikea-aikaisuus. Olkapään tutkiminen kiertäjäkalvosimen ongelmien poissulkemiseksi on myös paikallaan. Välilevyjen kuntoa voidaan testata kaularangan kompressiolla ja traktiolla, jos kompressio provosoi oireen ja traktio helpottaa sitä, voidaan päätellä että jokin painaa hermojuurta. Ennen kompression ja traktion tekemistä on hyvä tehdä turvatestinä DeKleyn testi, jossa pitäisi käydä ilmi, jos nikamavaltimoiden verenvirtaus on heikentynyt, mikäli DeKley on positiivinen, kaularankaa ei käsitellä edes traktiolla, vaan asiakas ohjataan eteenpäin lääkärin vastaanotolle.

Kyynärvarren kipuoire saattaa joskus olla myös itsenäinen oire, mutta joissain tapauksissa senkin lähde on niskassa. Liiketesteillä saatetaan saada vihjeitä siitä mitä aiheuttaa ongelmia, jos eteentaivutus ja kiertyneen kaularangan sivutaivutus ovat rajoittuneet, saattaa ongelma olla fasettinivelessä, jos kaularangan kompressio aiheuttaa kipua ja traktio helpottaa, saattaa vika olla välilevyssä. Lihaskiristys voidaan poissulkea kannattelemalla asiakkaan yläraajoja kyynärvarsista hänen liikuttaessaan niskaansa. Silloin hartiarenkaan jännitys on suljettu pois ja jos liike helpottuu, voidaan vetää johtopäätös että lihaksia käsittelemällä tai niiden toimintaa harjoittamalla voidaan parantaa tilanetta.

Millaisilla keinoilla niskahartiaseudun kipuja voidaan lievittää?

Kliiniset tutkimukset eivät ole täysin luotettavia. Niiden toistettavuus testaajalta toiselle riippuu jonkin verran testaajan kokemuksesta ja testiohjeiden noudattamisesta. Mittauksilla, manuaalisella testauksella ja silmämääräisillä arvioilla liikkeen laadusta saadaan suuntaa antavia tuloksia, joilla voidaan rajata ongelma-aluetta. Haastattelulla saatetaan saada selville myös elämäntilanteeseen, sairauksiin, lääkitykseen ja vanhoihin vammoihin liittyviä ongelmia. Tärkeää on kuunnella asiakasta vähättelemättä hänen havaintojaan. Vaikka oma päätelmä olisikin, että nilkkojen virheasento on kaiken perimmäinen syy, on kuitenkin muistettava että asiakas on tullut vastaanotolle jonkin tietyn oireen kanssa ja sille olisi keksittävä ensisijaisesti lievitys. Sen jälkeen on mahdollista lähteä purkamaan syitä oireen takana enemmän. Fysioterapeutin, hierojan ja liikunnanohjaajan on kuitenkin muistettava, ettei lääketieteellisen diagnoosin tekeminen ei kuulu meille, eikä se ole välttämättä aina ohjaa hoitoa. Esimerkiksi selän rakenteelliset löydökset eivät välttämättä korreloi oireen kanssa ja monesti kipuoiretta hoidetaan melko samanlaisin toimenpitein oli sen aiheuttaja sitten välilevy, fasettinivel tai lihaskramppi.

Usein niska-hartia-seudun kipuoireeseen reagoidaan venyttelemällä, kipulääkkeitä syömällä ja joskus jopa hierojalla käymällä. Päättelyä ei juuri viedä sen pidemmälle kuin että jossain osassa kehoa esiintyy kipua, josta tulisi pyrkiä mahdollisimman nopeasti eroon.

Kun oireen taustalla on todettu muutos välilevyssä, on manuaalinen hoito haastavaa. Millä saadaan parannettua ongelma-alueen toimintaa provosoimatta kipua ja muita oireita mekaanisella käsittelyllä? Välilevyjen toiminnan kannalta olisi tärkeää saada nikamatasolle liikettä, jotta aineenvaihdunta parantuisi ja välilevylle saataisiin tilaa toipua. Kun painetta saadaan hermojuuren tasolla vähennettyä, silloin myös hermon toipuminen pääsee alkuun. Mikäli paine ei ole ollut liian pitkäaikaista, hermo voi toipua pinnetilanteesta entiselleen, mutta mitä pidemmälle tilanne pääsee, sitä huonompi ennuste on toipumisella. Ärtyneen hermojuuren alueen hieromista ei voi suositella, paine saattaa vain ärsyttää hermojuurta lisää ja provosoida oireita. Ympäröiviä kudoksia voidaan kuitenkin käsitellä ja mobilisoivilla tekniikoilla on hyvä vaste.

Ergonomiaa parantamalla ja ylävartalon lihaksia harjoittamalla voidaan puuttua myös kuormituksiin, jotka aiheuttavat kipua. Tärkeää olisi ohjata asiakasta itseään tunnistamaan ne kuormitukset ja asennot, jotka aiheuttavat oireen.

Kuinka kohtaan kipuasiakkaan ja mistä tiedän mitä tehdä?

Kipuasiakkaan kohtaaminen vaatii hienotunteisuutta. Lievä jännitys päänsärkyineen on kiusallinen vaiva, mutta harvemmin maata mullistava kokijalleen. Pitkään jatkunut tai kroonistunut kipu sen sijaan on jo elämän laatuun vaikuttavaa. Silloin hoitotilanteessa on myös terapeutin ajateltava suhtautumistaan asiakkaan kipuun ja omaa viestintäänsä. Aiemmin on puhuttu kivun johtuvan ns. virheasennoista, mutta nykyään sitä vältetään, koska sanat luovat todellisuutta ja jos asiakas kokee että jokin terveyden auktoriteetti on antanut hänelle tuomion, se saattaa johtaa haitallisiin ajatuksiin ettei tilanteelle olekaan mitään tehtävissä. Rakenteen ja vaivan yhteys on varmasti jollain tavalla olemassa, mutta minusta on kyseenalaista vetää niiden välille suoraan yhtäläisyysmerkit sen perusteella mitä itse osaan tutkia. Joka mutkaa rangassa ei ole mielekästä osoitella asiakkaalle, kenenkään selkä ei ole kuin anatomian oppikirjassa. Jopa nikamien lukumäärä on suuntaa antava ja yksilöiden kesken on vaihtelua, vaikka se melko harvinaista onkin.
Matka anatomiasta ja tutkimisesta hoitoon ja vaivan helpottamiseen on joskus hankala tehdä. Usein vaiva helpottaa vasta kun sen kanssa on työskennelty pidempään, siksi kai puhutaan terapiasta eikä kertaluonteisista kikkakuutosista ja taikatempuista, jotka joko auttavat tai eivät auta. Kliiniseen tutkimiseen perustuvan hoidon vaikutusmahdollisuudet ovat suuremmat kuin sokkona tehdyn, mutta tosiasia on sekin, että vaatii paljon tietoa ja kokemusta ennen kuin jokainen toimenpide on oikea toimenpide.
Olisi helppo kehitellä niskahartiaseudun hierontakäsittelyyn rutiini. 15 minuuttia epäkäslihasta, 15 minuuttia lapaluiden ympärystä, 15 minuuttia niskalihaksia, rasvojen pyyhintä ja kassan kautta kohti uusia seikkailuja. Ihmiset saisivat jonkinlaista vastinetta rahalleen, oire saattaa jopa helpottaa. Mutta toisinaan on tärkeää myös tutkia tarkemmin, jotta tietää mitä aikoo hoitaa. Joskus ongelman ratkaiseminen vaatii kokonaisvaltaisempaa otetta kuin pelkkä niskan pinnallisten lihasten manuaalinen käsittely. Toisinaan jo se, että osaa kertoa asiakkaalle mistä hänen kokemansa oire voisi johtua, saattaa riittää tekemään tilanteesta siedettävämmän. Monille tulee yllätyksenä se miten kipeä ylirasittunut lihas voi olla ja kivun jatkuessa syiden arvailu aiheuttaa lisää henkistä kuormitusta joka ilmenee fyysisenä jännityksenä ja ilkeä noidankehä on valmis. Tärkeää on tehdä itsensä tarpeettomaksi ja auttaa asiakasta löytämään omat voimavaransa kivun hoidossa ja ennaltaehkäisyssä.

Lähteet

Niska- ja yläraajavaivojen ennaltaehkäisy, hoito ja kuntoutus, VK-kustannus
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00310

http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/47495/Testausopas.pdf?sequence=1&isAllowed=y

http://selkakanava.fi/fasettinivelet-vakauttavat-selkarangan-liiketta

https://www.spine-health.com/conditions/spine-anatomy/cervical-nerves

Thomas Mayers, Anatomy trains: Myofascial Meridians for Manual and Movement Therapists. 2001.Elsevier Health Sciences

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close