Tampere
27 Feb, Saturday
-0° C

Proakatemian esseepankki

Muoti pitäisi poistaa maailmasta



Kirjoittanut: Kaisa Ojaniemi - tiimistä Revena.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

“Muoti pitäisi poistaa maailmasta” on lause, jonka kuulin äidinkielen tunnilla lukiossa. Lauseen sanoja oli Pentti Linkola, joka ajattelussaan vaatii ihmistä palaamaan kapeampaan ekologiseen lokeroon siirtymällä takaisin matalampaan elintasoon sekä hylkäämällä modernin tekniikan (Wikipedia).  Mielestäni tämä oli kamala ajatus, koska ei niin kaunista ja ihanaa asiaa kuin muoti saisi ikinä poistaa. Mitä elämä sitten olisi? Pelkkää tylsyyttä ja yksinkertaisuutta. Mikä sai minut palaamaan tähän muistoon? Meillä oli tänään paja kirjaesseistä ja tiimiläiset olivat tehneet jonkin verran esseitä ammattikorkeakoulujen opinnäytetöiden pohjalta. Halusin itse myös syventyä vaatetusalan opinnäytetöihin ja päätin aloittaa sellaisesta kuin ”brändianalyysi markkinointiviestinnän työkaluna : Case: Helsinki Outlet ” (https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/347590/Halonen_Paivi.pdf?sequence=2&isAllowed=y). En kuitenkaan edes päässyt brändianalyysiin asti kuin jäin miettimään outletin toimintaperiaatteita.

Outlet- myymälät tarkoittavat sellaisia myymälöitä, joiden koko valikoima muodostuu tuotteista, jotka syystä tai toisesta brändi haluaa poistaa mallistosta tai varsinaisen brändimyymälän valikoimasta. (Halonen, 2020, 13) Jo pelkästään tämä lause saa minut miettimään sitä, että millaisessa maailmassa me oikein elämme tai tarkemmin sanottuna millaisessa muotimaailmassa me elämme. Me tarvitsemme siis liikkeitä, jotka myyvät sellaisia vaatteita, josta brändi ei tykkää. Kuulostan varmaan 50-vuotiaalta etelä-pohjalaiselta mieheltä kun kysyn että miksi sellaisia vaatteita on sitten alun pitäen edes pitänyt valmistaa? Mielestäni on täysin järjen vastaista, että vanhoja vaatteita pitää myydä puoli-ilmaiseksi pois, jotta uusia vaatteita mahtuu tilalle.

Nyt kun asiaa miettii, niin eihän tällainen toiminta hirveän kannattavaltakaan kuulosta. Hirveä määrä energiaa ja työtunteja menee aivan hukkaan, kun vaatteista ei päästäkään eroon sopivaa rahasummaa vastaan. Yritin googletella aiheesta, mutta en löytänyt vastausta. Uskon, että tämän mallin kannattavaksi tekee se, että tuotteiden ”oikeissa” hinnoissa on paljon ilmaa ja kehittyvissä maissa palkkakustannukset ovat niin kamalan pienet. Jos asiaa miettii esimerkiksi rinnastaen sitä vaikka kahvilatoimintaan, on ihan normaalia, että kahvilassa syntyy hävikkiä myymättä jääneistä tuotteista. Ovatko nämä -50% tarroilla varustetut vaatteet siis vain vaateteollisuuden ylijäämää, eikä toiminnassa näin ole mitään kummallista.

”Tuotteen varastoinnista muodostuu kuljetus-, kiinteistö- ja henkilöstökuluja, eikä tuotteesta tulla ehkä saamaan kannattavaa myyntikatetta, jos tuote varastoidaan sesongin yli. Tästä syystä monet muotiketjut ovat jopa tuhonneet paljon myyntikelpoista mallistoaan.” (Halonen, 2020, 13)

Miksi merkit kuten Burberry tai H&M polttavat tuotteitaan? Miksi kukaan yritys haluaisi päästä polttamalla eroon hyvistä, käyttökelpoisista tuotteista? Burberryn kohdalla kyse on siitä, että he eivät halua, että heidän tuotteitaan myydään liian halvalla, koska tämä halventaa heidän brändiään. Olisi kieltämättä hieman omituista, jos he vaikka lahjoittaisivat tuotteitaan kehitysmaihin, ja maailman köyhimmät ihmiset kulkisivat burberryn huivit kaulassaan. Miksi sitten halvassa maineessa oleva H&M haluaa polttaa tuotteitaan? Luultavasti yksinkertaisesti ne on vain saatava pois uusien vaatteiden tieltä.

Monet miettivät nyt varmasti, että miksi he eivät lahjoita vaatteitaan köyhiin maihin? Vastaus on se, että köyhät maat eivät halua olla länsimaisten vaatteiden kaatopaikka. Moni Itä-Afrikan maa harkitseekin jo tekstiilijätteen tuomisen kieltämistä. Tällainen toiminta romuttaa maan oman tekstiiliteollisuuden ja siirtää jäteongelman vain toiseen paikkaan. Tällainen hyväntekeväisyys on myös bisnestä, jossa on monta välikättä. Laitan tähän pari linkkiä, josta pääse katsomaan miten länsimaalaisten tekstiilijäte päätyy esimerkiksi Mosambikiin paikallisten kauppatavaraksi https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/02/17/mot-laittoi-lahettimia-kierratysvaatteisiin-nain-lahjoittamasi-vaatteet  ja https://www.maailmankuvalehti.fi/2018/1/pitkat/hyvantekevaisyydesta-jalleenmyytavaksi-kaytetyn-vaatteen-kauppa-iso-bisnes-afrikassa

Mikä näissä outlet-myymälöissä ja vaatteiden lyhyissä mallistoissa minua eniten ärsyttää? En ole ikinä ollut mikään kova luonnonsuojelija ja olen nauttinut suuresti kirpputorien pursuavasta valikoimasta ja ihanista alennusmyynneistä, joissa on mennyt aivan pää sekaisin. Koen suuremmaksi ongelmaksi vaatteiden psykologisen vaikutuksen ihmisiin. Kun ostat uuden vaatteen uudesta mallistosta, koet olosi supertyylikkääksi, rikkaaksi ja paremmaksi versioksi itsestäsi. Koen, että emme niinkään osta vaatteita, vaan ostamme tunnetiloja. Mutta kokemuksesta voin kertoa, että uusi vaate ei tee sinusta sen parempaa ihmistä.

On mielenkiintoista ajatella mitä me viestitämme pukeutumisellamme. Pukeutumisella tuomme esiin sen, ketä me olemme tai ketä haluaisimme olla. Se kertoo arvoistamme, asenteestamme, statuksestamme, itsevarmuudestamme ja varallisuudestamme. Muodin avulla me voimme kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta tai voimme halutessamme erottua massasta. Tarjolla on kaikkea, mitä saisi olla?

Näin vieroittuvana shoppailuaddiktina voin sanoa, että vaatteiden shoppailu on ainakin keskiluokkaisten teinien rakas harrastus. Siihen kuuluu kavereiden kanssa hengailua, hyvin syömistä ja kauniiden asioiden löytämistä. Se on vähän kuin aarteen metsästystä. Ai että kuinka kaipaan niitä päiviä, jolloin sai viettää 8 tuntia ostoskeskuksissa ja uppoutua muodin maailmaan, vaikka en edes tarvinnut mitään uutta. Sen lisäksi, että ostamme tunnetiloja vaatteiden avulla, ostamme myös kokemuksia metsästämällä huippulöytöjä outlet-kylästä. Saaliin löytämisestä tulee onnistumien tunne, joka tuntuu hyvältä. Kun ihminen tekee ostoksen, hän perustelee itselleen moneen kertaan, miksi ostos oli hyvä. Vaikka ostopäätös olisi tunteella tehty, ja ehkä vähän huono, emme halua myöntää sitä itsellemme, koska olemmehan täysin rationaalisia olentoja.

Näin itse tulevana superkuuluisana ja rikkaana muotisuunnittelija en haluaisi nähdä omia vaatteitani roikkumassa suurilla alennuslapuilla varustettuna. Se olisi suorastaan alentavaa. Haluan luoda vaatteita, jotka kestävät 20 vuotta ja jotka tuntuvat niin arvokkailta, ettei niitä halua heittää ikinä pois. Miten tämä toteutetaan? En tiedä, mutta eiköhän tämä tarina saa pian alkunsa. On mahtavaa ajatella, kuinka ostaessaan minun tuotteeni, asiakas ostaa samalla palan minusta. Hän ostaa minun arvojani, minun etiikkaani ja mikäli olen vahva henkilöbrändi, myös hieman persoonallisuuttani. Ei suoraan sanottuna ole hienompaa tunnetta kuin se, että joku rakastuu luomukseesi ja on valmis ostamaan sen itselleen. Luulen kuitenkin, että moni pitää tuotteistani, mutta hintalapun nähdessään jättää sen roikkumaan kaupan rekkiin. Raha puhuu, loppupeleissä, aina.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close