Tampere
26 Nov, Thursday
1° C

Proakatemian esseepankki

Näin valmistelet elämäsi parhaan puheen



Kirjoittanut: Nuppu Laaksonen - tiimistä Kajo.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 6 minuuttia.

Kirjoittajat: Nuppu Laaksonen ja Jimi Iikkanen

Kuten elämässä muutenkin, on myös puheen pitämisen onnistumisessa kyse enemmän tunteesta kuin järjestä. Hyvä vaikutelma kuulijoihin tehdään tosiasiassa aivan muilla seikoilla kuin jargonintäyteisillä diaesityksillä. Kuten kirjassa Syty ja sytytä todettiin, että jokaisessa vuorovaikutushetkessä me joko lannistamme tai rohkaisemme muita ihmisiä. Vaikka kanssakäyminen olisi kuinka neutraali hyvänsä, yleensä vaikutus on kuitenkin toiseen suuntaan, -edes hivenen. Sama pätee esiintymiseen. Meistä moni on varmaankin nähnyt varmaankin usein ulkoa opeteltuja, yritysmaailman hienoja käsitteitä pursuavia esityksiä, jotka muistuttavat usein pitkästyttävää monologia. Juhana Torkki toteaakin, että ihmiset puhuvat kuivasti, koska he pelkäävät rikkovansa normin. Mutta kuinka kiinnostava puhe luodaan? Kuinka on mahdollista vaikuttaa siihen, millainen fiilis puheesta kuulijalle jää? Kuinka ylipäätään saada ihmiset pitämään sinusta? Näihin kysymyksiin vastaa Juhana Torkki kirjassaan Puhevalta käyttöön! Kansi lupaakin jo paljon ”Näin valmistelet elämäsi parhaan puheen”.

”Puhu toisille, kuin haluaisit itsellesi puhuttavan.”

Samoin kuin kuntosalille on mahdollista luoda treeniohjelma, niin on myös mahdollista tehdä edessä lähestyvään esiintymistilaisuuteen. Tähän treeniohjelmaan on olemassa käytännönläheinen malli, joka opettaa, kuinka puheeseen valjastetaan alitajunnan mahtava voima. Puhujan tulee treenata mieltään, kuten urheilija treenaa kehoaan. Kaikessa tärkeässä tekemisessä suunnittelu on isossa roolissa. Abraham Lincolnin sanoin: ”Jos minulla on kuusi tuntia aikaa kaataa puu, käytän viisi tuntia siihen, että teroitan kirvestä”. Harjoitusohjelma koostuu kysymyksistä, joihin puhujan tulee vastata vähintään mielessään. Asioiden alas kirjoittaminen auttaa myös vastauksien reflektoimisessa.

 

Kysymys 1. Mistä olet kuulijoillesi kiitollisuuden velassa?

 ”Kiitollisuus on elämän peruslaki numero yksi. Se on ihmisten välillä kuin sideaine, laasti, jota ilman tiilet eivät pysy yhdessä eikä talo kasassa.” Kun puhuja on kiitollinen kuulijoilleen, tämä asenne automaattisesti lisää puheeseen sellaisia vivahteita, mitkä vaikuttavat myönteisesti asian perille menemiseen. Tärkeämpää kuin vakuutella, on olla kiitollinen! Tätä kautta myös puheen ilmiasu tulee kuntoon kuin itsestään.

 

Kysymys 2. Mitä kuulijasi pelkäävät?

Moniin puhetilanteisiin ei liity välitöntä pelkoa, mutta silloin kysymyksen voi esittää itselleen muodossa: ”Mitkä ovat kasvun esteet kuulijoissani?” ”Voisivatko he olla vielä enemmän kuin ovat?” Näkökulmaa voi siirtää jopa siihen suuntaan, että kuinka kuulijoista saisi tehtyä vielä parempia ihmisiä.

 

Kysymys 3. Mistä kuulijasi tuntevat ylpeyttä?

Millaiseksi maailma muuttuisikaan, jos jonain päivänä ihmiset näkisivät maailmassa kaiken sen hyvän, mitä toiset ihmiset ovat tehneet? Kuulijoiden aidon ylpeyden tunnistaminen vaatii herkkyyttä, ja herättää kuulijoiden empatian. ”Puhujan taidoista tärkeimpiä on osata katsoa kuulijoitaan ylöspäin”, kirjoitti Torkki. Viisaat opettajat tietävät, että oppilaat tietävät jo kaiken olennaiset, ja opettajan tehtävänä on saada kaikki hyvä ulos heistä.

 

Kysymys 4. Mistä olet viime aikoina ollut innostunut?

Puhuja on uskottava vain puhuessaan siitä, mihin hän itse uskoo. Mikäli puhuja on innoton, kuulija saattaa yhä helpommin ajautua pois aiheesta laskeskelemaan puhujan maneereja. Cicero kirjoitti eräässä kirjassaan siitä, mitä puhuja tarvitsee. ”Mitäpä muutakaan kuin innostusta ja rakkauden paloa! Ilma niitä ei kukaan voi koskaan elämässään saada aikaan mitään suurta.” Vahvemmat tunnetilat tarttuvat. Peilisolut, ovat hermostomme soluja, jotka kopioivat toisen ihmisen tunnetilaa jo paljon ennen kuin asian on ehtinyt tietoiseen mieleen. Jos astumme tilaan, jossa jokainen ihminen on naama rutussa, pian on oma naamammekin rutussa. Mikäli astummekin huoneeseen, joka on tulvillaan aurinkoisia hymyjä, olemme pian itsekin yhtä hymyä. Tunteet tarttuvat, suorastaan leviävät kuin tuli.

 

Kysymys 5. Mitä itse pelkäät?

Puhuminen on henkilökohtaista, silloin kun on tarkoitus pitää puhe, joka vaikuttaa. Pelko on yksi näistä tyypillisimmistä epätäydellisyyksistä, jotka syövät uskottavuuttamme. Tämä estä meistä olemista niitä, keitä me voisimme parhaimmillaan olla. Pieni pelko kuuluu suoritukseen ja parhaimmillaan jopa hieman parantaa sitä. Pelon poistaminen lähtee sen tiedostamisesta: tunnista pelko, sano se ääneen ja löydä sille sanat. Usein ääneen sanottuna pelko saattaa alkaa jopa naurattaa. Kun omia pelkojaan työstää etukäteen, niiden ei tarvitse antaa vaikuttaa esiintymishetkeen.

 

Kysymys 6. Miten voit puheellasi tehdä maailmasta paremman?

Juhana Torkin mielestä mitenkään muuten puhetta ei ole mielekästä nähdä, kuin mahdollisuutena parantaa maailmaa. Ihminen käyttää oman puheensa aikana valtavasti muiden aikaa, puolen tunnin sadalle kuulijalle on 50 tuntia toisten aikaa. On tietenkin siis loogista, että puheella on tarjota hyödyllistä vastinetta tälle ajalle. Jos haluat aidosti auttaa kuulijoitasi, on vaikeaa epäonnistua. ”Hyvä olemassaolo tällä planeetalla on ihmiskunnan yhteinen yritys. Kukaan ei ole yksin mitään. ihmisten tehtävänä on tehdä toinen toisensa täydelliseksi, kokonaiseksi”, kirjoitti Torkki.

 

Kysymys 7. Minkä yhden lauseen toivot kuulijoiden muistavan?

Esityksellä on hyvä olla yksi selkeä tavoite, eikä kymmenen hajanaista. Täyteen ahdettu esitys jää epäselkeäksi, eikä sanoma painaudu kuulijoiden mieleen selkeänä. Yksinkertaisuus on tärkeää, jotta asia kolahtaa perille ja on helposti kerrottavissa myös eteenpäin. Puheenviesti olisi hyvä pystyä kokoamaan viiteen konkreettiseen sanaan, jotka ovat kaikki ehtaa suomea.

 

Kysymys 8. Miten väännät sanomasi rautalangasta?

Asiat tulee esittää niin, että ne todella kolahtavat. Ne kolahtavat, kun asiat kerrotaan vastaansanomattoman esimerkin avulla niin, että kuulijat eivät kerta kaikkiaan voi olla hyväksymättä näitä asioita. Kuulijat huomaavat kyllä sen, mikäli puhujalla on todella tarve viestiä. Tätä voi harjoitella tutun kanssa kahden kesken, ja havaita hänen reaktioistaan meneekö asia todella perille vakuuttavasti.

 

Kysymys 9. Minkä omakohtaisen tarinan voisit kertoa?

 ”Tarina on yksinkertaisesti väkevin tapa siirtää merkitystä”, kertoi myöskin Tarinan valta nimisen teoksen kirjoittanut Torkki. Tarinaa on helppo kuunnella ja ne herättävät mielenkiintoa, empatiaa, sekä hahmoihin samaistumista. Yksinkertainen kikka, jolla saa tarinat eläviksi, on käyttää tarkentavia laatusanoja. Kerronta kuvittuu adjektiiveillä. Ajelimme mutkikasta ja möykkyistä tietä vs. ajelimme tietä.  

 

Kolme ensimmäistä kysymystä keskittyivät kuulijoihin ja heidän tunteisiinsa. Nämä kysymykset vaikuttavat paatokseen, mikä tarkoittaa tajua kuulijoiden tunteista. Kolme seuraavaa kysymystä liittyvät puhujaan itseensä ja hänen motivaatioonsa, ja ne vahvistavat puhujan eetosta, mikä tarkoittaa henkilökohtaista uskottavuutta, jonka avulla puhuja vakuuttaa kuulijat omalla persoonallaan. Viimeiset kolme kysymystä viilasivat sitä, että viesti menisi mahdollisimman hyvin ja selkeästi perille. Tässä tapauksessa oli kyse logoksesta, mikä on järkiperäisen vakuuttelun taso. Logos on jäävuoren huippu tästä Aristoteleen retoriikan mallista. Nämä kaikki kolme ovat tärkeitä, mutta loppujen lopuksi muistiin jää kaikista parhaiten se tunne, minkä puhuja saa kuulijoihinsa välitettyä.

Yhtä tärkeää kuin mielen harjoittaminen on myös itse puheen harjoittelu ennen sen esittämistä. Jos puhe on huonosti valmisteltu välittää se yleisölle välinpitämättömyyden tunteen, joka tarkoittaa, ettei puhuja arvosta kuulijoitaan. Puheen harjoitteleminen toimii parhaiten esittämällä puheen ääneen aloittaen peilin edestä, sen jälkeen lähipiirilleen ja mahdollisesti vielä muille kontakteilleen. Puhe on hyvä harjoitella ääneen, koska vain silloin voi kiinnittää kunnolla huomiota äänenpainotuksiin, tempoon sekä käytettäviin sanoihin.

Käytettävät sanat ovat tärkeä osa harjoittelua, sillä samalla tavalla kuin kysymykseen 4 liittyen mainitsimme, ”puhuja on uskottava vain puhuessaan siitä, mihin hän itse uskoo” myös käytettyjen sanojen pitää sopia puhujan suuhun. Vaikka käytettävää sanastoa tulee muokata kohderyhmän mukaan ei puheen luonnetta saa muuttaa omaan persoonaan tai esiintymistyyliin sopimattomaksi. Vaikka harjoitteluvaiheessa selvitetään, mitä sanoja puheessa käyttää, ei kuitenkaan puhetta saa opetella sanasta sanaan. Mikäli puhe on täysin opeteltu se vie tunteen ja aitouden pois siitä. Sen sijaan puhetta tulee harjoitella sen rakenteen ja asiakokonaisuuksien kautta, jolloin puheen oppii esittämään ilman muistilappua tai muuta oheismateriaalia. Puhetta esittäessään käyttää silloin juuri niitä sanoja, mitkä sillä hetkellä sopivat suuhun ja viestintä on aitoa.

 

Puheen rakenne

Puhetta valmistellessa hyvin etenevän rakenteen ja asiakokonaisuuksien vastapainoksi kannattaa jättää varaa muutoksiin. Varsinkin tiettyyn aihepiiriin keskittyneessä tilaisuudessa aiempi puhuja voi puhua osan suunnitelmista aiheista. Tässä tilanteessa tiukasti suunniteltu puheen rakenne hajoaa, puhe jää suppeaksi tai samoja asioita toistetaan, jolloin yleisön mielenkiinto laskee. Valmistelussa tähän voi valmistautua helpostikin varsinkin, jos tuntee esityksensä aiheen hyvin. Mikäli puheessa on selkeästi erotettavia osioita, pystyy yhden osion pois jättäessä pidentämään toista, kunhan muistaa pysyä aiheessa. Puheen alussa on kuitenkin hyvä vielä viitata silloin aiempaan puhujaan tyylillä ”koska herra puhemies kertoikin jo stressin eri muodoista, siirryn suoraan seuraavaan osioon”.

Aloitus on erittäin tärkeä osa vaikuttavaa puhetta. Monesti kuulee puhuttavan hyvän ensivaikutelman tekemisen tärkeydestä ja puheen kohdalla se on täysin totta. Puheen otsikoinnin tulee olla iskevä, jotta se herättelee kuulijaa ja tekee näin heihin vaikutuksen tiedostamattomalla tasolla jo ennen puheen alkua. Sama toimii myös toisinpäin, jos puhe on nimetty vaisusti tyylillä ”toimintasuunnitelman esittelyä” asettaa se heti väsyneemmän ilmapiirin, koska se ei herätä mitään tunteita. Kuten aiemmin on mainittu jo useampaan otteeseen, puheen pitämisessä tärkeää on tunteen välittäminen ja sitä ei saa unohtaa myöskään puheen otsikoinnissa. Aloitustyylejä on monia ja paras tyyli valikoituu tilanteen luonteen, kuulijoiden sekä puhujan persoonan mukaan. Peilaa aloitustyyliäsi tunteeseen, jonka haluat välittää kuulijoille. Oili Valkilan sanoin ”miten ikinä päätätkin aloittaa puhe-esityksesi, tee se vahvasti”. Jos olet pitämässä motivaatiopuhetta aloitus voi olla esimerkiksi vahva toteamus ”SINÄ pystyt”. Olisiko omat odotuksesi tämän esseen osalta erilaiset, jos otsikko olisi ollut ”ajatuksia puheen pitämisestä”?

Niin kuin aloitus, myös lopetus on mietittävä tarkkaan. Jälleen kerran tyylejä on monia eikä ole parasta tyyliä lopettaa puhe, mutta on tyylejä, joita on syytä harkita. Ytimekäs ja selkeä puheen lopetus jättää yleisöön viimeisen tunnejäljen ja antaa, milloin kuuluu taputtaa. Jos lopetus jää epäselväksi voi koko puheen aikana rakennettu tunne hälvetä. Yksi yleinen tyyli lopettaa puhe on kehälopetus, jossa puhe on aloitettu kysymyksellä tai väittämällä, johon lopussa palataan. Opetustarkoitukseen hyvä tyyli on lopussa koostaa puheen opit lyhyesti, jolloin tärkeimmät pointit jäävät viimeisenä kuulijan mieleen. Lopetus on niin tärkeä osa, että yleisöä on Valkilan mukaan hyvä herätellä vähän ennen lopetusta tyylillä: ”Ennen viimeistä tässä käsiteltävää elokuvaohjaajaa haluan vielä muistuttaa näyttelijästä, joka…”

Vaikka otsikolla kalastelimmekin sinut lukemaan tämän esseen ja koostimme kirjoissa mainittuja ohjenuoria avuksesi ei vaikuttavan puheen pitäminen kuitenkaan onnistu pelkän teorian osaamisella. On tärkeää tiedostaa, että hyväksi puhujaksi tulemiseksi ei tulla hetkessä vaan teorian tueksi tarvitaan paljon harjoittelua, yleisöjen analysoimista ja oman tyylin etsimistä. Valkilan mukaan paras tapa oppia hyväksi puhujaksi on pitämällä paljon puhe-esityksiä sekä katsomalla paljon hyviä ja huonoja puheita. Hyvistä puheista voi poimia tyylejä, jotka itselleen sopivat ja huonoista puheista oppii tyylejä ja tapoja, joita välttää. Hyvän valmistautumisen jälkeen vaikuttavan puheen pitämisessä tärkeintä on itsensä likoon laittaminen, täysillä, kerta toisensa jälkeen. Tämä on vasta alkua, loppu on sinusta kiinni, joten ole rohkea ja laita itsesi likoon.

Tunne yleisösi, valjasta puhevalta käyttöön ja loista puhujana!

 


Lähteet:

Puhevalta käyttöön!, Juhana Torkki, 2018
Loista puhujana, Oili Valkila, 2014

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close