Tampere
29 Mar, Wednesday
-4° C

Proakatemian esseepankki

Projektimotorola: Boudoir minikuvauspäivät



Kirjoittanut: Eveliina Hakanen - tiimistä Roima.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Tässä motorolassa käyn läpi lokakuun projektiani, jossa tarkoituksenani oli toteuttaa kolme kappaletta minikuvauspäiviä teemalla boudoir. En nyt tässä ala käymään tarkemmin läpi, mitä tämä boudoir tarkoittaa mutta voit tutustua aiheeseen nettisivuillani www.eveliinahakanen.com (aina voi vähän mainostaa, eiks vaan). Idea projektiin lähti siitä, kun roimalaiset saivat taloustiimiltä deadlinet, milloin Roiman tilille pitää olla tuotuna rahat kiinteisiin kuluihin. Piti siis keksiä äkkiä jotain ja tiesin, että tällaisen projektin voin toteuttaa lyhyellä aikavälillä ja ajattelin, että saisin varmaan koko loppuvuoden oman osuuteni kiinteistä kuluista tällä projektilla katettua (420 euroa). Saimme dedikset 22.9. ja neljän päivän päästä olin julkaissut kuvauspäivät Instagramiin, Facebookiin sekä nettisivuilleni.

Ennen kuin menen itse motorolaan, kerron kuvauspäivien sisällöstä sekä hinnoittelusta. Suunnittelin siis kolme kuvauspäivää (1.10., 15.10. & 22.10.), joihin kaikkiin tarjosin neljä kappaletta puolen tunnin kuvausaikoja. Tavoitteenani oli saada vähintään kaksi toteutunutta kuvausta per päivä. Kuvauspäivät olivat kaikki eri lokaatioissa, ulkona säävarauksella. Yksi päivä peruuntui huonon sään takia, mutta sain siirrettyä sen päivän kaksi asiakasta toisille päiville. Alun perin päiviin ilmoittautui yhteensä yhdeksän naista ja lopulta päiviin osallistui yhteensä kuusi naista. Kuvauspäivät itsessään olivat ilmaisia, asiakkaat maksoivat kuvatiedostoista sen mukaan paljonko niitä valitsivat (1 kpl 40e, 10 kpl 100e, kaikki n. 30 kuvaa 150e). Liikevaihtotavoitteeksi asetin, että jokainen asiakas ostaisi vähintään 10 kpl kuvia eli 100 eurolla ja tämä tekee alvittomana 80,64 euroa per asiakas. Ei todellakaan kunnianhimoinen tavoite, vaan halusin pelata varman päälle. Muita tavoitteita oli näkyvyyden, brändin tunnettuuden ja asiakassuhteiden vahvistamisen suhteen.

Mitä hyvää projektissa oli?

Projekti oli helppo ja nopea toteuttaa. Kuvauspäivillä sain helposti tuotua oman osuuteni Roiman kiinteistä kuluista. Olin tehnyt tämän kaltaisia päiviä aiemminkin ja osaaminen löytyi jo valmiiksi, niin tuntui hyvin luontevalta ryhtyä tällaiseen projektiin. Koko projektin ajan tiesin, mitä olen tekemässä nyt ja mitä pitää seuraavaksi tehdä. Tiesin myös, mitä infoja asiakkaat tarvitsevat ennen kuvausta ja aiemman kokemukseni saattelemana osasin antaa vastaukset asiakkaiden kysymyksiin.

Tässä projektissa koin myymisen olevan helppoa, koska sain puhua sydämen asiasta, intohimostani ja koin, että autoin asiakkaitani. Projektin avulla sain näkyvyyttä brändilleni, päiviin tuli niin uusia kuin palaaviakin asiakkaita. Asiakkaat olivat hyvin tyytyväisiä sekä kuvaushetkeen, että kuviin. Olin myös itse tyytyväinen saadessani käyttää osaa kuvista portfoliossani sekä somemarkkinoinnissa. Pääsin määrällisiin tavoitteisiini asiakasmäärän ja liikevaihdon suhteen. Myös laadulliset tavoitteet onnistuivat.

Mitä opin ja missä on vielä kehitettävää?

Laitoin nämä kaksi kohtaa samaan, koska tässä projektissa koin, että opit ja kehityskohdat kulkivat pitkälti käsi kädessä. Vaikka itse boudoir-kuvaaminen on minulle tuttua ja olen siinä vahvoilla, oppia tuli hinnoittelusta, ajankäytöstä, markkinoinnista, myynnistä sekä riskeihin varautumisesta.

Otetaan ensin hinnoittelu ja ajankäyttö, joissa rehellisesti sanoen menin kyllä ihan metsään. Jo lähtökohtaisesti alihinnoittelin palveluni. Stressasin liikaa sitä, että nyt on vain pakko saada vähintään kiinteät kulut katettua ja hinnoittelin siksi työlleni liian pienen arvon – en edes yrittänyt tehdä enemmän tulosta, kuin mitä oli niin sanotusti pakko. Toisekseen arvioin työhön menevän ajan ihan väärin, työtä oli ainakin kaksinkertaisesti se määrä, mitä olin ajatellut. Yllätyin, kuinka paljon enemmän aikaa meni somemateriaalien sekä asiakkaalle lähetettävien materiaalien tekoon (valmistautumisohje, tulo-ohje ja kuvausehdot). Vaikka näiden tekemiseen tarvittavat tiedot olivatkin jo päässäni ja osittain pystyin käyttämään jo olemassa olevia infoja, silti näiden tekeminen ei ollut niin nopeaa kuin voisi ajatella. Asiakkaiden kanssa viestiminen ja markkinointi oli myös aikaa vievää.

Ensimmäisenä kuvauspäivänä huomasin, että suunnittelemani puolen tunnin kuvausaika on minulle aivan liian vähän. En ajatellut, että ulkona kuvatessa aikaa menee yllättävän paljon siirtymiseen kuvausalueen sisällä. Kahden ensimmäisen asiakkaan jälkeen huomasin, että en vain halunnut lopettaa, kun puoli tuntia oli mennyt. Jokaisen asiakkaan kanssa kuvasin lopulta n. 45-60 min. Tässä suora kehityskohta on se, että kuvausaika on toteutettavissa oleva. Kehitettävää on myös kuvauspaikan tarkassa suunnittelussa, jolloin ei tule turhaa haahuilua.

Palataan hinnoitteluun. Kuvauspäiviä varten tein kaiken kaikkiaan n. 50 tuntia työtä ja liikevaihtoni oli 576,61 euroa. Vähennetään tästä Roimalle menevä osuus 420 euroa, jolloin palkkani on 156,61 euroa viidestäkymmenestä työtunnista. Kehitettävää on se, että vaikka onkin ”lypsylehmä-projektista” kyse niin tekemäni työ on silti arvokasta ja aina pois jostain muusta tekemisestä.

Markkinoinnista tuli taas hyviä oppeja jo ihan siinä, että somen tuoma näkyvyys ottaa aikansa. Jaoin julkaisua kuvauspäivistä useamman kerran Instagramissa ja Facebookissa, eikä se siltikään tavoittanut kaikkia seuraajiani ja kokonaisuudessaan vain muutamia satoja tilejä. Markkinointi ei myöskään pelkästään riitä sillä, kun sain yhteydenoton kiinnostuneelta, minun täytyi vielä myydä kuvausaika viestiä laittaneelle. Opin, että myyntiä on sekin, kun keskustelen potentiaalisen asiakkaan kanssa hänen peloistaan ja ajatuksistaan kuvauspäivään liittyen. En ole kokenut sen olevan myyntiä, vaan enemminkin jutustelua tärkeästä aiheesta. Tietyllä tapaa myyntitilanne jatkui vielä sittenkin kun asiakkaalle oli jo varattu aika – keskusteluilla myin sitä ajatusta asiakkaalle, että hän on todellakin tehnyt oikein päätöksen ja kuinka hyvä juttu tämä on.

Riskeistä lyhyesti. Olin etukäteen tehnyt suunnitelman sen varalle, että sää on huono ja tämä puoli oli hoidossa. En kuitenkaan ollut varautunut muihin riskeihin, kuten siihen että asiakas on todella – siis todella epävarma ja asettaa tiukat rajat kuvaukselle (mitä saa kuvata ja mitä ei). En myöskään ollut varautunut siihen, että kuvauspaikka olisi täynnä työmiehiä, jolloin piti lennosta etsiä alueelta toinen kuvauspaikka.

Mitä vien käytäntöön?

Ehkä arvatakin saattaa käytäntöön ja seuraaviin projekteihin vien sen, että suunnitteluun käytetään enemmän aikaa. Tälle projektille en tehnyt projektisuunnitelmaa, mutta jatkossa pitää olla enemmän suunnitelmallisuutta juurikin ajankäyttöön ja riskeihin varautumiseen. Jatkossa pitää tarkemmin miettiä, että mihin kaikkeen sitä voikaan mennä aikaa ja aikaa kannattaa varata reilusti niin itse kuvaukseen kuin myös kaikkeen muuhun.

Käytäntöön menee myös työn hinnoittelu siten, että työ on arvotettu oikein. Oli projektilla sitten mikä tarkoitus tahansa, työlläni on arvo ja tekemäni työ on aina pois vapaa-ajasta. Eli ei kulujen kattamisen lisäksi työtunneille pitää pyrkiä saamaan kunnollinen korvaus.Tämän opin haluan viedä myös Roimalle.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close