Tampere
25 Nov, Wednesday
1° C

Proakatemian esseepankki

Motivaation ylläpito arjen keskellä



Kirjoittanut: Jimi Hautamäki - tiimistä Evision.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Koin jokin aika sitten pientä motivaatiopulaa, kun syksy saapui ja oli aika palata takaisin akatemiakuplaan. Olen miettinyt paljon, miksi opiskelumotivaatio on kateissa, mutta laitoin asian vain syksyn kelien piikkiin. Syksyn mittaan alkoi tulla pieniä toisistaan erillisiä takaiskuja, jotka tuntuivat kolahtavan normaalia kovemmin.  

 

Pienet jatkuvat takaiskut saattavat aiheuttaa pitkässä juoksussa turhautumista, jota on vaikea käsitellä, ellei ymmärrä miksi on oikeasti turhautunut. Tiimeissä tuntuu leijuvan ilmapiiri, jossa epämotivoitunutta henkilöä katsotaan kieroon ja oletetaan, että kyseinen tiimin jäsen saisi motivaation takaisin niin pian kuin mahdollista. Tämä ei kuitenkaan toimi ihan niin yksinkertaisesti, että päättäisi aamulla sängystä noustessaan olevansa motivoitunut.  

 

Hyvä motivaatio rakentuu tavoitteista ja pienistä onnistumisista, jotka vievät kohti tavoitetta. Arkiset onnistumiset luovat tasaista pohjaa hyvälle motivaatiolle ja ne myöskin toimivat pienenä turvatyynynä, jos suurempia takaiskuja sattuu eteen. Tärkeää on olla jäämättä sohvalle makaamaan, sillä sieltä ei löydy onnistumisia. Siksi paras lääke motivaation palauttamiseen on lähteä liikenteeseen ja ottaa maltilla vastaan, joko uusia projekteja tai lähteä mukaan jo käynnissä olevaan projektiin. Tiimikavereiden tsempit hoidetusta työstä tuovat jo paljon valoa pimeyden keskellä. Vaikka työsuoritus ei itsessään ole suuri tai haastava niin se on kuitenkin onnistuminen, joka saattaa palauttaa tekemisen liekkiä ja innoittaa ottamaan vastaan suurempia haasteita.  

 

Sääolosuhteet vaikuttavat jaksamiseen siinä missä motivaatioonkin. Jos on satanut kolme päivää räntää, eikä auringosta ole näkynyt pilkahdustakaan, niin ei ole ihme, jos ei saavu naama hymyssä suin akatemialle. Varsinkin, jos tavoitteet tuntuvat olevan sankan sumun peitossa, eikä oikein tiedä mihin fokus tulisi kohdistaa.  

 

Olen todella saavutuskeskeinen ihminen ja peilaan kaikkia saavutuksiani aikaisempiin vuosiin, enkä ole tyytyväinen, ellei joka vuosi ole ollut edellistä parempi. Varsinkin jos kuviot tuntuvat pyörivän samaa rataa, eikä kehitystä näy, niin se alkaa näkyä jaksamisessa ja työmotivaatiossa. Olen koittanut olla itselleni armollinen ja pysähtyä välillä miettimään kuinka hyvä tilanne on jo nyt, vaikkei mitään uutta ole saavutettu. Nyt onkin siis aika yrittää unohtaa haaveet suurista onnistumisista ja aloittaa niistä pienistä arjen asioista, joista voi olla ylpeä ja yrittää kasvattaa syksyn opiskelumotivaatio takaisin. 

 

Jimi Hautamäki 20.11 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close