Kimmo Takanen on terapeutti ja kouluttaja, joka on kirjottanut kirjan Tunne lukkosi – vapaudu tunteiden vallasta. Takanen mainitsee kirjan olevan yhteenveto kaikesta mitä hän on tästä aiheesta kokenut ja oppinut. Hän tuo esille omat kokemuksensa tunnelukkojen kanssa työskentelystä itsenäisesti sekä terapeutin ohjauksessa.

”Tämä on ennen kaikkea kirja ihmiseltä ihmiselle” (Takanen. 2011, 14).

Kirja kertoo esimerkkien avulla tunnelukoista, jotka ovat lapsuudessa ja nuoruudessa opittuja tapoja reagoida, kokea, tuntea, ajatella ja käyttäytyä. Esimerkiksi emotionaalisen estyneisyyden tunnelukko voi estää sinua ilmaisemasta tunteitasi spontaanisti. Saatat uskoa, että tunteissasi on jotain väärää ja niitä pitää hävetä, siksi tunteet on parempi hallita ja pitää sisällään. Tämän takia pyrit kontrolloimaan ympäristöäsi sekä itseäsi muiden seurassa, ettei tapahtuisi mitään mikä voisi aiheuttaa sinussa ikävän tunnereaktion. Ikävän tunnereaktion sattuessa, et osaa ilmaista sitä muille tai tunnistaa tunnetta. Tämän seurauksena sisällesi on luultavasti kertynyt paljon vihaa ja mielipahaa, jotka ovat ilmaisematta. Saatat vältellä tunteitasi niin paljon että koet itsesi tunteettomaksi tai vaihtoehtoisesti saatat tuntea olevasi painekattila, joka saattaa purkautua milloin tahansa, etkä voi hallita purkausta.

Emotionaalinen estyneisyys on vain yksi kirjassa mainittu tunnelukko. Yhteensä tunnelukkoja on määritelty olevan 18.

Alistuminen – minun on pakko alistua

Emotionaalinen estyneisyys – tunteet on hallittava

Epäonnistuminen – olen epäonnistuja

Hylkääminen – minut hylätään kuitenkin

Hyväksynnän haku – toiset määrittävät arvosi

Kaltoin kohtelu – kuka tahansa voi haavoittaa

Kietoutuneisuus – kaikki täytyy jakaa kanssasi

Oikeutus – minulla on oikeus

Pessimistisyys – kaikki menee kuitenkin pieleen

Rankaisevuus – virheistä pitää rankaista

Riippuvuus – en pärjää yksin

Riittämätön itsekontrolli – teen mitä haluan, milloin haluan

Suojattomuus – maailma on vaarallinen paikka

Tunnevaje – kukaan ei oikeasti välitä minusta

Uhrautuminen – tehtäväni on palvella toisten tarpeita

Ulkopuolisuus – en kuulu mihinkään

Vaativuus – olen riittämätön

Vajavuus – olen kelvoton

Takanen kertoo kirjassaan, että meillä kaikilla on tunnelukkoja, mistä ne sitten oikein tulevat?

Tunnelukot syntyvät sisäisenä reaktiona lapsuuden tilanteisiin, joissa emotionaaliset tarpeet eivät tyydyty. Lapsi ei voi itse vaikuttaa tunnelukkojen syntymiseen, sillä hän on loppujen lopuksi olosuhteiden armoilla ja riippuvainen niistä ihmisistä, jotka näiden syntyyn vaikuttavat. Tunnelukkojen taustalla on yleensä lapsuuden aikaisia traumaattisia, vahingollisia tai epämukavia kokemuksia. Mutta yhtä lailla ylisuojeleminen, ylenmääräinen hemmottelu tai rajojen puute aiheuttavat tunnelukkoja. Tunnelukot syntyvät selviytymiskeinoiksi hetkiin, joissa lapsena jää vaille rakkautta, huolenpitoa, hellyyttä, ohjausta, turvallisuutta, yhteenkuuluvuutta, ymmärrystä, hyväksyntää, vapautta tai arvostusta.

Ollessani nuorempi tunnistin itsessäni tiettyjä toimintamalleja, joista en pitänyt. Tilanne oli hämmentävä koska en halunnut toimia niin, mutta silti huomasin aina palaavani tiettyyn käytökseen. Ainoa asia mitä tiesin, oli että kyseiset toimintamallit olivat lapsuudessa opittuja.

Pohdiskelin paljon omaa lapsuuttani ja sen vaikutuksia itseeni. Samoihin aikoihin löysin kiintymyssuhdeteorian, jonka avulla pystyin ymmärtämään tilannetta vielä paremmin. Kiintymyssuhdeteoria perustuu brittiläisen psykiatrin ja psykoanalyytikon John Bowlbyn ajatuksiin. Sen mukaan pieni lapsi kaipaa turvaa ja kiintyy siksi lähimpään aikuiseen – turvallisesti, välttelevästi tai ristiriitaisesti. Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan lapsuuden kiintymyssuhde opettaa, kuinka ollaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Se muuttuu vähitellen osaksi persoonallisuutta ja vaikuttaa lapsuuden ja nuoruuden kaveri- ja seurustelusuhteiden muodostumiseen.

Kirjan sisältö ei siis tullut minulle täysin uutena, mutta se auttoi minua ymmärtämään omaa toimintaani. Huomasin aiemmin ajatelleeni, että syiden ymmärtämisen kautta myös käytökseni muuttuisi. Eihän se ihan niin mene kuitenkaan, Takanen sanoo kirjassaan, ”muutos on kasvamista, ei korjaamista”(Takanen. 2011, 12).

Aloin myös pohtimaan tunnelukkojeni vaikutusta tiimiini, ystäviini sekä parisuhteeseeni. Ydintunnelukkoni on uhrautuminen ja emotionaalinen estyneisyys. Omalla kohdallani se tarkoittaa, että laitan helposti muiden tarpeet omieni edelle ja tunteideni ilmaiseminen näissä tilanteissa on minulle hankalaa. Jos siis pyydät minua tekemään jotain puolestasi, vaikka se verottaisi omaa jaksamistani tai suoriutumista omista tehtävistäni, teen sen. Minulle saattaa aiheutua tilanteesta pahaa mieltä, mutta en aina osaa tunnistaa mistä tunteeni johtuvat tai koen olevani itsekäs, koska ajattelen niin. Tunnelukoista on mahdollista opetella pois, mutta se vaatii aikaa ja valmiutta astua omalle epämukavuusalueellensa. Kirja antaa tähän paljon hyviä työkaluja ja käytännönesimerkkejä. Koen, että ensiaskeleeni tunnelukkojeni työstämisessä, on kertoa niistä tiimilleni. Tällöin he saavat mahdollisuuden ymmärtää minua paremmin sekä he pystyvät tukemaan ja rohkaisemaan minua tämän matkani aikana.

Kirjan alussa Takanen mainitsee kuinka kirjan lukeminen ei tule olemaan helppoa ja sitä se ei ollutkaan. Tämä ei siis ole se kirja, jota haluat lukea yleisillä paikoilla. Tunteiden vuoristorataan kannattaa varautua, mutta se on sen arvoista. Koen, että sain kirjasta hyviä työkaluja itseni kehittämiseen, mutta koen myös, että minun on taas helpompi ymmärtää muita hieman paremmin.

LÄHTEET

Sinkkonen, J. 2018. Kiintymyssuhteet elämänkaaressa. Helsinki: Duodecim.

Takanen, K. 2011. Tunne Lukkosi – vapaudu tunteiden vallasta. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö.