Myyntipäivät 2020 ja voittamisen kokemus

Olin ennen myyntipäiviä pessimistinen kyseisestä tapahtumasta. Onneksi tajusin puhua tästä tiimilleni ja onneksi myyntipäivätiimi järjesti avointa dialogia jopa pelkästä suhtautumisesta koko konseptiin. Monesti kun sanottaa muille omia ärsyttäviä tai ikäviä tuntemuksiaan, luopuu osittain myös kyseistä tunteista. Kun ne käsitellään, voit alkaa katsoa asiaa eri kulmasta, koska miksi haluaisit tuijottaa niin sanotusti ikävää pistettä?

Tiimimme oli päättänyt syksyn yhdeksi tavoitteeksi, että voitamme myyntipäivät. Itse haastoin tätä tavoitetta hieman muutaman henkilön kanssa, sillä tiesin, että se vaatii paljon työtä voittaa. Ei riitä vain sanoittaa tavoitetta. Meidän tiimi, erityisesti myyntipäivien pieni johtotiimi otti hienosti koppia myyntipäiviin valmistautumisesta. Meillä oli muistaakseni neljä tai viisi valmistavaa pajaa ennen myyntipäiviä. Lähdimme liikkeelle niissä hyvän mielen ja toivon rakentamisesta. Leikimme myös paljon pajoissa. Oli hieno tapa myyntipäivätiimiltä lähteä hauskalla ja lämpimällä tavalla lähestymään myyntipäiviä. Itse ainakin myyntipäivät alkoivat näyttäytymään mielessäni positiivisemmassa valossa ja aloin positiivisella tavalla jännittämään niitä. Halusin, että voitamme.

Mitä muuta hyvää valmistautumisessamme sitten oli. Muun muassa se, että olimme puineet halki konkreettisesti myyntipäivien sitoutumista ja rooleja. Kaikki tiesivät etukäteen monelta aloitetaan päivittäin myynti ja missä kukakin aloittaa myymään ja millä tavalla. Oman myyntitavan sai itse päättää, kunhan jaksoi yrittää, se oli pääasia. Joillain, kuten minulla sattui sellainen meno myyntipäivien päälle, etten mitenkään halunnut sitä siirtää. Kysyin tiimiltä kohteliaasti lupaa tähän ja tiimi suostui. Painoin sitten kauppaa kaiken muun ajan myyntipäivillä, niin ei haitannut, että minulla oli puolen päivän meno kesken myyntipäivien. Sitoutumisen taso oli ihailtavaa meidän tiimissä ja mukana olleilla esipinkuilla osana tiimiämme. Ihmisillä ei ollut erityisemmin menoja myyntipäivien päälle, eli se oli priorisoitu hyvissä ajoin tärkeäksi.

Myyntipäivillä huomasin paljon itseohjautuvuutta revenalaisissa. Huomasin myös, että päivät lähtivät käyntiin hyvin sillä, että ihmisillä oli selvät suunnitelmat, tiimit tai vaika työparit kenen kanssa tehdä kauppaa. Ihmiset pitivät melko hyvin aikatauluista myös kiinni, joka on meidän tiimille hankalaa. Tsemppiä ja niin sanottua haippia pidettiin jatkuvasti yllä ja ihmiset muistivat esimerkiksi syödä ja juoda omatoimisesti, mikä voi kuulostaa yksinkertaiselta, mutta helposti unohtuu. Itseohjautuvuus ja luovuu on myynnissä tärkeää. Meillä annettiin vapaus valita millä tavalla myy. Loppupeleissä uskon, että se oli hyvä juttu. Meillä oli ihmisiä ketkä soittelivat, ketkä myivät ständillä ja ketkä kiersivät fyysisesti kauppoja ja yrityksiä. Myös sitä oltiin henkilökohtaiselle tasolle asti pohdittu, että millä kärjellä mitäkin tuotetta kukakin myy ja minkälaisille kohderyhmille hakee kauppaa. Itse myin pääasiassa Herkkäsnacksia. Myin ensin yrityksille ja sen jälkeen omien verkostojeni yksityisille henkilöille. Olin rehellinen puhelimessa ja tiiviisti taustotin Herkän, Proakatemian ja myyntipäivän konseptin puhelimen toisessa päässä olevalle. Pyrin myös antamaan koukkua, johon tarttua opiskelijasympatialla sekä Herkän uutuudella sekä myyntipäivän erikoishinnoilla. Itse satuin myös soittamaan radioon, vaikka se jännitti aika paljon. Mutta ajattelin, että nyt on hieno hetki kokeilla jännityksestä huolimatta.

Myyntipäivät oli fyysisesti raskas koettelemus, mutta ei niinkään henkisesti. Mielestäni yhteishenki oli niin hyvä, ettei tarvinut esimerkiksi murehtia yrittääkö muutkin ja tekeekö tätä yksin vai tiiminä. Myös Herkän menestys toi hyvälle mielelle itseni.

Viimeisenä myyntipäivänä, ennen kuin mikään oli vielä varmaa, niin jännitti. Olin hyvin ylpeä Revenasta ja itsestänikin. Olin uskaltanut laittaa itseni ja myyntitaitoni peliin ja tehnyt kymmeniä kauppoja. Jännitti, että voitammeko. Uskoin voittoomme, sillä itseäni lainaten: ”En ole nähnyt ennen tällaista tiimityötä” Tamk:in Y-kampuksen toimistokäytävä muistutti minua myyntipäivien viimeisinä tunteita elokuvasta The Wolf of Wall Street. Se on jo paljon. Kiitos Revena tästä kokemuksesta!