Tampere
29 Jun, Wednesday
22° C

Proakatemian esseepankki

Näkemyksiä Proakatemian menosta



Kirjoittanut: Veli-Matti Kolari - tiimistä Evision.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
The fifth discipline
Peter Senge
Esseen arvioitu lukuaika on 10 minuuttia.

Vuoden loppu ja valmistumiseni lähestyy kovaa vauhtia, joka tuntuu uskomattomalta. Tuntuu kuin eiliseltä, kun aloitin 2018 elokuussa Proakatemialla kovin tavoittein luoda vähintään 2 menestyvää yritystä opiskelujeni aikana. Tavoitteet ovat muuttaneet muotoaan ja tavoitteiden asettaja vielä enemmän. Tarkoituksena esseessä jakaa omia kokemuksia opiskeluajastani peilaten niitä aiheisiin, jotka nuorempia opiskelijoita tällä hetkellä puhuttelee esseissä. Näkemykseni ovat omia ja omiin kokemuksiini peilaten. Vastuu on siis lukijalla.

 

 

Uusi osakeyhtiö timanttisen idean ympärille?

Luin Proakatemian esseepankista monista esseistä ajatuksia siitä, mikä yhtiömuoto valitaan. Tämä on jokainen keväinen pohdituksen aihe tunnetusti. Niko Kalliolepon, Santtu Luoman ja Pyry Paason tiimi päätyi osuuskuntaan (Kalliolepo, Luoma & Paaso 2021). Uskon sen olevan hyvä ratkaisu kolmikon tiimille kirjoituksen perusteella, jos ei vielä tarkkaa suuntaa eikä ideaa ollut. Puhumattakaan siitä olisiko ideoita oltu keretty riittävästi pilotoida. Osuuskunta myös mahdollistaa helposti sen, että myöhemmin voi ottaa mukaan esimerkiksi jäsenen tietojenkäsittely tutkinto-ohjelman puolelta tai erottaa jäseniä. Näen, että kirjoituksen kuvailemassa tilanteessa osuuskunta tarjoaa loistavan alustan kokeilla erilaisia ideoita.

Erilaisten kokeilemista tarjoavien alustojen merkitystä nostetaan tänä päivänä monessa lähteessä suureen arvoon. Eduskunnan tulevaisuuden valiokunta näkee, että osuuskuntatyyppisen toiminnan esteitä ja alisteisuutta markkinataloudelle tulisi purkaa sekä samalla alustaosuuskuntien kehitystä tukea. Nähdään, että erilaiset osuuskunta tyyppiset alustaekosysteemit ovat tulevaisuudessa merkittävä osa yhteiskunnan toimintamalleja uudistavien mahdollisuuksien syntypaikkana. (Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018.) Mielenkiintoista huomata, että yhteiskunnan tasolla mietitään, miten säädöksiä muuttamalla osuuskunta tyyppistä toimintaa voidaan enemmän tukea. Ollaanko Proakatemialla oltu edellä aikaa?

Ennen Evision ja Apaja tiimeihin jakautumista marraskuussa 2018 olimme muodostaneet pienen kuuden hengen projektitiimin timanttisen idean ympärille. Ideana oli tarjota ihmisille makumatka kesken arjen kiireiden ja kuljettaa ruokaa työpaikoille lounasaikaan. Projektin nimenä oli Easymeal. Oli paljon työpaikka keskittymiä eri puolilla Pirkanmaata, joihin esimerkiksi Wolt tai Foodora eivät kuljettaneet, eikä alueella ollut juuri lounasruoka tarjontaa tai se oli hyvin yksipuolista.

Ennen projektin pilotointia projektitiimin sisällä kävimme vahvaa keskustelua siitä, että startataanko projekti jommankumman tulevan tiimin alla vai perustetaanko erillinen osakeyhtiö. Erillinen osakeyhtiö koettiin turvallisemmaksi päätösvallan ja tulevien voittojen jakamisen suhteen, ei haluttu muita päästää osingoille. Päädyttiin lopulta kuitenkin hommat starttaamaan Evisionin osuuskunnan alla ja sovittiin, että perustetaan osakeyhtiö syksyllä 2019. Kesän aikana projektista saadut voittorahat voidaan sijoittaa uuden erillisen yhtiön osakepääoma maksuun, joka tuolloin oli 2500 euroa. Ilman tuota 2500 euron maksua olisimme ehkä osakeyhtiön jo perustaneet keväällä 2019.

Keväällä 2019 pilotoimme Easymealia ja huomasimme, ettei maailma makaa niin kuin ajattelimme. Olimme benchmarkanneet Euroopasta ja USA:sta muutamia yrityksiä, jotka toimivat projektimme idean mukaan erittäin menestyksellisesti, mutta silti emme saaneet ideaa Pirkanmaalla toimimaan nopeasti monestakin syystä ja päätimme lopettaa projektin. Ymmärsimme, että timanttisen idean toteuttaminen käytännössä voi olla aivan eri asia ja pilotoimalla huomasimme usein asioita, joita ei olla tajuttu edes ajatella suunnittelu vaiheessa. Tie menestykseen harvoin on lyhyt ja menestyjien taustat ovat kuin jäävuoria.

Olimme projektitiimissä erittäin tyytyväisiä jälkikäteen, ettemme olleet lähteneet perustamaan osakeyhtiötä. Koska jos olisimme lähteneet osakeyhtiön perustamaan, niin pilotin kokemuksista huolimatta olisi huomattavasti isompi kynnys ollut toiminnan lopettaminen. Projektin alkaessa kukaan tiimiläisistä ei tuntunut ymmärtävän, mitä tuollaisen idean käytäntöön vieminen tarkoittaisi jokaisen kohdalta pelkästään ajallisesti. Se olisi tarkoittanut, että pajat, esseet, tiimin ja Proakatemian yhteiset tapahtumat olisivat  jääneet paitsioon tai ne olisi hoidettu vasemmalla kädellä. Projektin eteenpäin vieminen olisi käytännössä tarkoittanut, että koulu laitetaan sivuun. Proakatemialla tultaessa olin laittanut sivuun esimiesuran ”seuraavat” tehtävät DNA:lla ja päätynyt jäämään opintovapaalle keskittymään itseni kehittämiseen, kun lapseni olivat vielä pieniä eikä olisi harrastuksia. Pilotoinnin kokemuksien jälkeen Easymeal projektin nurkkaan laittaminen oli minulle helpohko päätös.

Olen myös ymmärtänyt jälkikäteen, että me Easymeal projektissa saimme erittäin paljon apuja Apajan ja Evisionin muilta tiimiläisiltä. Molemmilla tiimeillä oli tahto saada projekti lentoon. Olen miettinyt jälkikäteen, olisiko samanlaista intoa ollut auttaa, jos olisimme perustaneet erillisen osakeyhtiön. Omien tiimien kautta saatua apua on usein hankala laskea exceliin auki. Ilman apuakin voi menestyä, mutta kahden tiimin voimin meille Easymealissa avautui sellaisia ovia, joita emme pelkästään projektitiimillä olisi saaneet auki. Emme projektitiimillä olisi edes nähneet tai ymmärtäneet joidenkin ovien olemmassaoloa.

 

 

Kohti parempaa Proakatemiaa?

Miisa Hiltunen ja Jenni Rupponen nostavat esseessä esille myös joka keväisen yhtiömuoto keskustelun. Kaksikko kritisoi, että viime keväänä vilkkaasti syntyneisiin uusiin osakeyhtiöihin ei suhtauduttu uteliaisuudella, vaan annettiin ymmärtää tiimiyrityksen rinnalle perustettavien osakeyhtiöiden olevan lähtökohtaisesti väärin. (Hiltunen & Rupponen 2021.) Syyllistäminen on kyllä aina paha ja kaksikon esseen teemoja nousee esille myös monissa muissa esseissä. Eihän se syyllistäminen mitään auta. Ei lapsetkaan opi ruokapöydässä syömään vaatteet puhtaina jos heitä vain syyllistetään ja moititaan. Näen kaksikon tavoin, että keskustelu polarisoitui ihan ilman syytä ja tämän myötä ei ollut ymmärrystä. Ei ollut diaologia. Miten näistä lähtökohdista voidaan edetä Proakatemian tavoitteisiin?

Kaksikko puhuu myös tavoitteiden ristiriidasta suhteessa tukemiseen, kun mietiään tavoitetta kuulua yhteisöön (Hiltunen & Rupponen 2021). Proakatemialla paljon puhumme, että nyt kuulumme kaikki yhteisöön ja mitä velvollisuuksia se tuo mukanaan. Monissa tapahtumissakin mietimme, miten parantaa yhteisöä siltä pohjalta, että kaikki sitä rakastaa. Keskustelut on rajattu etukäteen niin, ettei päästä keskustelemaan mielestäni itse juurisistä. Ei keskustella tiimioppimisen merkityksestä eikä muusta merkityksellisestä yksilön kannalta. Ei keskustella miksi asioista vain enemmin, että miten.

Itselle esimerkiksi Proakatemian ja tiimioppimisen periaatteiden merkitykset ovat avautuneet vasta, kun olen tiimimestarit koulutuksessa ja apuvalmentajana Proakatemian ulkoisissa valmennuksissa päässyt kuulemaan, miten erilaisissa yhteisöissä tehdyt tiimioppimismallin kokeilut ovat menneet ja mitä tuloksia niillä on saavutettu. Osa kokeilusta ovat muuttaneet omaa ajattelua ja omia mielenmallejani. Esimerkiksi eräässä yhteisössä useiden eri tiimien päällikkö teki työvuorot tiimien vetäjille ja tiimiläisille, koska ei luottanut tämän onnistuvan muuten. Kokeilussa homma laitettiin päälaelleen ja tuloksien myötä olen mielessäni miettinyt, kuinka hölmö olen ollut, kun toimistopäällikkönä olen töissä stressannut esimerkiksi työvuorojen tekemistä kuukausittain.

Hiltunen ja Rupponen tarjoilevat kongreettisia ehdotuksia kohti uteliasta, innostavaa ja rohkeaa yhteisöä, eli kohti tavoitteita. Kaksikko linjaa lähteiden kautta, että vuorovaikuksen, kiitollisuuden ja psykologisen turvallisuuden kautta se olisi mahdollista, jos jokainen kantaa oman leiviskänsä talkoisiin. (Hiltunen & Rupponen 2021.) Mielestäni ehdotukset ovat hyviä suuntaviivoiksi. Näiden kaikkien käytännön toteutumisen mahdollisuus on ehkä sitten toinen asia.

Vuorovaikutuksen osalta esseessä tärkeäksi nähtiin perimätiedon eteenpäin jakaminen, joka kuulostaa helpolta tehtävältä vanhemmille tiimeille tai valmentajille. Olen aikuisiällä saanut olla osana hyvin erilaisia tiimejä erilaisissa työyhteissöissä ja harrastuksissa reilun kymmenen vuoden ajan ennen Proakatemielle tuloa. Näiden aiempien tiimien kokemuksia olen kirjavalla menestyksellä yrittänyt tuoda esille Evisioniin, kun olen pystynyt samaistumaan aiempiin kokemuksiini. Yleensä nämä kokemukset ovat tulleet jälkikäteen, josta on ollut iso apu minulle ja ehkä tiimillekkin reflektointia varten, mutta ei etukäteen tilanteiden reagointia varten. Enkö osaa hahmottaa kokonaisuuksia?

Systeemiälyässäni on varmasti paljon parantamisen varaa, jotta kokonaisuudet hahmottuvat paremmin, mutta haasteina on myös kompleksisuus. Tulevia konflikteja tai tämän hetkistäkään tilaa on hyvin haastava hahmottaa välillä, eikä näiden asioiden äärelle pysähtymiseen ymmärretä usein varata riittävästi aikaa. Tilanteita eläessä on siis mielestäni hyvin haastava ymmärtää kokemuksia aiemmista vastaavanlaisista kokemuksista, koska kaikki tilanteet ovat hieman erilaisia, kun vielä huomioidaan ihmisten kyky hahmottaa tietämättömyyttään. Mielestäni tämä seuraava runo avaa ristiriitaa hyvin.

 

Olen systeemiomenamato hei

ja kotini on tuntemattomassa puussa.

Syön kaiken tietämättäni,

sillä tiedän sen olevan omenaa

ja ilman että tiedän mitä se on

tiedän että se on

ja tekee hyvää matomaisuudelleni. (Systeemiäly 2003.)

 

Olen huomannu, että tiedon jakamiseen vaikuttaa myös Dunning-Kruger harha. Vanhan sanonnan mukaan, pieni tieto voi olla vaarallinen asia (Cherry 2021). Proakatemialla helposti parin kirjan lukemisen ja yhden projektin jälkeen syntyy esimerkiksi digimarkkinoinnin tai HR tehtävien ”ammattilaisia”. Kun tiimissä keskustellaan seuraavista stepeistä, niin tämän harhan myötä ei välttämättä osata tunnistaa tiimin tai yksilön taidottomuutta tietyissä asioissa, vaikka valmentaja yrittäisi jakaa perimätietoa asiaan liittyen. Päätöksiä tehdään enemmän tällöin mielipiteiden, kun oikean kokemuksen tai tiedon pohjalta. Näin saatetaan osua samaan kompastuskiveen kuin aiemmat tiimit. Syyllistyin itse tähän isosti, kun lähdimme Easymealia viemään eteenpäin, luulimme tietävämme enemmän.

Perimätietoon liittyy mielestäni vahvasti myös, että minusta tuntuu meidän DNA:ssa lukevan, että jokaisen on tehtävä virheet itse. Vaimoni kanssa yritimme esikoisellemme opastaa loputtumasti, ettei olohuoneen takkaan saa koskea, kun se on kuuma. Vuosia myöhemmin esikoisemme oli yhdessä opastamassa toista lastamme, että älä tee samaa virhettä kuin vanhempi sisaruksesi teki. Molemmat lapsemme ovat takkaan koskeneet, mutta hieman eri tavoin ja polttaneet kirjaimellisesti näppinsä. Yksinkertaisten sormien polttamisen tilanteiden kuvaaminenkin koostuu monesta toisiinsa vaikuttavasta osasta ja näiden osien vaikutuksia on vaikea selitettää lapselle ymmärrettävästi. Aikuisiällä ymmärtämiskyky on usein parempi, mutta tilanteet ovat entistä moninaisempia, usein kompleksisia.

 

 

Pohdintaa

Mielestäni mainitsemani esseet avaavat hyvin teemoja monien muiden esseiden tavoin keskustelulle, mutta harmillisesti esim Hiltusen ja Rupposen essee on kirjoittamis hetkellä kerännyt näyttökertoja vain 57, joista jopa kymmenenkin voi olla minun syytäni. Hyvin harvoihin esseihin on kommentoitu tai reagoitu mitään. Tähän ehkä myös kuukauden esseet ohjaa. Yksittäisen henkilön tai max kolmen hengen yksipuoliseen ajattelun kirkastamiseen, mutta ei dialogin käymiseen yksilöille merkittävistä teemoista yhdessä muiden Proakatemialaisten kanssa. Koen, että tämän myötä asiat helposti jäävät pinnalliseksi, kun niitä ei syvennetä. Dialogia mielestäni voidaan ja pitäisikin käydä myös esseepankissa.

Esseepankin kommentoijien tutkistelun myötä heräsi itselleni myös huoli, että kommentoijat näyttäisi olevan lähes pelkästään niitä, jotka Proakatemian tapahtumissa ovat läsnä. Tietty osa tiimin jäsenistä ja Proakatemialaisista loistavat poissaolollaan erinäköisten syiden perusteella. Poissaolot tietysti ihan normaalia, koska milloinkaan ei osannottoa saada 100%:iin, eikä sitä pitäisi edes tavoitella. Paitsi ehkä Kiinassa. Ehkä huoleni liittyy enemmän, että onko nämä poissaolijat missään vaiheessa Proakatemia taipaleensa aikana läsnä aidosti ja miten se näkyy ulospäin.

Olen ollut itse välillä paljon poissa pajoista ja Proakatemian menoista. Joskus olen ollut paikalla, mutta en ole välttämättä ollut läsnä. Esimerkiksi Easymeal projektin aikana olimme mielestämme saavuttamassa sellaista menestystä, ettei tiimillä eikä Proakatemialla silloin ollut suurta väliä. Tai näin ainakin ajattelin silloin. Ehkä aloin hahmottaa esimerkiksi juuri Easymeal pilotoinnin kokemusten myötä, kuinka paljon jotkut asiat vievät aikaa ja mistä se on poissa. Aloin ymmärtää, että jotkin ovet sulkeutuvat, kun menee tietyistä ovista ja toiset ovet voivat pysyä silti auki.

Ymmärsin, että Proakatemialle minut vahvasti ajoi itseni kehittäminen ja hyppy pois strukturoidusta työelämästä siinä samassa. Easymeal yrittäjyys alkoi aikalailla olla työelämää siihen viikottain uppoavan ajan myötä ja kaikki ajatukset pyörivät projektin ympärillä. Olin ideasta innoissani, mutta timanttisen idean menestykseen saattamisen aika ei mielestäni ollut vielä. Halusin kehittää ja kokea myös paljon erilaisia kokemuksia, joita mahdollisesti voin hyödyntää myöhemmin. Hyppäsin epätietoisuuteen luottaen ehkä-metodiikkaan, jonka pohjalta koin tärkeämmäksi, että ajatteluni liikkuu (Saarinen 2020). Ajattelun liikkuminen tuntui taivaalliselta ja pelottavalta työelämä vuosien jälkeen. Alkuun uni ei meinannut tulla. Alkuperäinen Easyemal idea on muotoutunut erilaiseksi monien dialogien myötä ja tietyltä osaltaan sitä pääsen toteuttamaan Café & Bar KATTO yrittäjänä. Monia Easymeal projektin verkostoja hyödynnetään juuri KATTOssa, vaikka en silloin nähnyt arvoa lopetetun projektin verkostoilla.

Läsnäolo tai sen puute näkyvät hyvin paljon Prokakatemian sisällä, mutta hyvin vähän on puhuttu, miten se näyttäytyy ulospäin. Kaikista Proakatemian vapauksista nauttivat eivät välttämättä tiedosta, että Proakatemia on akateeminen korkeakoulu, jota ohjaa tietyt säädökset ja jonka tehtävät luetellaan esim laissa. ”Ammattikorkeakoulun tehtävänä on antaa työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin sekä tutkimukseen, taiteellisiin ja sivistyksellisiin lähtökohtiin perustuvaa korkeakouluopetusta ammatillisiin asiantuntijatehtäviin ja tukea opiskelijan ammatillista kasvua” (Ammattikorkeakoululaki 2014). Tämän myötä esimerkiksi Proakatemialla yrittäjyyden ja tiimijohtamisen opiskelijoiden valmistuessa pitäisi hallita yrittäjyyden ja tiimijohtamisen vaatimuksia. Jos ei ole läsnä, ei tee esimerkiksi tutkintoon kuuluvia esseitä, niin miten voi oppia ja täyttää vaatimukset?

Käytännön yrittämisellä kokemusta ja oppia tulee tietysti aivan eri tavalla kuin kirjoista. Tekemällä oppimalla. Jos tekeminen keskittyy saman alan ympärille, niin oppia varmasti tulee, mutta se on yleensä spesifimpää eikä oppi tule kovin laajasti. Monesti myös unohtuu, että hedelmällisin tekemällä oppiminen vaatii myös reflektointia ja dialogia (Senge 2006). Tämän ja monen muun tiimioppimisen periaatteen ymmärtäminen ei ole kovin helppoa, mutta tietynlainen odotusarvo jokaiseen Proakatemialaisessa kuitenkin kohdistuu mielestäni, että tuntee tiimijohtamista tiimioppimisen keinoin. Samalla tavalla jokaiselta tietojenkäsittelyn opiskelijalta odotetaan ohjelmoinnin tuntemista. Toteutuuko oletukset, jos ei ole läsnä?

Proakatemialaiset opiskelijoina näyttäytyvät helposti hyvin vaativina ja itsetietoisina opiskelijoina. Näin ainakin olen tämän kokenut. Mikäli kasvavissa määrin opiskelijat suorittavat Proakatemian vasemmalla kädellä laiminlyöden tutkintovaatimuksia ja vaadittuja osaamisia, niin onko Proakatemialla enää mahdollisuuksia vaatia erivapauksia? Jos yritystoiminta tulee viemään säännöllisesti enemmän aikaa, kun pajojen ja tiimipalaverien jälkeen on käytettävissä, niin eikö parempi vaihtoehto olisi vain keskittyä yrittämään ja jättää opinnot toistaiseksi? Meidän Evision tiimistä pari eronnutta ja yksi erotettu ovat näin jälkikäteen kokeneet. Pois lähteneet ovat olleet sitä mieltä, että vaikeasta päätöksestä huolimatta oli parempi, että ovat päässeet keskittymään sen hetkiseen merkityksellisempään asiaan ilman oman tunnontuskia tiimin laiminlyönnistä.

Kuulostaa ehkä kovalta, mutta ehkä meidän yhteisönä pitäisi nostaa myös enemmän keskusteluun, ettei Proakatemia ja sen opinnot sovi kaikille. Pitäisi nähdä, ettei kaikkien yksilöiden kohtalo ole valmistua Proakatemialta, jotta voisi kokea merkityksellisyyttä tekemisistään. Se voi tapahtua esimerkiksi tutkinto-ohjelmaa vaihtamalla, opintoja lykkäämällä tai opinnot keskeyttämällä. Tiimiläisten ohjaaminen ja tukeminen vaikeiden päätösten hetkellä vaatii kokonaisuuksien hahmottamista. Evisionissa ollaan avoimesti käyty dialogia sitoutumisesta ja monet meidän tiimistä ovat tuoneet avoimesti esille pohtivansa Proakatemialta pois lähtöä ja tutkinto-ohjelman vaihtamista. Erityisesti opintojemme alkutaipaleella ja puolessavälin. Jälkikäteen olen ymmärtänyt, että juuri se oli merkityksellistä, että käytiin dialogia. Mielestäni tämä on Hiltusen ja Rupposen esseen paras sanoma. Oli aihe mikä tahansa, on tärkeää käydä dialogia.

Dialogia auttaa paljon jos hahmottaa kokonaisuuksia ja pystyy ymmärtämään erilaisia näkökulmia. Kokonaisuuksien hahmottamiseen mielestäni kaikkien tiimien kannattaisi tehdä systeemiälyn itsearviointi ja käydä dialogia tuloksista heränneistä havainnoista. Tulokset jopa voisi olla mahtava jakaa kaikille tiimiläisille, niin jokainen voisi vähän paremmin navigoida kunkin yksilön suuntaa. Testi antaa tulokset, että mitkä systeemiälyn osa-alueet ovat sinulla jo erityisen hyvin hallussa ja millä osa-alueilla sinulla voisi olla eniten mahdollisuuksia kehittyä. Testin on kehittänyt Systeemiälyn tutkimusryhmä ja se löytyy tästä http://salserver.org.aalto.fi/sitest/fi/.

 

 

Yhteenveto

Hiltunen ja Rupponen nostavat monien esseisen tavoin esille avoimen dialogin merkityksen esimerkiksi erilaisten syyllistämistä koskevien tilanteiden ratkaisuissa (Hiltunen & Rupponen 2021). Pidän myös tärkeänä, että dialogissa mietitään kokonaisuuuksia systeemiälykkäästi, koska monien asioiden taustalla on laajempia juurisyitä. Pelkästään ilmenemismuodoista käyty dialogi on usein pinnallista. Esimerkiksi esseesakko ja sen taustalla olevat syyt ovat huomattavasti laajempia. Näkisin, että oleellisimpia kysymyksiä esseesakon suhteekin on, että miksi niitä tehdään tenttien sijaan yrittäjyyden ja tiimijohtamisen tutkinnossa, miksi esseitä kannattaa tehdä ja esimerkiksi miksi esseentekijä on Proakatemialla.

Se, joka tuntee purjehduksen perusteet, osaa ohjailla veneensä haluamaansa satamaan tuulen suunnasta riippumatta. Taito säätää purjeet oikein ja tuulen voimakkuus ovat huomattavasti tärkeämpiä tekijöitä kuin tuulen suunta. Purjehduksessa jos missä mielestäni pitää luottaa prosessiin. Purjehduksen alussa on hyvin haastava antaa minkäänlaisia kongreettisia ohjeita, mitä tehdä purjehduksen aikana, missäkin paikassa, kun ohjeet riippuu hyvin paljon veneestä ja sen ohjaajista sekä tietysti ympäristöstä. Reitit satamiin voivat olla hyvin moninaisia ja pitää valmistautua ratkaisemaan eteen tulevia haasteita, koska kaikkia haasteita ei osata alussa edes nähdä. Tiimin pitää aluksi ymmärtää ja kirkastaa oman veneen sijainti, suunta ja muoto. Mielestäni tämä on yksi suurimpia oppeja itselläni Proakatemialla. Tiedän paremmin, kuka olen ja missä, jonka pohjalta osaan navigoida paremmin kohti satamia yksin tai yhdessä. Samankaltaista kykyä tarvitaan nykyisin hyvin kompleksissa työelämässä.

Monet valmistuvat minun tavoin miettii tällä hetkellä, onko osannut riittävästi jakaa näkemyksiä nuoremmille tiimeille ja mihin suuntaan Proakatemia menee. Joistakin asioista tuntuu pisto sydämmessä, että olisiko minulla voinut olla annettavaa joihinkin nuorempien tiimien haasteisiin ennen niiden realisoitumista. Olen saanut paljon vanhempien Proakatemialaisten ja alumnien jakamista ajatuksista, enkä vielä näe olenko itse pystynyt samaan. Toisaalta tässäkin esseessä kävin läpi aiemmin sitä, että joidenkin näkemyksen jakamiselle ei näkyvästi ole ollut vaikutusta veneen suuntaan, mutta ehkä reflektointiin. Kaikkein olennaista ehkä kuitenkin on, että luotaisiin aika ja paikka käydä dialogia. Ärsyttäväähän se on, että oli mikä tahansa maailman aihe, niin lähtökohtaisesti kaikki tuntuu lähtevän dialogin kautta ratkeamaan. Vaikka dialogi on keskeistä meidän opinnoissa, niin usein tulee aliarvioitua sen vaikuttavuus. Evisionissa meillä oli huomaamaton tapa rajata tietyt aiheet dialogin piiristä pois, sillä ne koettiin ehkä tietyllä tavalla myös liian loogisiksi tai jopa eksaktiksi asioiksi, joiden pallottelu dialogin avulla ei ole “sallittua”. Talous oli meillä Evisionissa yksi tiedostamatta “rajatuista” aiheista. Kuinka väärässä sitä osattiinkaan olla.

Monissa esseissä nostetaan kehityskohtia esille ja mietitään, miksi asioiden pitää mennä näin Proakatemialla. Taustalla kuitenkin hyvä muistaa, että monet asiat meillä menee hyvin ja moni asia on muuttunut, ihan lähivuosinakin. Esimerkiksi nykyisin tiimin välillä siirtyvien projektien hinnat ovat omien tietojeni mukaan pääsääntöisesti olleet järkeviä, eikä niissä ole tarkoitusta vain rahastaa uudempia ja tietämättömämpiä tiimejä tyhjästä. Tietysti kaupat eivät ole julkisia eikä osasta ole tietoa tarkemmin minulla, mutta tämmöinen vaikutelma tullut. Mielestäni nykyisin tiimit yrittävät luoda bisneksiä enemmän Proakatemian ulkopuolelle, eikä keskitytä pääsääntöisesti tekemään bisnestä Proakatemian tiimeille, mikä loistava suunta. Roomaakaan ei rakennettu päivässä.

 

“Vuorta siirtävä ihminen aloittaa kantamalla pieniä kiviä.” – Kiinalainen sananlasku

 

 

 

Lähteet:

Cherry, K. 2021. The Dunning-Kruger Effect. Verywell Mind. Luettu 24.11.2021. https://www.verywellmind.com/an-overview-of-the-dunning-kruger-effect-4160740

Ammattikorkeakoululaki. 2014. Finlex. Luettu 30.11.2021. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20140932

Hiltunen, M. & Rupponen, J. 2021. Vaativa yhteisö: Miten pääsemme syyllistämisen kulttuurista kohti innostavaa uudelleenrakentamista? Proakatemian esseepankki. Luettu 02.11.2021. https://esseepankki.proakatemia.fi/vaativa-yhteiso-miten-paasemme-syyllistamisen-kulttuurista-kohti-innostavaa-uudelleenrakentamista-2/#respond

Systeemialy! 2003. Systems Analysis Laboratory Research Reports. Luettu 6.11.2021. https://sal.aalto.fi/publications/pdf-files/systeemialy.pdf

Kalliolepo, N. Luoma, S. & Paaso, P. 2021. Osuuskunta vs Osakeyhtiö tiimiyrityksenä. Proakatemian esseepankki. Luettu 03.11.2021. https://esseepankki.proakatemia.fi/osuuskunta-vs-osakeyhtio-tiimiyrityksena/

Saarinen, E. 2020. Esa Saarinen: “Ehkä on ajattelun ydinsana”. YLE-areena. Kuunneltu 31.11.2021. https://areena.yle.fi/audio/1-50640743

Senge, P. 2006. The Fifth Discipline. New York. Crown business.

Suomen sata uutta mahdollisuutta. 2018. Tulevaisuuden valiokunnan julkaisu. Suomen eduskunta. Luettu 02.11.2021. https://www.eduskunta.fi/FI/naineduskuntatoimii/julkaisut/Documents/tuvj_1+2018.pdf

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close