Tampere
23 Nov, Monday
4° C

Proakatemian esseepankki

Neljän tunnin työviikko 



Kirjoittanut: Iida Oikarinen - tiimistä Hurma.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 7 minuuttia.

Neljän tunnin työviikko

JOHDANTO 

Päätimme kirjoittaa soluesseen teoksesta 4 tunnin työviikko (Ferris, 2007).

Neljän tunnin työviikko käsittelee mielekkäästi sitä, miten raataa vähemmän ja elää enemmän? Se tarjoaa esimerkkejä siitä, miten vaihtaa puurtaminen elämästä nauttimiseen.

Kirjojen aiheet puhuttelivat meitä kaikkia – kuinka menestyä? Kuinka saavuttaa enemmän vähemmällä työllä? Mikä minua estää menestymästä? Olemmekin pohtineet näitä peilaten myös omaan elämäämme ja ajatteluumme. Toivomme lukijan löytävän esseestä myös inspiraatiota ja oivalluksia, ja tietysti houkutuksen lukea nämä teokset!

HAASTA 

Mikä meitä yleensä estää menestymästä? Tai tekemästä jotain arkistakin asiaa?

Oma mielemme on suurin esteemme, jota meidän pitäisi uskaltaa ja jaksaa haastaa. Sa-moin kapuloita rattaisiin laittaa meidän ympäristömme ja yhteiskuntamme.

Tämä ei ole laiskuutta

Merkityksettömän työn vähentäminen voidakseen keskittyä itselle tärkeimpiin puuhiin EI ole laiskuutta. Monien on vaikea hyväksytä tätä, sillä kulttuurissamme palkitaan mie-luummin henkilökohtainen uhrautuminen kuin henkilökohtainen tuottavuus. (Ferriss 2007, 41).

Elämme ympäristössä, jossa arvostetaan pitkiä työpäiviä ja elämänsä pyhittämistä työlle, emmekä välttämättä uskalla haastaa tätä ajatusmallia. Liian usein näkee ympä-rillä toivottomia katseita, jotka juontavat epätyydyttävästä työstä ja menetetystä ajasta. Olisiko aika haastaa omat mielemme ja yhteiskuntamme? Vaikka itsekin tunnen välillä piston sydämessäni, kun en tee töitä aamusta iltaan, niin pidän pääni. Pitkällä täh-täimellä on tuottavampaa ja tehokkaampaa, että käyn treeneissä, haahuilen metsässä taimakaan sohvalla – otan aikaa ja nautin. Tavoitteenani onkin löytää se polku, jossa voin tehdä mielekästä ja tyydyttävää työtä parhaassa mahdollisessa tasapainossa vapaa-ajan ja nauttimisen kanssa, matka on alkanut.

Tämä on laiskuutta

”Jos minulla vain olisi enemmän rahaa” on helpoin tapa lykätä tiivistä itsetutkiskelua ja päätöksentekoa, joita tarvitaan nautinnollisen elämän luomiseksi – nyt eikä joskus myö-hemmin. Lisäraha ei ole mikään ratkaisu, vaikka usein haluaisimmekin niin uskoa. (Fer-riss 2007, 43).

Nyt haasta vain itseäsi. Kuinka usein lykkäämme asioihin tai unelmiin tarttumista, koska ei ole oikea aika? Tai ei ole tarpeeksi rahaa? Rakennamme itse ajatuksiimme muureja, jotka estävät meitä tekemästä asioita. Älä odota rahaa tai oikeaa hetkeä. Pa-himmassa tapauksessa sitä ei koskaan tule edes?

Suosittelen jokaista lukemaa Timothy Ferriksen teoksen, neljän tunnin työviikko, koska se johdattelee sinut uusien ajatusten ääreen. Kirja on vahvistanut omia valintojani ja kannustaa tekemään niitä lisää, uskaltamaan.

Hyppäänkin nopeasti omaan arkeeni ja kerron esimerkit – kesällä päätin hypätä tunte-mattomaan ja hakea Proakatemian kansainvälisyys tiimiin, vaikka kielitaitoni on vain tyydyttävä ja olen maailman kovin jännittäjä. Pääsin kuitenkin tiimiin ja pakottamalla itseni uusiin tilanteisiin, olen saavuttanut jo nyt aivan mielettömiä onnistumisia ja kon-takteja! Kuinka helppoa olisikaan ollut lykätä tätä hyppyä uuteen, vain jo senkin takia, että englanti ei ole vielä niin sujuvaa? Päätin myös hakea tiimivalmentajakoulutukseen heti nähtyäni ilmoituksen siitä. En antanut itselleni liikaa aikaa miettiä, että ei, ei kan-nata, en ole valmis tai mitä muuta tahansa, mitä ihminen saattaa päänsä sisässä höpistä. Luotin itseeni ja mahdollisuuteen. Se myös kannatti, koska pääsin koulutukseen.

Olen päättänyt haastaa omia ajatuksiani ja ympäristöä, niitä ihmisiä, jotka pyörittelevät silmiä sille, voiko asioita tehdä erilailla, voiko elää erilailla, voiko elämästä oikeasti nauttia ja samalla menestyä. Jos vaan uskaltaa haastaa?

INNOSTU

Nyt kun haastamisesta on puhuttu jo kyllästymiseen asti, niin on hyvä muistaa vielä jo-tain? Jotain, mikä on hyvinkin merkityksellistä.

Innostus on käyttökelpoisempi synonyymi onnellisuudelle, ja juuri sitä pitäisi tavoitella. Älä kysy itseltäsi: ”Mitä minä haluan?” tai ”Mitä tavoitteita minulla on?” vaan: ”Mikä minua innostaa?” Minä en tiedä, mitä haluan. (Ferriss 2007, 61).

Minäkin olen ajatellut jo pitkään, että tavoitteeni on olla onnellinen. Neljän tunnin työ-viikon luettuani olen kuitenkin erittäin tyytyväinen tähän näkökulman vaihdokseen – ta-voitteeni on innostua, olla innostunut, tehdä asioita, mitkä minua innostaa.

Vaikka ympäristö painostaa tietämään omat tavoitteet elämälle ja uralle, niin olen aina pitänyt ajatuksesta haastaa sitä. Olen sanonut, että haluan olla onnellinen, eikö se riitä? Sana innostus tuo kuitenkin vielä lisäpotkua, se puskee minua löytämään ne asiat, mitkä saavat minut innostumaan. Ainakin ajatuksissani sillä sanalla on monipuolisempi ja ta-voitteellisempi merkitys kuin vain onnellisuudella.

Tee sitä, mikä saa sinut innostumaan. Älä lykkää sitä. Haasta muita ja itseäsi.

TYÖHÖN SUHTAUTUMINEN 

Suomalaisten suhtautuminen työhön on yleisesti ottaen hyvin negatiivinen. Töissä käy-dään, koska on pakko. Töitä tehdään, koska muuten ei voi elää. Työssä käyminen on uhraus, joka tehdään kaikesta muusta mieluisammasta. Työ käsitteenä on jotain epä-mieluisaa, mutta välttämätöntä. Suomalaisessa kulttuurissa töitä tehdään vain pakon edestä ja kaikki mieluisa ajanviete tapahtuu työn ulkopuolella.

Samalla maalilla myös Timothy Ferris maalaa työtä. Kaikkien, jotka tekevät ns. perin-teistä työtä (oli työ sitten toimistossa tai tehtaassa), täytyy olla tyytymättömiä. Jos et ole viettämässä vapaa aikaa vaan töissä, olet varmasti masentunut ja ”kuollut elävä”. (Fer-riss 2007, 32). Koko 4 tunnin työviikko kirja perustuu ajatukseen siitä, miten työn mää-rän voi vähentää ja keskittyä siten liittymään ”uusrikkaiden” joukkoon. (Ferriss 2007, 35).

En tiedä vaikuttiko luterilainen kasvatus, joka perinteisesti korostaa työn arvoa ja maati-loilla vietetyt kesät, joilla sai selvästi nähdä työn seuraukset, mutta ensi vaikutelma, jonka Ferriksen ajatukset antoivat, oli hyvin negatiivinen. Miksi työtä pitäisi vähentää? Työ tekijäänsä kiittää, sanoi vanha kansa. Mitä enemmän työtä, sitä suurempi kiitos sa-noo logiikka. Mutta onko näin? Ovatko vanhat työtapamme todella tuottavampia kuin

Ferriksen, nyt jo 11 vuotta vanhat tekniikat? Ferris itse olisi eri mieltä. (Ferriss 2007, 48).

Ferris kyseenalaista rahan arvon verrattuna ajan ja kokemusten arvoon. Toki voisin viet-tää päivästä 10 tuntia, viikosta 7 päivää tehden vain töitä toimistossa ja tienaisin suuren summan rahaa. Vaihtoehtoisesti voisin viettää 5 tuntia päivästä, 4 päivää viikossa toi-mistolla ja käyttää lopun muualla, vaikka lainelautaillen. Jälkimmäisessä mallissa mi-nulle jää enemmän aikaa toteuttaa oikeita toiveitani ja täyttää halujani. Ensimmäisessä esimerkissä kuihdun pois ja jätän jälkeeni ison kasan rahaa. Olen siis suhteessa rik-kaampi, mutta olenko todella tehnyt mitään merkittävää? Mitä hyötyä rahasta on, jos sitä ei käytä? Miksi tehdä rahaa, jos siitä ei pääse nauttimaan?

RAHA VÄLINEENÄ

Ferris painottaa kirjassaan passiivisen tulon vapauttavan aikaa työn teosta ja työn teosta huolehtimisesta. (Ferriss 2007, 81). Hän ehdottaa, että tämän vapaan ajan voi käyttää, vaikka matkusteluun. (Ferriss 2007, 36). Kirjassaan Ferris juuri painottaa sitä, miten raha on vain väline oman elämän parantamiseen ja luksus-elämän saavuttamiseen. Mi-ten rahan arvo vaihtelee maasta maahan ja miten se voi helpottaa ihmisen elämää. (Fer-riss 2007, 143).

Minulle ajatus passiivisesta tulosta ja vain matkailusta ja lomailusta tuntui alun alkujaan hyvin vieraalta. Ennen kuin päässäni napsahti ajatus siitä että vaikka Ferriksen unelma-elämää voi olla maailman ympäri lentely vailla huolen häivää, ei minun tarvitse tavoi-tella samanlaista elämää. Passiivisella tulolla ja 4 tunnin työviikon ohjeilla voin ulkois-taa itseni elättämiseen vaativat tulot ja alkaa keskittymään aloihin, joihin olen aina ha-lunnut keskittyä. En itse pystyisi olemaan toimettomana viikkokausia, mutta jos elämäni kustannettaisiin passiivisella tulolla, voisin vihdoin kirjoittaa sen kirjan, josta olen unel-moinut vuosia. Käyttää aikaa saksofonin soiton oppimiseen sen sijaan että kärvistelisin tilikirjojen kanssa. Raha on vain väline, jolla tavoitella omia unelmiamme, olivat ne sit-ten matkustamista tai vaikka lampaiden kasvatus lofooteilla.

AMERIKKALAINEN UNELMA

Kirjasta paistoi mielestäni hyvin amerikkalainen unelma. Käydessäni ensimmäistä kertaa Yhdysvalloissa sen oli jopa hieman huvittavaa, miten joissain työpaikoissa työskenneltiin. Ensimmäisenä tulee mieleen se, miten tarjoilijat saattoivat tanssia ja laulaa pyyhkiessään pöytiä, tai siivotessaan astioita ravintoloissa. Mikään kiire ei ollut palvella asiakkaita, kaikki tehtiin aika rennosti. Mitään suoristuspaineita ei ollut havaittavissa. Eikä se kai ihmekään ole, kun lomat eivät ole esimerkiksi Suomeen verrattuna samanlaiset. Toinen asia, mihin reissulla kiinnitin huomioni, oli se, miten tavallisissa ruokakaupoissa kassalla työskennellessä kaverin kanssa kirjaimellisesti vietettiin aikaa. Se, kuka oli töissä, oli työvaatteet päällä palvelemassa asiakkaita, mutta kaveri saattoi syödä ruokaa ja notkua vieressä mukana. Tätä tapahtui paljon, eikä se ollut vain pariksi minuutiksi rupattelemaan jäämistä. Itse en pitänyt sitä pahana asiana, mielestäni se oli hauskaa, miten suuri ero siinä oli Suomeen verrattuna, jos mietin, miten itse vastaavissa tilanteissa olen työskennellyt. Ei ole käynyt mielessäkään, että kaverin kuulumiset pitkän kaavan kautta, sekä kassalla työskentely voisivat kulkea käsi kädessä.

En ole ennen ajatellut asiaa, mutta ilmeisesti tykkään kyseenalaistaa paljon asioita. Toisaalta, ainoastaan niitä, missä koen jonkin epäkohdan, tai minkä en koe soveltuvan itselleni niin hyvin. Usein mietin, voisiko tämän tehdä jotenkin muuten. Lukkoon lyödyt työajat, pakolliset työpisteet eivät ole sitä, mitä itse haluan. Tietty työympäristö ja työajat sopivat joillekin ja se on todella hyvä tiedostaa. Itse nautin vaihtelevuudesta.  8-16 työskentely, se on tietyllä tavalla oma kauhuni, minne toivon, etten ajaudu. Luovuus kun ei katso aikaa, tai paikkaa. Koen olevani rajoittunut ja ahdistunut, mikäli minun täytyisi työskennellä päivän aikana ainoastaan tiettyjen tuntien aikaan. Ajatellen nyt koko työuraani tästä päivästä eteenpäin, kiitos, mutta ei kiitos. Tykkään vapaudesta valita, ja ehkä juuri sen takia kirja herätti mielenkiinnon ja välillä jopa provosoi. En allekirjoita kaikkea, mitä Ferriss sanoo, mutta monet asiat laittavat miettimään. Noinko minäkin voisin toimia? Noinko minun kuuluisi toimia?

80/20 

80/20 on Paretonin laki, jonka voi tiivistää yksinkertaisesti näin, 20% syistä johtaa 80%:iin seuraamuksista. Ferriss kertoo, että suhdelukua voi soveltaa mihin vain asiaan. Esimerkiksi 20% asiakkaista tuo 80% tuloista. (Ferriss, 2007, 85). Kerrankin kiinnostuin luvuista! Tai itse ajatuksesta, sillä pystyn poimimaan tästä jotakin. Olen oppinut, että minusta löytyy Idiootit ympärilläni kirjan keltaisen piirteitä, tai sitten olen kokonaan keltainen. Turhaudun nopeasti, mikäli asiat eivät suju, työt eivät etene, tai en pääse toteuttamaa itseäni. Myös jotain keskittymisongelmia minulta myös varmaan löytyy, mutta edellä mainitut ovat asioita, mitä voin itsessäni kehittää. Silti aina teen tuon 100% työajasta, josta 80% saattaa olla täysin turhaa. Nuo hetket ja päivät kyllä tunnistan. Silloin turhautuu kyseiseen asiaan, silloin kaikki tuntuu turhalta, koko asian vois heittää roskiin. En koe, että tämä olisi kuitenkaan absoluuttinen totuus, mitä voi soveltaa jokaiselle päivälle juuri sellaisenaan. Joinain päivinä saatan tehdä satasella töitä ja saada todella paljon aikaan, mutta viikon aikana se jossain kohti taas tökkää. Ehkä se täytyisi oppia tunnistamaan? Okei, nyt tämä ei enää etene, katson seuraavalla kerralla uudestaan, en käytä tähän turhaan aikaa. Tehottomia päiviäkin ainakin itseltäni löytyy, silloin tunnen itseni aivan surkimukseksi. Miksi? ”Toisin sanoen tein töitä yhdeksästä viiteen siksi, että arvelin sen olevan tarpeen. En tajunnut, että tällainen työpäivä ei ole mikään itsetarkoitus, vaan ainoastaan yleisessä käytössä oleva tapa, oli se sitten tarpeen tai ei” (Ferriss, 2007, 87).  Luulen, että tässä piilee siihen syy. Se on ehkä olettamus, niin täytyisi tehdä. Mikäli et saa aikaan, sinusta ei ole mihinkään. Tai sitten, olen itselleni liian ankara.

Tietyllä tavalla huomaan, että 80/20 on ajattelutapa, mitä voisin lähteä soveltamaan jossain määrin. En itse koe, että työn tekeminen olisi kamalaa tai tylsää, nautin siitä todella paljon. Haluan, että työni on mielenkiintoista ja kehittävää ja että voin tehdä sitä koska vain, milloin vain. Mielestäni mahtavaa se on, että me voimme vaikuttaa Proakatemialla työpäivissämme aivan kaikkeen. Haasteet ja ongelmat ovat yksiä opettavaisimpia asioita tässä koulu- ja nykyisessä työelämässäni. Aina kun ongelma tulee eteen, tai hommat ei etene, ei kannata laittaa pillejä pussiin, koska sen päivän aikana 20% hommista on jo tehty.

Paretonin lain mukaan 20% asiakkaista tuo 80% tuloista. Tämä kohta puolestaan oli mielestäni mielenkiintoinen. Ferriss kertoo, että tavoitteena on löytää tehottomuuskohdat, jotta ne voidaan eliminoida. (Ferriss, 2007, 86). Tällä hetkellä, koska olemme uusi yritys ja etsimme vielä mitä yhdessä teemme, asiakkaiden kontaktointiin käytetään välillä tehotonta aikaa. Osittain johtuu varmasti asenteesta myyntiin. Se on meille opettavaista, mutta koulun puolesta, en taida kertaakaan olla ollut kontaktissa vanhoihin asiakkaisiimme. Puhumme välillä tiimimme kanssa myös tehottomuudesta, sillä osaamme kyllä tunnistaa sen, milloin olemme tehottomia. Mikäli saisimme kaikki asiat käytyä läpi kahdessa tunnissa, emme kuitenkaan todennäköisesti lopettaisi työpäivää siihen. Ajatus tuntuisi kieltämättä omituiselta.

Ajatukseni on ristiriitaiset ja hämmentyneet. Jokaisesta tuutista kuuluu se, miten töitä täytyy tehdä, että menestyy. To do –listojen tekeminen, yli viivaaminen, tehokkuus, kiire, lankojen pitäminen käsissä ja monta rautaa tulessa ovat asioita, mitä kuulee, tai näkee, minne vain katsoo. Olen sitä mieltä, että täytyykin tehdä. Elämää ei kuitenkaan tarvitse omistaa työlle. Ehkä koko jutun juju onkin siinä, että oppii tunnistamaan ne tehokkaat ja tehottomat tunnit työpäivistä.

Aluksi mietin, että tämähän on jotain, minkä avulla pyritään pääsemään helpolla. Koen kuitenkin tässä vaiheessa täysin niin, että vaikeinta on ymmärtää pudottaa esimerkiksi sellainen asiakas kontaktilistoilta pois, kuka ei tuota tulosta. Täytyy olla aivan todella hyvä pelisilmä.

”Rajoita työtehtävät vain välttämättömiin lyhentääksesi työaikaa (80/20)” (Ferriss, 2007, 93).

POHDINTA

”Jos elämä hämmentää sinua, et ole yksin. Meitä on melkein seitsemän miljardia.” (Ferriss 2007, 322).

Kirja auttaa elämäntapasuunnitteluun tai yleisesti elämän pohtimiseen. Se saa kyseenalaistamaan asioita, se provosoi ja antaa ahaa-elämyksiä. Kuka meistä ei haluaisi puurtaa vähemmän ja elää enemmän? Kirjan pääpaino ei ole laiskottelu, vaan ajan ja paikan kahleista vapautuminen. Mihin juuri sinä haluat käyttää aikaasi enemmän? Se on ydinkysymys.

LÄHTEET

Ferris, T. 2007. Neljän tunnin työviikko. Suom. Muurinen, M. Helsinki: Basam Books Oy.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close