Tampere
23 Apr, Friday
4° C

Proakatemian esseepankki

Näin opit muistamaan!



Kirjoittanut: Alina Suni - tiimistä Apaja.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Unlimited Memory
Kevin Horsley
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Olen kirjoittanut esseitäni paljon peilaten tiimimme toimintaan ja sen kehityskelpoisuuteen. Olen esseissäni sivuuttanut omaa osuuttani tiimin toiminnassa ja miten voin omalla toiminnallani ja kehitykselläni tukea tiimimme kehitystä. Tämän esseen tarkoitus ei ole keskittyä varsinaisesti tiimimme kehittämiseen, vaan kehittää itseäni ja ehkä muita siinä sivussa. Tämä essee on tehty siis itsekkäistä syistä ja syy tähän on seuraava: muistini on kuin kultakalalla.

Olemme seurustelleen mieheni kanssa nyt 13 vuotta ja suhteen alkuajoista asti olen ollut meillä se heikompi osapuoli muistamaan, no, yhtään mitään. En muista yksinkertaisia, toistuviakaan asioita, kuten avaimien ottamista kotoa lähtiessä enkä isompia ja merkittävämpiä muistoja esim. merkkipäiviltämme. Sen sijaan saatan muistaa mitä minulla on ollut päälläni jonain täysin merkityksettömänä hetkenä tai jonkin yksittäisen repliikin elokuvasta, jota en ole edes keskittyneesti seurannut. Onko muistini siis todella huono vai todella valikoiva? Ja miten voisin treenata muistiani paremmaksi? Tähän lähdin etsimään vastauksia Kevin Horstleyn Unlimited Memorystä.

 

Keskittyminen on kaiken A ja O.

Kirjassa käsitellään heti alkuun keskittymisen merkitystä muistin tehostamiseksi. Ensimmäinen nosto kirjassa onkin häiriötekijöiden eliminointi, sillä fokuksen jakautuessa useampaan asiaan yhtä aikaa, kyky muistaa yksittäisiä asioita heikkenee, toiminta hidastuu 50 %:lla ja riski tehdä virheitä kasvaa 50 %:lla. Multitasking on siis ehdoton kompastuskivi, mikä ainakin omalla kohdallani on varmasti eräs taustatekijä huonoon muistiin. Toinen huomio ajatusten vaeltamisen estämiseksi on selkeän merkityksen luominen toiminnalle. Tässä kohtaa ehdotetaan PIC-säännön (purpose, interested, curious) opettelemista. Merkityksen (purpose) luominen antaa selkeän syyn toiminnalle ja kyselemällä itseltään ”mitä arvoa tämä minulle tuo” tai esimerkiksi ”onko tämä relevanttia minulle” saadaan kiinnostuminen (interested, curious) asiaan herätettyä. Nämä kaikki parhaimmillaan sitouttavat toimintaan paremmin, jolloin vain yhteen asiaan keskittyminen kerrallaan paranee.

 

Luo vahvempia muistoja

Nyt, kun keskittymistä on saatu paremmaksi, on aika paneutua itse muistitekniikoihin!  Ensimmäinen tekniikka liittyy mielleyhtymiin ja toiminnan herättämiseen henkiin. Muistatteko opintojenne kautta jotain yksittäisiä asioita, koska olette assosioineet informaatioon jonkin sanan, lauseen tai vaikkapa mielikuvan? Itse muistan esimerkiksi äidinkielestä ulkopaikallissijamuodot adessiivi, ablatiivi, allatiivi, sillä opettelin muistamaan nämä järjestyksen kautta luoden niille oman sanaletkan adabal. Muistan myös Pähkinäsaaren rauhan vuosiluvun 1323, sillä yhden ja kolmen väliin tulee kaksi ja kaksi plus yksi tekee kolme. Logiikkaa tässä ei ole nimeksikään, mutta mielleyhtymä oli niin naurettava, että se jäi mieleeni ja on siellä viemässä tilaa tänäkin päivänä.

Toinen toimiva metodi, SEE, leikittelee muistettavien asioiden eloon tuomisen kanssa. Koska informaatio kulkee aivoihimme aistiemme kautta, on tärkeää jotakin muistamista vaativaa tehdessä yrittää liittää ajatukseen aistikokemuksia (senses). Esimerkkinä menen kauppaan ja minun pitäisi muistaa ostaa ketsuppia. Jo kauppalistaa kirjoittaessani olisi tehokasta miettiä miltä ketsuppi näyttää, tuoksuu ja tuntuu. Tällä voi olla iso vaikutus asian muistamiseen kaupassa, vaikka kauppalista todennäköisesti jäisikin kotiin. Toinen vaihe on liioitella (exaggerate) liioitella muistettavia asioita. Sen sijaan, että miettisin normaalia Heinzin ketsuppipulloa, minun kannattaisi miettiä isosilmäistä, raajat omaavaa ketsuppipulloa. Tämän muistaminen erikoisuutensa vuoksi tapahtuisi automaattisemmin, kuin normaalin ketsuppipullon muistaminen. Ja viimeisenä tuodaan muisto liikkeen kautta eloon. Kuvittelen ketsuppipullon heiluttelevan minulle kaupan hyllyltä, koska olemme sopineet, että otan hänet reissullani kyytiin. Näin olen luonut muistostani vivahteikkaan, erikoisen ja elävän, jolloin todennäköisesti alitajuntaisesti kaupasta etsin vilkuttelevaa, isosilmäistä ketsuppipulloa, ilman, että tarvitsen kauppalistaa avuksi.

 

Hyödynnä jo olemassa olevaa

Tähän mennessä olen siis oppinut luomaan ideaalin tilanteen muistamiselle sekä vahvempia muistikuvia. Seuraavaksi muistot pitäisi oppia lokeroimaan oikein, jotta niitä voisi hyödyntää tehokkaammin niiden muistamista vaativissa tilanteissa. Kirjassa hyvin oivallutetaan, kuinka ihmiset ovat eksperttejä muistamaan yksityiskohtaisia reittejä ja paikkoja. Esimerkkinä kerrotaan, kuinka ihminen todennäköisesti pystyy erittäinkin tarkasti muistamaan työmatkansa tai kotinsa kokonaisuudessaan mielessään. Näillä muistoilla on selkeä jatkumo ja kokonaisuus on tasaisen selkeä, ajattelee asiaa mistä yksityiskohdasta tahansa. Jos tarvitsisi siis muistaa vaikka puhe, kannattaa puhe sijoittaa mielessään jollekin muistamalleen reitille. Jos puhe on jaettu vaikkapa kolmeen osioon, riittää, että miettii yhtä huonetta ja sieltä kolmea erillistä asiaa. Ensimmäinen kappale puheesta voi käsitellä ruokaa, toinen ilmapiiriä ja kolmas taloutta. Tämän puheen voisin sijoittaa omaan keittiööni, jossa ensin kiinnitän huomiota jääkaapin sisältöön ja näin muistan puheen ensimmäisestä kappaleesta ruoan. Toinen etappini olisi jääkapin ovi ja siinä oleva kukkamagneetti, jolloin muistaisin kukat ja niiden vaikutuksen ilmapiiriin toisesta kappaleesta. Viimeinen kohteeni olisi jääkaapin vieressä seinällä oleva lokero, josta löytyy kaikki taloutemme laskut. Nämä muistuttaisivat minua taloudesta ja viimeisestä kappaleesta. Tämän muistikuvan avulla puhetta pitäessäni muistelisin näitä kolmea elementtiä keittiössäni, jolloin muistaisin puheeni sisällön paremmin. Tämä metodi auttaa muistamaan yksittäisiä kokonaisuuksia, määrää ja järjestystä. Kirjailija kertoo oppineensa tämän metodin avulla muistamaan 10,000 ensimmäistä numeroa piistä (π).

Ihmisten nimien muistamiselle on olemassa aivan omat keinonsa. Tässä painotetaan neljää K:ta muistin vahvistamiseksi; keskity, keksi, kytke ja käytä. Jos tapaat ihmisen, kenen nimen haluat todella muistaa, keskity sen kuuntelemiseen. Mikäli et kuule sitä heti tai nimi on hankala, pyydä henkilöä toistamaan se sinulle. Toiseksi keksi nimelle jokin mielikuva. Jos et tunne ketään samannimistä tai ainakaan nimi ei heti muistuta sinua jostakin toisesta ihmisestä, liitä nimi tämän tapaamasi uuden ihmisen piirteeseen, johon kiinnitit huomiota. Jos taas nimi muistuttaa jostakin toisesta henkilöstä, voit kuvitella nämä kaksi henkilöä puhumaan päivän säästä keskenään. Näiden avulla opi yhdistämään sekä nimet että kasvot paremmin keskenään.

 

Muista vierailla muistoillasi

Tässä on paljon tekniikoita, joilla voi siis luoda vahvempia muistoja ja assosioida uutta tietoa jo olemassa olevaan. Millä siis varmistetaan, että muistot todella säilyvät eivätkä poistu tarpeettomina muististamme? Palaa muistoon yhä uudelleen. Tasaisin väliajoin asian muistamisella on kauaskantoiset seuraukset. Syy, miksi tentin jälkeen jo parin viikon jälkeen on saattanut unohtaa oppimansa, johtuu siitä, ettei opittua asiaa pääse välttämättä viemään heti toistuvasti käytäntöön, saati edes puheen tasolla. Jo parin kuukauden jälkeen muiston synnyttyä ja sitä viikoittain muistellessa, on hyvät mahdollisuudet että se jää muistoihisi pysyvästi!

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close