Tampere
18 Jan, Monday
-9° C

Proakatemian esseepankki

Naisyrittäjäksi pienten lasten kanssa



Kirjoittanut: Alina Suni - tiimistä Apaja.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Otsikkoon olisi voinut kirjoittaa ”opiskelu ja pikkulapset”, mutta mentaliteettimmehan Proakatemialla on se, että olemme yrittäjiä, meillä on oma firma ja me teemme työtä (jonka kautta opimme). Siksipä pyrinkin ottamaan tämän asenteen myös tässä esseessä. Asenteen täytyy toki näkyä myös kaikessa muussa. En voi mennä palavereihin opiskelija statuksella, hieman anteeksipyytelevänä ja hiljaisena. Me olemme yrittäjiä. Olemme ammattilaisia, vaikka taipaleemme onkin vasta alussa. Siksi onkin ollut ajoittain hyvin haastavaa sopeutua tähän uuteen työmaailmaan.

Opiskelussa ja lapsissa on aina haasteensa: tentit, esseet, projektit ym. tehtävät seuraavat koulusta kotiin. Opiskellessa päivät menevät koulussa opiskellen ja illat osittain näiden em. tehtävien parissa. Proakatemia on asettanut tähän yhtälöön aivan uudenlaisia haasteita. Mainittakoon ensinnäkin, että kyseessä ei ole mikään tavallinen työympäristö vaan pikemminkin yhteisö. Yhteisö antaa takaisin niin paljon kuin sille on itse valmis antamaan. Tämä yksinään sitouttaa jo vahvasti, vaikkakin sen tekee varmasti suurin osa mielellään ja jopa huomaamattaan. Koska olemme tiimiyrittäjiä, jokaisen henkilökohtainen panos vaikuttaa koko tiimiin ja firman menestykseen. Siksi ei siis riitäkään, että suoritan opintoni joten kuten, kunhan saan paperit käteen. En ole vastuussa vain itsestäni, vaan kokonaisesta firmasta.

Meillä ei ole varsinaisia tenttejä, mutta oppimista mitataan mm. esseepisteillä. Tämä tarkoittaa kymmenkunnan kirjan lukemista ja niistä kirjoitettuja esseitä lukukausittain. Toki materiaalina voidaan hyödyntää elokuvia, dokumentteja, artikkeleita, podcasteja ym., mutta tavoitteena on päästä syvälliseen tuotokseen, pohjautui se millaiseen muotoon vain. Tätä kautta seurataan jokaisen henkilökohtaista kehitystä. Koska koko koulutuksemme perustuu yrittäjyyteen ja perustamamiimme firmoihin, saamme opintopisteemme sen menestyksen perusteella. Proakatemialla on paljon kilpailua ja porkkanoina erinomaisiin suorituksiin on kunniamainintoja ja palkintoja. Kunnianhimo ja kilpailuhenki jylläävätkin jatkuvasti, kun tarve ja halu menestyä on koko ajan mielessä. Miten tämä kaikki vaikuttaa siis perhearkeen?

Komediasarja Workin’ momsissa kiteytetään hyvin nykypäivän problematiikkaa: edelleen naisten odotetaan hoitavan kodin askareet ja lapset, kun miehet saavat menestyä maailmalla. Sarjassa tuodaan hauskasti ja jopa piikittelevästi esiin, kuinka naisen kohtelu työpaikalla muuttuu tämän saatua lapsen. Varsinkin, jos nainen on johtotehtävissä. Naiselle ei anneta yhtä paljoa vastuuta ja tälle sopivia työntehtäviä, sillä pelätään, ettei naisen keskittyminen niihin enää onnistu. Suurin ongelma työpaikalla tuntuu olevan sopivan imetyshuoneen löytäminen, jossa hän voi rauhassa pumpata maitoa työpäivän aikana. Samaan aikaan naisen miehen jäädessä pienen lapsen kanssa ”koti-isäksi”, jotta nainen voi edetä urallaan, ei miestä koeta yhtä miehekkääksi. Hänenhän kuuluisi olla vakuuttavassa asemassa tekemässä isoja päätöksiä firmalle. Tällöin aloitetaan naisen luonteen kyseenalaistaminen; mikä tarve hänellä on alentaa miehiä ja osoittaa paremmuuttaan? Feminismi on kirosana, jolla pyritään alentamaan miehiä.

Jos kotona on lapsia, heidän kanssaan kuuluisi mennä se muutama tunti illasta leikkiessä, syödessä, ulkoillessa ja nukkumaan menemisissä. Jos lapset nukahtavat n. klo 20, tarkoittaa se sitä, että siitä eteenpäin pitäisi jaksaa tehdä koulusta jääneitä ”rästihommia”. Tämä syö ison osan kotona pyörivästä arjesta ensin vanhemmilta ja sitä kautta sitten lapsilta. Jos molemmat vanhemmat ovat kotona iltaisin, voi vaihdella ”vahtivuoroja”, jolloin pystyy hoitamaan näitä tekemättömiä tehtäviä. Miten mahtaa yhtälö toimia, jos toinen vanhemmista ei ole iltaisin kotona, tukiverkostoa ei ole lähistöllä auttamassa tai perhearki pyörii yksinhuoltajan käsissä?

Työpäiviemme pituus ja viikoittainen ”läsnäolo” ovat kutakuinkin samaa luokkaa, kuin lähiopetusmuodoissa yleensäkin. Karkeasti voisi sanoa, että teemme toimistoaikoina töitä. Koska työympäristömme on positiivisesti haastava ja monia mahdollisuuksia tarjoava, eivät toimistoajat tunnu riittävän. Päivät venyvät kymmentuntisiksi, illat pyhitetään töiden tekoon ja jopa viikonloppuisin koulumme täyttyy opiskelijoista. Koska oppimisesta on tehty niin antoisaa ja koukuttavaa, on todella vaikeaa vetää rajaa koulun ja kotiarjen välille.

Alussa on helppo sanoa, että tavoitettavuus on arkisin 8-16 ja muuten keskitytään perheeseen. Tämä on todellakin ideaalia ja myös oma pyrkimykseni. Miten se on siis onnistunut omalla kohdallani? Kännykän käyttö on lisääntynyt huimasti, aivoni pyörittävät lähes taukoamatta jotakin projektia tai mahdollista esseetä. Tuntuu, että väsymys on vallannut koko mielen ja kehon. Paljon meilläkin muistutetaan oman ajan tärkeydestä, mutta näillä tunneilla se tuntuu saavuttamattomalta. Minulle arkisin tuo oma aika on juurikin siitä hetkestä, kun lapset nukahtavat siihen hetkeen, kun menen itse nukkumaan. Tuon parin tunnin aikana voin syödä rauhassa, nauttia vaikkapa Netflixin-tarjonnasta ja tehdä iltatoimeni ilman kamalaa kiirettä. Nyt jos realistisesti mietitään, tuona aikana minun pitäisi juurikin lukea kirjaa ja muuta aineistoa ja kirjoittaa esseitä. Asia, joka myös nostettiin esille Workin’ momsissa ja jonka itsekin allekirjoitan, on madaltunut melunsietokyky. Ensin koko päivä menee palavereissa, tiiviissä tiimityöskentelystä ja asiakaskontakteissa. Kotiin päästyä lapsien ja kumppanien asioista haluaa olla kiinnostunut ja omasta päivästään pitäisi pystyä keskustelemaan. Toisin sanoen pitäisi pystyä normaaliin ja mielekkääseen kanssakäymiseen niiden oman elämän tärkeimpien ihmisten kanssa. Tosiasiassa tulee usein kuitenkin seinä vastaan ja huomaa kaipaavansa hiljaista hetkeä päiväänsä. Onko ihminen ohjelmoitu edes sietämään melua koko hereillä olo aikansa?

Vanhemmilta, etenkin äideiltä odotetaan paljon. Tunneälykästä käyttäytymistä, lapsien henkisten ja fyysisten taitojen jatkuvaa ruokkimista ja kehittämistä, koko perheen terveyden ylläpitämistä ja aikataulujen virheetöntä suunnittelua. Tämän lisäksi mahdollinen parisuhde vaatii yhtälailla huolenpitoa ja vaalimista, jos sen haluaa toimivan. Onkin siis mielenkiintoista havainnoida näin paperilla, miten tuo kaikki voi onnistua yhdeltä ihmiseltä. Multitaskinghan on tunnetusti huono tapa (Petter, O. 2018).

Koen suurta halua kehittää itseäni ja teen kaikkeni saavuttaakseni unelma-ammattini yrittäjänä. Olen halukas lukemaan minua kehittäviä teoksia sekä käyttämään aikaa ja vaivaa firman työtehtävien parissa. En kuitenkaan koe hyväksi vanhemmuudeksi syödä lapsilta heidän arvoistaan lapsuutta, jossa vanhemmat ovat läsnä. Ihmettelen usein, miksi lapsia tehdään, jos heidän tarinastaan ei olla kiinnostuttu. Yrittäjyyttä on itselläni takana tällä hetkellä n. 4kk ja nyt jo mietin, olenko tähän valmis? En näe, että tilanne tästä ainakaan helpottuisi. Miten pystyn kehittämään itseäni ammattimielessä ja toisaalta tasapainoittamaan elämäni kotona niin, ettei yrittäjyys syö aikaa ja läsnäoloa perhearjesta? Voivatko nämä kaksi edes kulkea käsikädessä? Toisaalta, jos en toteuta haaveitani ja tavoitteitani, millainen ihminen minusta tulee? En halua katkeroitua perheelleni omien unelmieni tielle tulemisesta. Ja tielle tulemisesta omassa arvomaailmani sodassa.

Huomaan, että niin sarjassa, kuin omassa elämässänikin huumorilla selviää monesta tilanteesta. Lapset huutavat heti, jos puhelin tuntuu mielenkiintoisemmalta kuin heidän esittämään tanssiesitys. Jos käskyä ei noudata, syntyy kotona pienimuotoinen vallankumous ja silloin viimeistään herää realiteetteihin. Onneksi lapset ovat vielä pieniä ja omaa käyttäytymistään ja ajankäyttöään pystyy muokkaamaan tilannekohtaisesti. Otan tämän haasteena ja haluan selvitä sen kaikilta osa-alueilta voittajana. Kuten Workin’ momsissa todetaan, nämä ovat ohimeneviä vaiheita ja jokaisesta selvitään tavalla tai toisella. On itsestä kiinni, mihin lopputulokseen päästään.

Petter, O. 13.3.2018. Multitasking inhibits productivity, research claims. Independent. Luettu 14.4.2019. https://www.independent.co.uk/life-style/multitasking-productivity-levels-research-psychology-david-meyer-a8254416.html

Reitman, C., Stenrberg, P. 2017. Workin’ Moms. CBC Television (Netflix).

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close