Luin Teemu Korven kirjoittaman Älä keskeytä mua! – markkinointi sosiaalisessa mediassa -kirjan, sillä halusin peilata teoriaan niitä asioita, joita olen oppinut Proakatemian markkinoinnin ja viestinnän tiimissä ensimmäisen puolen vuoden aikana. Erityisesti olin kiinnostunut Twitterin käytöstä ja siitä, mitä kokenut asiantuntija on mieltä niistä asioista, mitä olen itse saattanut tehdä sosiaalisessa mediassa.

Korpi puhuu kirjassaan siitä, että sosiaalisessa mediassa pelätään paljon erilaisia asioita ja sen takia siihen ei haluta tutustua eikä varsinkaan osallistua siellä käytäviin keskusteluihin. Korpi oli myös sitä mieltä, että osallistuminen on sosiaalisen median ydin ja jos sitä ei tee, ei sosiaalisesta mediasta saa kaikkea potentiaalia irti. Esimerkiksi tässä esseessä tarkemmin tarkasteltavasta Twitteristä Korpi muistuttaa, että siellä ihmiset eivät aluksi tunne toisiaan, mutta tulevat toisilleen tutuiksi ja luottamussuhteita syntyy nopeallakin syklillä. Kirjassa oli myös hyvä huomio siitä, että niin oikeassa elämässä kuin sosiaalisessa mediassakin ihmisillä on erilaisia rooleja ja keskustelun aiheesta riippuen eri ihmisillä on eri painoarvo mielipiteineen. Sosiaalisessa mediassa kuitenkin on mahdollista oppia eri alojen ammattilaisilta heidän asiantuntijuutensa kautta, kun taas oikeassa elämässä he ovat verrattaen vaikeammin tavoitettavissa keskusteluun.

Mikä on mennyt hyvin?

Olen onnistunut tuomaan markkinoinnin ja viestinnän tiimissä puhumamme ja sopimamme asiat tarpeeksi kiinnostavalla tavalla Twitteriin, jotta aiemman seuraajakuplamme ulkopuolisetkin ihmiset ovat niistä kiinnostuneet. Tästä merkkinä tietysti kymmenet uudet seuraajat. Kun aloitin Proakatemian tilin käytön huomasin, että esimerkiksi suomalaisen koulutuksen alalla oli vielä paljon töitä tehtävänä, jotta ainutlaatuinen koulumme nousisi sosiaalisessa mediassa kansan tietoisuuteen. Olen tähän mennessä saanut muutamia koulutusalan ammattilaisia tarttumaan asiaamme ja alkamaan seurata Proakatemiaa. Tavoitteeni 850 seuraajaa lukukauden loppuun mennessä on täysin tavoitettavissa, sillä 800 seuraajan rajapyykki meni rikki jo hyvissä ajoin ennen joulua.

Missä on kehitettävää?

En ole toistaiseksi ottanut kantaa riittävän moneen asiaan, vaikka tiedänkin Proakatemian arvot ja vision siitä, mitä se haluaa olla. Twitteristä löytyy lukuisia sellaisia ihmisiä, jotka jakavat arvomaailmamme ja varmasti ovat kannustavia sen suhteen, että pääsemme tavoitteeseemme. Proakatemian tavoite on olla uuden yrittäjyyden esikuva, eli Korven sanoin gurun asemassa sosiaalisessa mediassa. Tällöin esimerkiksi minulla Twitterissä olisi mahdollisuus käyttäytyä ”Proakatemiana” visiomme ja tavoitteemme edellyttämällä tavalla. Korpi toteaa, että guruille sallitaan enemmän virheitä kuin tavallisille tallaajille, joita vain kiinnostaa joku aihe. Olen tämän todennut faktaksi omalla Twitter-tililläni, jossa saan esittää rohkeitakin mielipiteitä jääkiekosta, jossa olen jonkinlainen ekspertti – silti seuraajamääräni eivät laske merkittävästi, vaan jopa päinvastoin. Täytyy siis jatkossa olla rohkeampi Proakatemian Twitterissä.

Mitä olen oppinut?

Kommentoi aina asiasta, älä sen vierestä – tässäpä isoin oppi, josta voin ottaa lähinnä koppia omassa Twitterin käytössäni. Kuten edellä todettua, en ole Proakatemian Twitterissä vielä liiammin kommentoinut muiden twiitteihin vaan lähinnä jakanut ja tykännyt niitä. Korpi toteaa, että jos jokin taho on useassa eri sosiaalisen median kanavassa aktiivinen, kasvavat kyseisen tahon mahdollisuudet nousta guruasemaan, sillä laaja rintama yleisöä näkee laadukkaan ja luotettavan sisällön eri lähteistä. Tämähän on Proakatemian kannalta erinomainen juttu, sillä olemme aktiivisia Twitterin lisäksi Facebookissa, LinkedInissa ja Instagramissa.

Korven mukaan guruaseman voi saavuttaa vain seuraajien hyväksynnän kautta. Tämä toteutuu jo tällä hetkellä Proakatemian kohdalla, mutta vain pienen, lähes itsestään selvän piirin sisällä. Lause tai toteamus, josta inspiroiduin erityisesti oli, kun Korpi totesi, että ei ole pahitteeksi auttaa tiedoillaan muita alalla toimivia yrittäjiä – eli tiimioppimisen kannalta likimain kaikkia yrittäjiä.

Mitä vien käytäntöön?

Juuri tuo inspiraationi lähde sai ajatustyöni kiihtymään ja alan tästä lähtien Proakatemian Twitterissä jakamaan meidän arvojemme ja visiomme mukaisia neuvoja ja haastoja siellä toimiville yrittäjille ja yrityksille. Mikäli esittämäni asiat aiheuttavat keskustelua tai ”pahimmassa tapauksessa” parranpärinää, niin on muistettava kuitenkin, ettei suurin gurukaan voi miellyttää kaikkia ja kaikkien kanssa ei voi syntyä yhteisymmärrystä. Twitterissä toki organisaatiotileillä ei ole tapana käydä keskustelua ikään kuin persoonattomasti, mutta tähän todennäköisesti käytän keinona sitä, että merkkaan kantaa ottavampiin Proakatemian tilillä tekemiini twiitteihin oman nimeni, jotta vastapuoli osaa ehkä yhdistää kommentin juuri minun suuhuni.

Miksi Twitter sitten on hankala alusta luoda Proakatemialle guruasemaa verrattuna esimerkiksi Facebookiin? Näkemykseni mukaan ongelma on siinä, ettei Twitterissä ole juuri aktiivisia Proakatemian sanoman puolestapuhujia toisin kuin muissa sosiaalisen median alustoissa. Facebook ja Instagram nauttivat yli sadan opiskelijamme tukea ja siellä jaot sekä tykkäykset vauhdittavat Proakatemian tileiltä tehtyjä sisältöä. Twitterissä vastaavat lukemat ovat korkeintaan muutaman kymmenen tasolla, jos lasketaan mukaan myös valmentajat ja TAMKin muut toimihenkilöt. Minun on siis jatkettava myös sen asian työstämistä, että saisin opiskelutoverini ymmätämään myös Twitterin merkityksen yhteiskunnallisen vaikuttamisen merkittävänä tekijänä. Nykyäänhän monet julkiset toimijat tiedottavat asioistaan ensimmäisenä Twitterissä – aina poliiseista poliitikkoihin. Proakatemiallakin on kymmeniä sellaisia persoonia, jotka varmasti nauttisivat Twitterin kaltaisesta pelikentästä ja he pääsisivät siellä tuomaan omia hyviä mielipiteitään julki – tämä auttaisi tietysti myös Proakatemiaa, kun sen ympäriltä käytäisi hyviä keskusteluja ja näkyvyyttä syntyisi huomattavasti nykyistä enemmän.

Korpi esittelee kirjassaan kolme erilaista sosiaalisen median käyttäjätyyppiä (KK = Kuuntelee Kyllä, II = Itsensä Ilmaisija ja LL = Lisäarvon Luoja). Näistä tällä hetkellä asettaisin Proakatemian Twitterin ehdottomasti II:ksi, sillä varmaankin noin 80% kaikesta Proakatemian Twitteriin laittamastani sisällöstä on itsensä ilmaisua ja oman asiansa julkaisua. Tarkoitus olisi tietysti muuntautua Lisäarvon Luojaksi. Korpi sanoo, että LL tuottaa sisältöjä sen mukaan, mistä on jo aiemmin käyty keskusteluja. Tämähän viittaisi siihen, että minun tulee seurata Twitteriä eri hashtagien alla ja osallistua kommentoimalla itsemme kannalta merkittävien henkilöiden kannanottoihin ja tällä tapaa synnyttää keskustelua. Teemu Korven sanoin: ”Menkää ja tehkää!” – okei, okei, minä menen.