Tampere
24 Nov, Tuesday
-2° C

Proakatemian esseepankki

Näin selätetään opinnäytetyö



Kirjoittanut: Henna Haara - tiimistä Kajo.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Aikaansaamisen taika – Näin johdat itseäsi
Satu Pihlaja
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Loppukesästä olin siinä tilanteessa, että kasvatustieteiden kesäopinnot olivat loppusuoralla eli toisin sanoen edessä oli useamman kurssin viimeistely erilaisten esseiden ja muiden kirjoitustehtävien muodossa. Niiden lisäksi opinnäytetyö odotti kirjoittamistaan, sillä se ei ollut kevään ja kesän aikana juurikaan edennyt. Kesä meni kyllä pitkälti töiden ja opiskelun merkeissä, mutta tartuin aina kaikkeen muuhun kuin edessä odottavaan tyhjään valkoiseen paperiin. Tiesin, että syksyllä kirjoittaminen olisi viimeistään aloitettava, mutta oli vaikea keksiä, miten saisin tekemisen kunnolla alkuun sen sijaan, että lykkään kyseistä ”mörköä” koko ajan vain eteenpäin. Jostain syystä kirjoittamiseen liittyvät tehtävät ovat aina tuntuneet minusta haastavilta aloittaa, vaikka pidänkin itseäni ihan hyvänä kirjoittajana. Käytännön tekeminen on vain ollut aina enemmän se oma juttu. Pidän kirjoittamista kuitenkin tärkeänä, etenkin reflektoinnin kannalta ja olen huomannut, että yleensä pääsen kirjoittaessa jopa jonkinlaiseen flow-tilaan. Niin kävi usein myös opinnäytetyötä kirjoittaessa kunhan vain pääsin alkuun, mutta palataanpa vielä siihen, miten se aloittaminen onnistui.

Olen lukenut monia ajanhallintaan liittyviä kirjoja ja olen saanutkin niistä hyviä oppeja. Kesän loppupuolella tartuin Satu Pihlajan kirjaan Aikaansaamisen taika ja ajattelin että jos nyt vielä yhden ajanhallintakirjan lukisi läpi, josko se auttaisi kirjoittamisen aikatauluttamisessa. Kirjassa ei kuitenkaan ollutkaan kyse ajanhallinnasta, vaan tehtävien tehokkaammasta tekemisestä. Aikaansaamisen taian luettuani tajusin, ettei ajanhallinta olekaan ollut minulle se haaste, päinvastoin olen siinä suhteellisen hyvä. Huomasin, että ongelma olikin niihin epämieluisimpiin asioihin tarttumisessa. Ennakkokäsityksiltäni en olisi uskonut, että kirjoittamiseen liittyvät haasteeni ratkeaisivat kyseisen kirjan avulla, mutta niin vain kävi, että lopulta kesäopintojen esseet lähestulkoon kirjoittivat itse itsensä eikä opinnäytetyökään osoittautunut ylitsepääsemättömäksi.

Pidän kirjoista, joissa listataan konkreettisia toimintatapoja ja annetaan käytännönohjeita, koska niiden avulla muutoksia on mielestäni helpoin saada aikaan. Siinä on myös syy, miksi Pihlajan kirja vaikutti minun kohdallani heti sen luettuani. Kirjassa oli paljonkin hyviä työkaluja, mutta yksi siinä esitelty toimintatapa oli avain siihen, että sain sormet liikkumaan tietokoneen näppäimistöllä kirjaimelta toiselle. Kyseessä on 15 minuutin menetelmä, joka ratkaisee nimenomaan alkuun pääsemisen ongelman ja on todella yksinkertainen toteuttaa. Tarvitsee vain tehdä tehtävää 15 minuuttia kerrallaan, esimerkiksi 15 minuuttia päivässä.

Lupasin siis itselleni, että kun olen kirjoittanut 15 minuuttia, niin saan halutessani lopettaa heti sen jälkeen. Näin sain kerrasta toiseen esseet alkuun ja päästyäni työn imuun ei ollut enää tunnetta ongelmasta, eikä siten tarvetta lopettaa kirjoittamista ennen esseen valmistumista. Tämä toimi todella hyvin myös opinnäytetyön kohdalla ja sainkin suurimman osan kirjoitettua syysloman aikana, kun pystyin hyödyntämään 15 minuutin menetelmää useana peräkkäisenä päivänä. Jonain päivänä syyslomalla ajattelin, ettei tämä nyt enää toimi, kun tiedän huijaavani itseäni ja todellisuudessa edessä ei olekaan 15 minuutin vaan tuntikausien kirjoitustyö. Sitten muistutin itseäni siitä, että vaikka olen aina 15 minuutissa uppoutunut kirjoittamiseen, niin saan silti oikeasti myös lopettaa kyseisen ajan jälkeen, jos siltä tuntuu ja niin olin hetken kuluttua taas flow-tilassa kirjoittaessani. Jos kuitenkin joskus kävisi niin, ettei työ 15 minuutin jälkeen olisikaan imaissut mukaansa, niin menetelmä toimii silti, sillä työ etenee ainakin sen 15 minuutin ajan päivässä. Se on jo paljon viikossa ja silti saa koko ajan enemmän aikaan kuin lykkäämällä epämiellyttävää asiaa päiväkausia.

Olen käyttänyt tätä tekniikkaa huomaamattani aiemminkin esimerkiksi siivotessa, kun olen ajatellut, että imuroin tänään vain nopeasti ja kohta olenkin saanut huomata siivonneeni koko asunnon lattiasta kattoon. Oli kuitenkin tärkeää tiedostaa tällainen toimintatapa, sillä vasta sen myötä menetelmää on pystynyt suunnitelmallisesti hyödyntämään. 15 minuutin menetelmä yksin riitti poistamaan kirjoittamisen aloittamiseen liittyvän ongelman kohdallani, kunhan tulin tietoiseksi sen käyttömahdollisuuksista. Kuten totesin, kirjassa oli todella monia muitakin käyttökelpoisia työkaluja ja usein olenkin esseissäni listannut ja avannut lukemistani kirjoista saamiani hyödyllisimmiksi kokemiani ohjeita. Näin olen yleensä tehnyt ennen kaikkea sen vuoksi, että pystyn helposti hyödyntämään parhaita keinoja myös tulevaisuudessa, mutta myös siksi, että muut esseen lukijat saisivat ne halutessaan nopeasti käyttöönsä ilman, että heidän tarvitsee lukea koko kirjaa. Aikaansaamisen taika oli itselleni niin ratkaiseva teos tämän kirjoittamiseen liittyvän valaistumisen suhteen, joten tällä kertaa haluan kannustaa muitakin lukemaan koko kirjan. Tiedän, että Proakatemialla on monia muitakin, joille se kirjoittaminen ei ole vielä tähän mennessä maistunut niin hyvin, joten ehkä tästä voi olla hyötyä jollekin muullekin kuin minulle. Ja mikäli lukeminenkin tuottaa vielä haasteita, niin kyseinen teos on kuunneltavissa myös äänikirjana ainakin BookBeatin kautta.

Opinnäytetyöprosessi opetti minulle paljon niin itse aiheesta eli rekrytoinnista ja perehdyttämisestä kuin myös itsestäni ja omista kyvyistäni. Valmiin opinnäytetyön myötä rajani sen suhteen, millaisista tehtävistä pystyn suoriutumaan, siirtyivät taas jonnekin näkymättömiin. Prosessi myös pienensi joitain tehtäviä ihan silmissä, sillä esimerkiksi Proakatemialla vaadittujen kirjaesseiden kirjoittaminen ei tunnu sen jälkeen enää missään. Aiemmin se oli yksi opintojen haasteellisimmista osuuksista valtavan luku-urakan ja kirjoittamisen vuoksi, mutta siinä missä lukemisesta innostuin jo ainakin vuosi takaperin, niin nyt on kirjoittamisen suhteen käymässä samalla tavalla. Enpä olisi vielä puoli vuotta sitten uskonut näin sanovani, mutta taidanpa kirjoittaa lukemistani kirjoista vielä valmistumisen jälkeenkin. Kun kirjaesseiden takia ei enää tarvitsisi, niin esseitä ei välttämättä aiheista synny, mutta reflektoinnin kannalta tämä on niin hyödyllistä, että ainakin tärkeimpiä pointteja ja työkaluja sekä saamiani oppeja aion kirjoitella ylös.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close