Tampere
29 Oct, Thursday
8° C

Proakatemian esseepankki

Myyntipäivät 2019: Oppisaldo



Kirjoittanut: Tuomas Saarinen - tiimistä Evision.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

On aika sukeltaa syvemmälle kokemuksiin ja oppeihin Evision Osk:n ensimmäisistä ja yhteisistä Myyntipäivistä. Lokakuun 21. ja 22. päivinä järjestetty vuosittainen myyntisprintti sisälsi 40 tunnin aikana melkoisen tunteiden vuoristoradan, jonka kyydissä pysyminen palkittiin lopulta tuloksella, johon kovasti haluaisin olla tyytyväinen. Haluaisin, mutta en ole.

 

Kuuluin Evision facetoface-tiimiin, ja tavoitteenamme oli saada ihmiset ostamaan tuotteita paikan päällä. Olimme suunnitelleet, että lähtisimme Tamperetta kauemmas myymään, koska kuten sprintin loppuosassa huomasimme, kotikaupunkimme oli täynnä muita sukkamyyjiä ja kahvikauppiaita – Proakatemian muut tiimit. Kilpailu on kovaa ja karua joka vuosi Myyntipäivien ajan. Kahtena päivänä vuodessa voimme vain unohtaa yhteisöllisyyden ja avunannon, ja keskittyä vain ja ainoastaan omaan tiimiimme ja voittamiseen.

 

Maanantai 21. lokakuuta starttasi jo kauan ennen Myyntipäivien yhteistä aloitusta Proakatemialla. Olimme tehneet päätöksen suunnata katseemme kohti pääkaupunkia: lähdimme Helsinkiin tavoittelemaan isoja markkinoita. Tähän tarkoitukseen vuokrasimme TAMKilta pakettiauton, jonka sisustimme ns. bilepakuksi. Facetoface-tiimin myyntistrategia oli alusta asti päinvastainen verrattuna feissareihin, joihin ohikulkijat törmäävät päivittäin kaupunkien vilkkaimmissa risteyksissä. Emme halunneet onkia potentiaalisia asiakkaita luoksemme ohi soljuvasta ihmisvirrasta, vaan halusimme luoda spektaakkelin ja aiheuttaa niin suuri reaktio ohitsemme kulkeviin ihmisiin, jotta saisimme heidät tulemaan bilepakumme luokse aivan omasta tahdostaan ja uteliaisuudestaan.

 

Kävi kuitenkin ilmi, että tällaisen vaikutuksen aikaansaaminen on todella vaikeaa, eivätkä resurssimme riittäneet siihen. Ensimmäinen pysäkkimme oli Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Saimme ensikosketuksen tuotteidemme myyntiin, ja kauppa lähti rullaamaan melko mukavasti. Haaga-Helia otti meidät lämpimästi (ja maksutta) vastaan, suurkiitos heille siitä. Kun aikamme ammattikorkeakoulun tapahtumatorilla täyttyi, hyppäsimme bilepakuun ja kierros jatkui. Seuraavana tähtäimessä oli silloin vasta ovensa avanneen kauppakeskus Mall Of Triplan edusta. Saimme omasta mielestäni aikaan olosuhteisiin ja voimavaroihin nähden hyvän pop-up -vaikutuksen ohi kulkeviin ihmisiin, tiimin tunnelma oli korkeissa sfääreissä ja kauppaa tuli myös upeasti!

 

Lähtiessämme Mall Of Triplan edestä aurinko alkoi jo painua mailleen, ja valoisa aika läheni loppuaan. Saimme pakun parkkiin Helsingin päärautatieaseman eteen, suurten ihmisvirtojen äyräille, mutta paikkavalinta osoittautui suureksi virheeksi. Täällä kauppa ei käynyt, sillä maamme suurimman kaupungin suurimman julkisen liikenteen keskuksen ympäristössä ihmisillä luonnollisesti on KIIRE. Levittäydyimme laajemmalle aseman ympärille, mutta turhaan. Päivä kääntyi iltaan, ja kauppatahtikin hiipui hiipumistaan. Noin kello kahdeksan aikaan päätimme suunnata autojemme nokat takaisin kohti Tamperetta. Lyhyen Keskustorin yömyyntisession ja tunnelman nostatuksen jälkeen oli aika käydä lepäämään ja keräämään voimia tiistaita varten.

 

Helsinkiin matkaaminen näin lyhyessä sprintissä ei näin jälkikäteen ollut kovinkaan kirkas idea. Kulutimme sinne matkustamiseen ja siirtymiin paikan päällä monta tuntia, jotka olisi aivan hyvin voitu käyttää tuotteiden myymiseen. Jos olisimme voineet olla jo maanantaiaamusta aina tiistaiyöhön asti Helsingissä ilman, että tuntikausia olisi vietetty tien päällä, tämä olisi ollut kenties ratkaiseva tekijä. Pakettiauton matkamittarin lukema näytti maanantaiyönä yli 450 km. Myös ständipaikkoja ja mahdollisia kultasuonia olisi täytynyt kartoittaa tarkemmin. Aikataulutus nousi myös haasteeksi, ja ensi myyntipäivillä lienee mainiota suunnitella strategia molemmille päiville, vaikka jopa minuutin tarkkuudella.

 

Tiistain päätimme käyttää hyödyksi Tampereella, ja keskityimme enemmän yritysvisiitteihin. Kolusimme läpi pari ständipaikkaa, jotka olivat täysiä vesiperiä. Noin kello kahden maissa olimme melko syvässä suvannossa, kun maanantain väsymys ja kehno myyntitulos painoivat päälle. Saimme itsemme kuitenkin nostettua pohjamudista ja lähdimme naapurikuntaan Pirkkalaan. Kun kauppaa alkoi jälleen tulla, myös facetoface-tiimin motivaatio kohosi kuuraketin lailla.

 

Viimeiset tunnit ja lopullisen myyntituloksen sinetöiminen tapahtui Tampereen keskustassa. Kävimme syömässä ja saimme energiat ladattua täyteen. Nopean inventaarion jälkeen suuntasimme pakettiauton kohti Keskustoria. Emme olleet kuitenkaan yksin: sisartiimimme Apaja oli myös pelipaikoilla. Verkkokaupassamme oli häikkää saldojen kanssa, ja jouduimme hetkeksi keskeyttämään myynnin. Iltakymmenen maissa keräsimme koko Evisionin Keskustorille, ja puristimme itsestämme kaiken irti laittamalla vielä supersprintin käyntiin. Meillä oli keskiyöhön asti aikaa näyttää kykymme ja saada tuotetta liikkumaan, ja onnistuimme juuri ennen vuorokauden vaihtumista rikkomaan 7000 euron rajapyykin. Saimme olla hetken tyytyväisiä itseemme ja hieman jo leikkiä mahdollisuuksilla. Mitä jos? Mitä jos Evision voittaa? Mitä tapahtuisi? Nämä jäivät kuitenkin vain haaveiksi, kuten saimme keskiviikkoaamuna todeta Hurman viedessä voiton uskomattomalla 20 000 euron myynnillä. Sisartiimi Apaja ylsi toiselle sijalle, meihin verrattuna kaksinkertaisella myynnillä. Me olimme toiseksi viimeisiä.

 

Tiistaiyön adrenaliinit kuplivat edelleen, joten en juuri murehtinut mitään siinä hetkessä. Loppuviikosta turhautuminen kuitenkin alkoi. Mitä teimme väärin? Mitä olisimme voineet tehdä paremmin? Valmistauduimme pitkään ja kattavasti, joten miksi tulokset näyttävät siis tältä? Keskityimmekö koko tiiminä aivan vääriin asioihin?

 

Facetoface-tiimin osuus lopullisesta myyntituloksesta ei ollut kovin suuri. Verrattuna käyttämäämme aikaan ja resursseihin, tämä kismitti. Toki lähempi tarkastelu osoitti, että tämä johtui ihan omista valinnoistamme. Kuten jo mainitsin, autossa istuminen vei leijonanosan maanantaistamme, mikä todellakin näkyi pienempänä tuloksena. Itse odotin Helsingiltä paljon enemmän, ja paikoin myynti rullasi siellä paljon Tamperetta paremmin. Tarkalla suunnittelulla olisimme voineet päästä vieläkin parempiin tuloksiin ja kuroa kiinni matkoihin käytetyn ajan.

 

Tiistaina meillä ei ollut kunnollista suunnitelmaa. Bilepaku matkusti paikasta toiseen, ja myynti oli varsinkin päiväsaikaan heikohkoa. Kun painaa eteenpäin sata lasissa (ratin takana istuessa hetkittäin täysin kirjaimellisestikin), kaksi päivää on yllättävän pitkä aika ja tuntui välillä enemmän maratonilta kuin sprintiltä. Liekehtivä yhteishenki pysyi kuitenkin loppuun saakka loistavasti, mihin olen todella tyytyväinen. Olisimme kuitenkin pystyneet paljon parempaan. Rohkeus myydä ja ottaa kontakti potentiaaliseen asiakkaaseen ei lähtenyt ainakaan omalla kohdallani aivan täysillä liikkeelle. Tähän tuli hyvin kuitenkin lämmettyä, ja näkyvää kehitystä tapahtui Myyntipäivien edetessä aivan jokaisella facetoface-tiimin jäsenellä.

 

Kuten pajoissamme Myyntipäivien jälkeen on jo monesti todettu, kahdessa päivässä voi tehdä aivan galaktiset määrät myyntiä. Tämän kaltaisia spurtteja tullaan aivan varmasti hyödyntämään Evisionissa myös jatkossakin. Tehokkuuden ja terveyden kannalta nämä tuskin kuitenkaan tulevat kestämään yöhön asti. Myyntipäivät toimivat koko tiimille muutenkin käännekohtana, ja tuntuu, että kasvoimme yhden suuren askeleen ylemmäs kohti huipputiimiä. Nykyään uskallamme puhua ja antaa palautetta toiminnasta paljon suoremmin toisillemme kuin ennen Myyntipäiviä.

 

Evisionilla on edessä vielä yhdet Myyntipäivät vuonna 2020. Ensi vuodesta tulee meidän vuotemme, kun kasvamme vieläkin enemmän yhteen ja toivon mukaan saamme luotoa sataprosenttisen luottamuksen keskenämme. Otamme varmasti voiton kotiin!

 

LÄHTEET:

Myyntipäivät 21.-22.10.2019

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close