Tämän esseen tarkoitus on pohtia opintoja ja alati muuttuvia taitoja, joita tulemme työelämässä tarvitsemaan. Esseessä kirjoittaja pyrkii pohdiskelemaan asiaa niin yrittäjyyden, teknologian kuin oppimisen näkökulmasta.

Muuttuva maailma

Maailma ympärillämme muuttuu kovaa vauhtia. Kun vertaamme mielessämme maailmaan johon vanhempamme, isovanhempamme ja me itse olemme syntyneet huomaamme nopeasti, että maailma on muuttunut paljon sukupolvien välillä. Kirjoittaja itse on kasvanut teknologian kehityksen keskelle. Ikinä historiassa teknologinne kehitys ei ole mennyt näin nopeasti eteenpäin kuin mitä se tällä hetkellä menee. Tämän takia tarvitsemme työelämässämme aivan erilaisia taitoja kuin isovanhempamme ja tulemme mitä todennäköisesti tarvitsemaa 30 vuoden päästä uudenlaisia taitoja, kuin mitä ammatillinen peruskoulutuksemme on meille antanut. Nämä myllerryksessä olevat työelämän taidot tulevatkin meinaamaan sitä, että työnantajat arvostavat erilaisia taitoja, kuin esim. 30 vuotta sitten.

Minkälaisia taitoja tulemme tulevaisuudessa tarvitsemaan? Yrittäjyys henkisyys on taito, jota meidän tulisi vaalia kaikissa elämän vaiheissamme. Mitä yrittäjyys siis tarkoittaa? Yrittäjyys kannattaa mieltää ajattelutavaksi, missä ensin identifioidaan ongelma, sen jälkeen luodaan visio ongelman ratkaisemiseksi. Ongelman ratkaisu vaatii oma-aloitteisuutta ja kykyä toimia yhteistyössä muiden kanssa. Molemmat näistä tulevat yhä enemmissä määri tarpeeseen kaikessa, mitä teemme. Koulussa on aikoinaan arvostettu paljon kykyä oppia asioita ulkoa, mutta nykypäivänä meillä on lähes aina google käden ulottuvilla puhelimen muodossa. Tämä mahdollistaa tiedon saannin sekunneissa. Tämän seurauksena koenkin, että suurin oppini fysioterapia opintojen aikana on ollut kriittisen, avoimen ja kokonaisvaltaisen ajattelun kehittyminen. Niin hassulta, kuin se voikin kuulostaa on tärkeämpää hahmottaa kokonaisuuksia ja osata etsiä kriittisesti tietoa asioista, joita tarvitsemme työelämässä, kuin osata nimetä jokainen lihas täydellisesti latinaksi.

Teknologia ja Oppiminen.

Robotit ja tekoäly ovat myös tulossa kiihtyvää vauhtia mukaan työmarkkinoille, niiden kanssa kilpaillessa tulee ihminen jäämään tehokkuudessa ja virheiden määrässä toiseksi. Onko tekniikan kehittyminen ja mukaan tuleminen siis uhka vaiko mahdollisuus? Tämä on varmasti paljon kiinni siitä, miten työntekijä itse suhtautuu teknologian tuomiin muutoksiin ja mahdollisuuksiin. Robotti on vain väline, jonka tarkoitus on helpottaa fyysistä taakkaa työmaalla. Eli se on parhaimmillaankin neutraali väline. Robotiikka kieltämättä tulee viemään työmarkkinoilta pois joitakin ammattialoja, mutta samalla ne tuovat / luovat tarvetta uudenlaisille työn tekijöille. Kuten kuka huoltaa robotteja tai kuka niitä kehittää eteenpäin vastaamaan tulevia haasteita ja kehitystä?

Roboteilta kuitenkin puuttuu kyky tunteisiin ja innovoivien ratkaisujen luomiseen. Näitä meidän ihmisinämme olisikin entistä tärkeämpi kehittää taitoina eteenpäin. Koulutuksen tulisi myös muuttua aikojen mukana Suomessa koulujen tulokset menevät jatkuvasti alaspäin etenkin pojilla ja loppuun palamista on yhä nuoremmilla opiskelijoilla. Samaan aikaan koulutuksemme vielä tänä päivä Suomessa painottuu vahvasti kokeiden varaan. Se että opiskelija pänttää kokeeseen asioita ja unohtaa ne heti kokeen jälkeen ei palvele oppimista pitkällä tähtäimellä. Juuri tämän takia olen itse hakeutunut opiskelemaan Proakatemialle, jossa oppiminen tapahtuu tiimioppimisen näkökulmasta. Sieltä saadut taidot ja kokemukset kantavat paljon vahvemmin työelämään, kuin pelkkä kokeisiin pänttääminen.

Pohdinta

Ihmiset ovat erilaisia oppijoita ja kaikkien pitää opiskella itselleen toimivalla tavalla. Tärkeää kuitenkin olisi, että me kaikki olisimme avoimia oppimaan uutta ja haastamaan omaa ajattelumaailmaamme tai tulemme jäämään teknologian kehityksen jalkoihin. Teknologian kehitys ei odota ketään mutta se tarjoaa mahdollisuuksia niille, jotka ovat niihin valmiita tarttumaan. Tämä tarkoittaa myös sitä, että meidän tulee olla valmiita muokkaamaan ammatti identiteettiämme sopivaksi tulevaan. Joten haluan haastaa lukijan etsimään lapsen omaisen innostuksensa uusia asioita kohtaan ja miettimään omia tulevaisuuden mahdollisuuksiaan.