Tampere
28 Mar, Thursday
7° C

Proakatemian esseepankki

Munaa kunnolla!



Kirjoittanut: Esme Luhtala - tiimistä FLIP Solutions.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Munaa kunnolla!
Stephen Brown
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Kutsuvat sitä pöhinäksi: Tositarinoita kasvuyrittäjyydestä – kirja innoitti minut lukemaan lisää yrittäjien tarinoista. Oikeat tapahtumat ja niiden opetukset tuntuvat pysyvän paremmin muistissa kuin kirjanoppineiden korkealentoiset kehitelmät.

 

Tarkoitukseni oli kirjoittaa tämä essee englanniksi, mutta en voinut vastustaa suomennoksen otsikon: Munaa kunnolla! Mokien kautta menestykseen mahdollistamaa otsikoinnin shokkiarvoa, jota Stephen Brownin alkuperäisteos: Fail Better! Stumbling to Success in Sales & Marketing ei olisi niin helposti tuottanut. Kuten kirjan osio Michale O’Learysta ja hänen edesottamuksistaan todistaa, saattaa hallittu (toki myös hallitsematon) rämäpäisyys ja yllätyksellisyys viedä pitkälle. Niin esseen otsikko, kuin myöskin kuvitus on kuitenkin saanut innoituksensa Lola Montezin (1821-1861) draamaa, säädyttömyyttä ja juoruja hehkuvasta oman elämän markkinoinnista.

 

Brownin kirjan 25 eri henkilökuvaa esittelee menestystarinoita, jotka eivät ole lähteneet liikkeelle kovin ruusuisesti. Tavallisen itsekehun ja menestyksestä menestykseen siirtymisen sijaan oli virkistävää lukea myös tuttujen henkilöiden, kuten Madonnan (1958-) ja Gabrielle Chanelin (1883-1971) kamppailuista. Harmillisen usein menestystarinoista kerrotaan vain menestystarinoina, tällöin kuulijan on vaikea pitää mielessä, että päähenkilöt ovat vain ihmisiä eivätkä kyseiset yrityksetkään ole robottien omistuksessa.

 

Kuten aikaisemmin lukemassani Kutsuvat sitä pöhinäksi – kirjassa, jäi myös Brownin kertomukset hyvin pintapuolisiksi ja usein kerronta tuntuikin keskittyvän enemmän henkilöiden elämissä olleeseen draamaan kuin virheistä oppimiseen ja niistä opittujen asioiden jakamiseen. Tarinat olivat kuitenkin erittäin mielenkiintoisia ja oli mukava löytää myös uusia menestys -tuttavuuksia, joiden tarinoista ei ole aikaisemmin kuullut mitään. Uskon tutkivani lisää esimerkiksi Gabriele D’Annunzion (1863-1938) elämää, mutta todennäköisesti se tulee tapahtumaan vapaa-ajalla draaman nälän takia. Ei niinkään ammatillisia oppeja jahdaten.

 

Mielenkiintoisten sattumusten ja uusien tuttavuuksien lisäksi kirja opetti erityisesti intohimosta, aktiivisuudesta, markkinaraoista (siitä yritysmaailman, ei Frederikin) ja itsensä likoon panemisesta.

 

Suurella osalla kirjan henkilöistä oli vahva palo tekemiseen ja eteenpäin kulkemiseen. Taidot tekemiseen eivät varsinkaan matkan alkutaipaleilla ollut monella virheettömiä ja suuntakin saattoi olla hukassa. Jotkut päästivät irti epäonnistuneista polkuvalinnoista nopeasti ja siirtyivät seuraavalle reitille aivan yhtä intohimoisella ottella. Toiset opettelivat jotakin uutta muuttaakseen matkanteosta mielekästä ja jopa palkitsevaa. Kukaan kirjan henkilöistä ei kuitenkaan ollut luovuttaja, mailan nurkkaan heittäjä.

 

Monet kirjan henkilöistä olivat ihmisinä ja/tai pomoina ikäviä ja inhottavia. Osalle syynä oli ehkä epäonnistumisten takia rakennettu suojakuori, toisille menestyksen myötä liian korkeaksi kasvanut itsetunto. Uskon tähän syynä olevan Brownin mieltymykset ja näkemys kirjan hengestä, ei sääntö siitä, että munaamalla muuttuu mulkuksi.

 

Kirjailija on valinnut kertoa heistä, joilla olisi pitänyt mennä huonosti. Minkään oppikirjan mukaan ympäristönsuojelijoita “v:n hulluiksi” tai yhteistyökumppaneita “raiskaajiksi” kutsuvan toimitusjohtajan ei pitäisi menestyä. Niin Michael O’Learylla (1962-) kuin hänen luotsaamalla Ryanairilla näyttää kuitenkin menevän oikein mukavasti. Munaamalla (ainakin oppikirjojen silmissä) voi saavuttaa menestyksen. Vaikka näitä oppikirjojen täydellisiä how-to ohjeita ei haluaisi tai pystyisi noudattamaan, ei se tarkoita automaattista epäonnistumista. 

 

Menestyksen tiellä tarvitsee todennäköisesti olla hetkittäin epäkohteliaan suora ja tyly. Toisin kuin Brownin valitsemat henkilöt, toivon kuitenkin että yritysmaailman “sääntöjä” uskallettaisiin rikkoa myös maailmaa parempaan suuntaan ajavilla projekteilla ja hankkeilla. Positiivinen esimerkki neuvoja vastaan kulkemisesta saattaisi olla esimerkiksi Antero Vartian perustama Compensate, joka raivaa edelläkävijänä tietä päästöhyvitysten maailmaan.

 

Toisin kuin historian huminoissa, nykyään osataan arvostaa rahan lisäksi entistä enemmän myös henkistä pääomaa ja isoon kuvaan positiivisesti vaikuttamista. Kun yhtenäisiä työkaluja myös näiden saavutusten seuraamiseen löydetään, tulee yhä helpommaksi ja hohdokkaammaksi kertoa myöskin niitä raha-menestyksen ulkopuolisia munaus- ja menestystarinoita.

 

En tykkää epäonnistua, mutta koen olevani siinä suht hyvä. 

 

Lukuun ottamatta suhderintamalla, jossa mielummin pidän suojat ylhäällä kuin asetan itseäni tilanteeseen jossa saattaisin epäonnistua. Kuvituksesta huolimatta tämä essee ei kuitenkaan käsittele parisuhteitani. Onneksi.

 

Kirja vahvisti uskoa siihen ettei epäonnistumisia kannata pelätä ja omien projektien kanssa kannattaa vetää täysillä. Ja vaikka epäonnistumisista harvoin pystyy oppimaan heti, kannattaa niitä hyödyntää niin itsensä kuin myöskin tiimin kehittämisessä. Pelkkä arpi ei opeta ketään tai mitään. Täytyy tietää tarina joka johti onnettomuuteen ja kuinka siitä selvittiin. 

 

Tiimin on tärkeä kannustaa epäonnistumisten jakamiseen ja mm. varata aikaa jo etukäteen eri asioiden jälkipuintiin. Onnistuneista asioista on helppo hihkua, mutta ennalta sovittu palautekeskustelu helpottaa myös vaikeampien asioiden pöydälle nostamista. Oppien kotiin asti keräämistä pystytään helpottamaan huomattavasti sillä ettei niitä haudata liian aikaisin.


Kiitti & kuitti: Luhtis

Kommentit
  • Emilia Parikka

    Joudun myöntää langenneeni klikkiotsikon painajaksi. 😀 Essee kuitenkin oli mielestäni mielenkiintoinen muutenkin kuin otsikon antaman mielleyhtymän perusteella. Pidin erityisesti havainnoistasi kirjojen hahmojen luonteenpiirteisiin ja tapoihin toimia. Esseen kirjoitustyylissä oli kivasti yhdistetty asiallista tyyliä, pilke silmäkulmassa meininkiin.

    4.9.2021
  • Veikko Airas

    Luin tämän esseen Luhtiksen äänellä tämä essee oli kyllä ihan sun näkönen! Ja täytyy kyllöä myöntää että itsekin jäin klikkiotsikon uhriksi ja teksti ei pettänyt 🙂 Kiitos Luhtis!

    13.9.2021
Post a Reply to Emilia Parikka cancel reply

Add Comment
Loading...

Vastaa käyttäjälle Emilia Parikka Peruuta vastaus

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close