Tampere
26 Jan, Tuesday
-1° C

Proakatemian esseepankki

Miten tehostan etätyöskentelyäni



Kirjoittanut: Aleksi Suni - tiimistä Waure.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Miten tehostan etätyöskentelyäni

 

Etätyöskentely vaatii treenaamista. Sen opin heti, kun siirryimme tähän tapaan hoitaa asioita. Ehkäpä suurimpana haasteena kohtasin ”pakon”. En missään vaiheessa itse ollut osallisena siinä päätöksessä, kun Korona lähti liikkeelle ja samalla päätettiin, että kaikki siirtyvät työskentelemään omiin koteihinsa. Jos saisin itse päättää, niin päättäisin toisin. Kieltäisin taudin ja samalla määräisin maailmanrauhan.

Olen aina viettänyt aikaa paljon tietokoneella ja luulinkin tämän olevan minulle luonnollinen tai edes jossain määrin toimiva tapa työskennellä. Voi pojat kuinka väärässä olin. Tietokoneen takana istuminen aamusta iltaan on varsin puuduttavaa. Tähän yhdistettynä mitätön energian kulutus, jota seuraa se, että en aina muista syödä saa päivistä puuduttavia. Olemmekin keskustelleet tiimin kanssa siitä, että jokainen tekee kellon ympäri töitä ja silti Hopsiin kertyy lukuja, jotka kuvastavat ensimmäisen sijan voittajaa (1). Työskentelemmekö me väärin vai onko tämän kaiken katastrofin keskellä luottamani kellokin alkanut valehtelemaan minulle?

Työskentelyn tehostaminen oli minulle itselleni välttämättömyys sen jatkumisen kannalta ja olenkin ottanut etätyöpäiviini erilaisia konsteja ja kikkoja, jotka ainakin luovat minulle tehokkuuden tunteen. Se kuinka hyvin ne oikeasti toimivat, näkyvät vasta myöhemmin.

Uhrasin yhden illan ja muutaman aivosolun, kun aloin etsiä keinoja, jotka tehostaisivat juurikin etätyöskentelyä. Huomasin pian, että olen juuri oikeaan aikaan liikkeellä, sillä monella muullakin tuntui olevan juuri tämä kyseinen aihe ongelmana. Voisi sanoa, että jopa globaalina ongelmana. Tästä syystä tietoa löytyi paljon. Faktatietoa ja henkilökohtaisia kokemuksia. Päätin ottaa kokeiluun näistä molempia. Ajattelin alkuun, että sisäistän ne vain suoraan omaan arkeeni, mutta tämäkään ei välttämättä ollut se tehokkain tapa. Nykyään olen soveltanut niitä itselleni sopivammiksi. Yhteensä otin kolme erilaista vinkkivitosta testiin. Kartoitin ensimmäiseksi itseltäni ne osa-alueet, jotka koin ongelmallisimmiksi. Näitä ovat:

  • Syömisen puute
  • Päänsärky tiuhasti esiintyvänä
  • Keskittymisvaikeus

 

 

Voisi toki ajatella maalaisjärjellä, että syömisen puutteen voi korjata syömällä ja keskittymisvaikeudet keskittymällä. Normaalisti itsekin uskon tähän konstiin. Tämä ei toiminut minulla kuitenkaan, vaikka yritin. Nyt tarvitsin järeät aseet käyttöön. Tässä tapauksessa järeät aseet ovat sanoja, jotka joku minua viisaampi on sanonut ja vieläpä rinnastanut siihen tutkimustulosta. Mikäli koette, että teillä on samoja ongelmia, niin haluan jakaa teille konstit, joita olen itse harjoittanut tämän viimeisin pariviikkoa.

 

Ruokahalun lähteminen on minulle tyypillistä. En siis tunne nälkää kovin herkästi. Varsinkin näin etätyöskennellessä, kun energian kulutukseni on muutenkin surkea, niin on hyvin vaikea löytää motivaatiota syödä.

Löysin tähän ongelmaan kuitenkin täydellisen keinon, joka toimii ainakin minulle. Social dining. Käytännössä se tarkoitta sitä, että ruokailusta tehdään sosiaalinen tapahtuma, jolloinka itse ruoka ei ole tapahtuman keskipisteenä. Tutkitusti on todettu, että ystävien tai perheen kanssa syöminen voi kasvattaa ruuan sisäänottoa 18% ja television katsominen ruokaillessa vastaavasti 14%. (https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16757007) Nämä tavat eivät suoranaisesti ole kasvattaneet ruokahaluani, mutta itse tapahtuma on niin miellyttävä, että siitä on alkanut muodostumaan rutiini. Käytänkin tätä tyyliä melkein joka aterialla. Riippuu toki, onko avovaimoni kotona vai ei. Joskus joudun korvaaman hänen läsnäolonsa televisiolla tai animella.

 

Päänsärystä en ole joutunut kärsimään juuri koskaan ennen tätä. Tietokoneen tuijottaminen tuntikaupalla ja jatkuva sisällä oleminen eivät varmasti ole kovin terveellinen combo. Olen huomannut, että säryn alettua siitä on vaikea päästä eroon ilman Buranaa. Usein siis huomaankin sen liian myöhään ja en edes pysty reagoimaan. Kärvistelin tätä ongelmaa ensimmäisen viikon ja sitten päätin tehdä asialle jotain.

Yritin alkuun lisätä vedenjuontia, sillä usein päänsärky on merkki kehon kuivumisesta. Sillä ei ollut kuitenkaan vaikutusta muuhun, kun virtsani väriin. Käännyin siis luotettavaan tahoon, josta löytää tietoa melkeinpä mihin vain. Tässä tapauksessa kuinka tappaa päänsärky ilman, että joutuu samalla uhraamaan itseään. Tämä taho on Suomi24. Tiedän, ettei se välttämättä ole ensimmäisenä mielessä, kun oikeasti päättää etsiä tietoa johonkin muuhun, kuin naapureiden haukkumiseen tai parisuhteen tuhoamiseen. Teidän pitää kuitenkin ymmärtää, että olin epätoivoinen.

Löysin kirjoituksen jossa keskusteliin, kuinka päästä päänsärystä eroon. Käytin tekstiä lukiessani sisälukutaitoa ja löysinkin sieltä keinoja, joita voisin itse käyttää. Minulle näistä kaikista luontaisin kikka oli ulkoilu ilman ulkoilua. Tällä tarkoitan parvekkeen hyötykäyttämistä. Laitan herätyksen kellooni aina puolentoistatunnin välein, kun kello alkaa huutamaan menen parvekkeelle viideksi minuutiksi. Alkuperäisessä ohjeessa oli 10 minuuttia, mutta totesin, että minulle riittää viisi. Päänsärystä en joudu kärsimään enää ja aion jatkossakin käyttää tätä, vaikka etätyöskentely loppuisi.

 

Viimeisenä isona ongelmana on keskittymisvaikeudet. Olen mielestäni aina pystynyt keskittymään asioihin edes kohtalaisella tasolla. Etätyöskentelyyn siirtyessä olen kuitenkin huomannut, että ellen kirjoita ihan kaikkea paperille on keskustelun sisäistäminen tuhoon tuomittu. Joskus huomaan seuranneeni keskustelua ilman, että olen seurannut. Se on melko eriskummallista. Ikään kuin aivotoimintani olisi hidastunut merkityksellisesti. Pitäisikö huolestua?

Yhdistin tähän ongelmaan myös saman keinon mitä käytin päänsärkyyn, tasaiset tauot.  Toisena kikkana opin Tirriltä (kaikki tietää Tirrin) ja tiimiläiseltäni Joonalta, että on ihan ok tehdä samalla jotain muutakin. En välttämättä koe, että normaalisti multitaskaamisesta olisi minulle hyötyä, mutta tällä hetkellä se auttaa suunnattomasti, kun saan tehdä samalla käsillä jotain ruutua tuijottaessani. Se mitä tekee ei ole oleellista, mutta toki tämäkään ei saa olla liian haastavaa. Minä valitsin kutomisen itselleni. En ole hyvä siinä, eikä se haittaa. Nautin pienestä liikkeestä ja se auttaa minua keskittymään.

En väitä, että olisin päässyt tilanteeseen, jossa työskentelytehokkuuteni olisi optimia. Olen kuitenkin löytänyt itselleni sopivan tyylin ”Parantaa” omaa työskentelyä karenssin aikana. Tämän pitäisi olla jokaiselle tiimiläiselle korkealla omalla prioriteetti listalla. Oman työskentelyn parantaminen ja omien heikkouksien kehittäminen kantaa myös muilla osa-alueilla pitkälle.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close