Kirjoittaneet Tommi Riikonen & Kasper Sinkkonen 

Pääsimme pitkän odotuksen jälkeen vihdoin käsiksi kirjaan nimeltä Pura rutiinit atomeiksi. Kirjaa oli suositeltu meille molemmille monen ihmisen toimesta, ja syystä. Vaikka rutiinien muodostuminen on ollut kiinnostava aihe ja molemmat meistä ovat tehneet muutoksia parempien rutiinien eteen, menetelmät ovat usein olleet toimimattomia. Kirja antoi tutkittuun tietoon perustuvia käytännön työkaluja niin uusien rutiinien muodostamiseen, kuin vanhojen rutiinien hylkäämiseenkin. Kirja osuu ja uppoaa monellakin eri tasolla. Toivomme tämän esseen innostavan myös muita lukemaan tämän kirjan ja kokemaan samanlaisia oivalluksia! 

James Clear aloittaa kirjansa herätyksellä. Simppeli laskutoimitus todistaa, että pienet rutiinit ovat kaiken kehityksen avain. Jos joka päivä parantaa jotain asiaa yhden prosentin verran, vuodessa tulos on lähes 38 kertainen. Vastaavasti, jos joka päivä suoritus heikkenee prosentin verran, on tulos vuoden jälkeen lähestulkoon 0. Clearin mukaan rutiinit ovat ihmisenä kehittymisen korkoa korolle -ilmiö. Oleellista ei siis ole se, saatko palkintoa aherruksestasi joka päivä, vaan se, että olet matkalla oikeaan suuntaan. (Clear, J. 2018, 29) Palkinnot ovat tosin myös avainasemassa rutiinien muodostamisessa, mutta mennään siihen myöhemmin. 

Toinen vertauskuva kertoo kylmässä huoneessa lojuvasta jääpalasta. Huoneen lämpötila on -7 astetta ja jääpala on kiinteä. Vaikka lämpötila nousee pikkuhiljaa, ei jääpala muuta olomuotoaan. Lopulta lämpötila nousee yhdestä pakkasasteesta nollaan ja jää alkaa sulaa. Vaikka yhden asteen lämpötilannousu ei eroa millään tavalla aikaisemmasta, se saa aikaan valtavan muutoksen. Clearin mukaan ”läpimurron hetket ovat usein tulosta aiemmasta toiminnasta, joka rakentaa hiljalleen potentiaalia suuren muutoksen aikaansaamiseen”. (Clear, J. 2018, 34) Kukaan ei siis nouse huipulle yhdessä yössä, vaan taustalla on aina pitkä näkymätön työ ja lukemattomia prosentin korotuksia. Clear (2018, 35) nimittää läpimurtoa edeltävää aikaa piilevän kyvyn tasangoksi. Jos ihminen käy päivittäin lenkillä kuukauden ajan ja lopettaa, koska ei saa näkyviä tuloksia, asetelma olisi sama, kun jääpalan sulatus olisi lopetettu -3 asteen kohdalla. Piilevän kyvyn tasangon yli on jossain tilanteissa vain päästävä, jotta tuloksista voi nauttia myöhemmin. 

Eräs Clearin vertaus alussa kyseenalaistaa tavoitekeskeisen ajattelutavan. Hänen (2018, 38) mukaansa tuloksilla on monesti hyvin vähän tekemistä asetettujen tavoitteiden kanssa. Otetaan esimerkiksi pikajuoksijat olympiakisoissa: kaikilla heistä on lähtökohtaisesti tavoitteena voittaa olympiakultaa, mutta vain yksi pystyy siihen. Mikä erottaa tuon juoksijan muista urheilijoista? Todennäköisesti voittajan menetelmät tavoitteen saavuttamiseen ovat muita parempia. Clear (2018, 39) kysyykin mielenkiintoisen kysymyksen: jos keskittyisimme vain menetelmiin ja unohtaisimme tavoitteet, pääsisimmekö silti samaan lopputulokseen? 

Miten rutiinit muodostuvat? 

Clear jakaa rutiinien muodostumisen neljään vaiheeseen: ärsyke, tarve, reaktio ja palkinto. Näiden vaiheiden ymmärtäminen auttaa hahmottamaan, miten rutiinit muodostuvat, miten ne toimivat ja miten niitä voi muuttaa. Ärsyke on aivoille alkusysäys ryhtyä toimintaan. Muinaiset esi-isät kiinnittivät huomionsa ärsykkeisiin, joiden palkinto liittyi jollain tavalla selviytymiseen. Vesi, ruoka tai lisääntyminen olivat silloin palkinto ärsykkeiden takana. Nykyihmisellä palkinto voi olla rahaa, valtaa tai hyväksyntää, jotka totta kai tavallaan edesauttavat meitä selviytymisessä. Ihmismieli etsii koko ajan vihjeitä palkintojen sijainnista ja kun mieli huomaa ihmisen olevan lähellä palkintoa, syntyy tarve. Tarve on motivoiva voima jokaisen rutiinin taustalla, eikä ilman sitä synny toimintaa. Ihminen ei lähtökohtaisesti kaipaa television katselua, vaan viihdettä ja hyvää oloa. Tarpeet vaihtelevat ihmiskohtaisesti ja ärsykkeet eivät aiheuta samanlaista tarvetta kaikissa. Toiselle pelikoneen äänet kaupassa tuovat himon pelata, toiselle äänet ovat vain taustamelua. (Clear,J. 2018, 66–67) 

Kolmas askel rutiinin muodostamiseen on reaktio. Reaktiossa ihmismieli on pohtinut omaa motivaatiotaan lähteä toimintaan. Jos toiminta vaatii enemmän fyysistä tai henkistä työtä, kuin ihminen on valmis tuottamaan, ei toimintaa tapahdu. Jos taas mieli kokee toiminnan mielekkääksi ja palkitsevaksi, se ryhtyy työhön. Reaktiosta seuraa palkinto, jolla on kaksi tehtävää: tyydyttää ja opettaa. Jos käyttäytyminen on tehotonta yhdelläkään neljästä osa-alueesta, toiminnasta ei kehity rutiinia. Jos palkinto puuttuu, ei ihmismieli halua toistaa toimintaa. Jos palkinto olisikin mieleinen, mutta ihmismieli ei havaitse samaa ärsykettä koskaan uudestaan, ei toiminta voi toistua. (Clear, J. 2018, 68) 

Yhdessä nämä neljä vaihetta muodostavat ”neurologisen palautekehän”, joka mahdollistaa rutiinien muodostamisen. Tämä palautekehä on loputon ja on käynnissä tälläkin hetkellä. Aistit etsivät ärsykkeitä ja opettavat mieltä jatkuvasti. Nelivaiheisen prosessin voi jakaa myös kahtia, jolloin ärsyke ja tarve ovat ongelmavaihe, kun taas reaktio ja palkinto ovat ratkaisuvaihe. (Clear, J. 2018, 70) 

Käyttäytymismuutoksen neljä lakia 

Kun hahmottaa neurologisen palautekehän, on helpompi ymmärtää miten rutiinien muodostumiseen voi vaikuttaa. Clear (2018, 72) esittelee käyttäytymismuutoksen neljä lakia. Niiden tietoisella käyttämisellä rutiineja pystyy muokkaamaan. Samaan aikaan on helppo ymmärtää, miksi jotain rutiinia on mahdoton noudattaa, jos nämä neljä lakia eivät ole käytössä. 

1. Tee siitä ilmeinen 

Clear (2018, 79) kertoo kirjassaan ensihoitajasta, joka havaitsi valtimon tukoksen appiukkonsa olemuksesta. Hän ei tarkkaan osannut eritellä, miksi hän havainnon teki. Lukemattomat ihmiskasvot, joita hän oli työssään nähnyt, olivat selittäneet hänen aivoilleen tämänkaltaisten tilanteiden toimintatavat (Clear, J. 2018, 79–81). Tarpeeksi harjoittelemalla, aivot oppivat ilman tietoista ajattelua huomaamaan tiettyä lopputulosta ennustavat ärsykkeet. Esimerkiksi aamuisin vessaan kävellessä ihminen näkee hammasharjan ja tarttuu siihen ajattelematta. Aivot ymmärtävät automaattisesti, että tämän ongelman tuoma ratkaisu tarjoaa puhtaan ja raikkaan suun. (Clear, J. 2018, 89) Aivoille on siis tarjottava tuo ärsyke jatkuvasti, jos toiminnasta haluaa rutiinin. Lääke on helpompi muistaa ottaa, kun pilleripurkki on jatkuvasti näkyvillä. 

1. Tee siitä houkutteleva 

”Mitä houkuttelevampi mahdollisuus on, sitä todennäköisemmin siitä muodostuu rutiini.” Clear puhuu kirjassaan yliärsykkeistä. Jos harmaahanhi tiputtaa munan pesästään, se käy välittömästi vetämässä munan takaisin pesäänsä. Tutkimuksissa on havaittu, että loppujen lopuksi hanhi vetää pesäänsä minkä tahansa pyöreän esineen pesän lähettyviltä. Biljardipallo ja hehkulamppu liikkuivat pesään vaivattomasti, mutta hanhi veti pesäänsä myös lentopallon. Tutkimuksissa havaittiin, että tällainen liioiteltu versio itse asiassa innosti hanhen yrittämään entistä uutterammin. Samanlaisia yliärsykkeitä tarjoaa nykyihmiselle esimerkiksi roskaruoka. Vuosituhansien ajan ruokaa metsästettyään, ihmismielen on vaikea olla innostumatta, kun kaikkiin tarpeisiin tarjotaan yliärsykkeitä samaan aikaan. (Clear, J. 2018, 128–129)  

Clear puhuu kirjassaan paljon dopamiinista, jonka aivot kokevat palkintona. Dopamiini yhdistetään usein nautintoon, mutta oikeastaan isoimmat dopamiinipiikit saavutetaan usein palkintoa odottaessa. Uhkapeliaddiktit eivät saa suurinta dopamiinipiikkiä siis suuren voiton jälkeen, vaan panosta asettaessaan. (Clear, J. 2018, 133) Yksi rutiinien muodostamisen keino on rutiinien niputtaminen (Clear, J. 2018, 138). Jos saa palkinnon epämiellyttävän askareen jälkeen, aivot alkavat aikaa myöten odottamaan tätä askaretta. Pikkuhiljaa rutiini alkaa tuntua houkuttelevalta. Tällainen palkinto yksinkertaisista askareista voi olla vaikka sosiaalisen median selaaminen tai tauon pitäminen. 

1. Tee siitä helppo 

Clear kertoo kirjassaan yliopiston professorista, joka jakoi valokuvauskurssinsa kahteen ryhmään. Toista ryhmää arvioitiin kuvien määrän mukaan ja toisen ryhmän jäsenien täytyi ottaa vain yksi laadukas kuva, jonka perusteella he saivat kurssiarvosanan. Yllättäen kurssin parhaat kuvat otettiin ”määräryhmässä”. Laaturyhmän pähkäillessä täydellisyyttä, määräryhmä otti satoja kuvia ja kehittyi valokuvaajina. He eivät vain olleen liikkeellä ja suunnitelleet, vaan tekivät ja oppivat. Jos tahtoo aloittaa uuden rutiinin, avain onnistumiseen on toistot, ei täydellisyys. Rutiini vahvistuu ainoastaan toistamalla toimintaa tarpeeksi kauan. Tutkijat puhuvat rutiinirajasta, jonka jälkeen toiminta on enemmän automaattinen, kuin tietoinen. Tärkeintä on se, että rutiinia toistaa, ei siihen kulutettu aika. (Clear, J. 2018, 173–180.)  

Ihmisen aivot ovat optimoitu säästämään energiaa aina, kun se on mahdollista (Clear, J. 2018, 185). Rutiinien muodostamisen yhteydessä kuitenkin puhutaan paljon motivaatiosta: jos ihminen oikeasti haluaa tehdä jotain, hän pystyy siihen. Tämä teoria vetää hieman mutkia suoriksi. Ihmismieli valikoi lähtökohtaisesti aina kahdesta samankaltaisesta vaihtoehdosta luonnollisesti vähiten työtä vaativan. Kaikki toiminta vaatii aina energiaa. Sitä epätodennäköisempää toiminnan aloittaminen on, mitä enemmän energiaa toiminta vaatii. Jos haluttu rutiini on tehdä yksi punnerrus päivässä, todennäköisyys rutiinin kasvamiselle on hyvin paljon suurempi, kuin jos punnerrusmäärä olisi sata. Rutiini on periaatteessa este ihmisen ja todellisen tavoitteen, eli palkinnon välissä. Mitä suurempi este on, sitä enemmän kitkaa on ihmisen ja palkinnon välissä. Vaikka ihminen pystyy äärimmäisissä oloissa urotekoihin, tavallisena tiistaina voi olla iso kynnys antaa periksi ja jättää pieniäkin askareita tekemättä. Siksi rutiinin pitää olla siinä hetkessä helposti tehtävä. (Clear, J. 2018, 185–187) 

Miten monimutkaisista askareista sitten tehdään helposti tehtäviä? Yksi keino siihen on ympäristön valmistelu (Clear, J. 2018, 188). Jos ihminen kipuilee esimerkiksi terveellisen aamupalan valmistamisen kanssa hyvä keino voi olla asettaa illalla ruokatarvikkeet pöydälle ja kattaa pöytä. Jo aloitettua toimintaa on helpompi jatkaa, vaikka aamulla väsyttäisikin. Urheilulenkille lähtemisen kanssa kipuileva voi laittaa lenkkivaatteet valmiiksi edellisenä päivänä, jolloin illalla töistä tullessa ei tarvitse kuin pukea vaatteet päälle ja lähteä juoksemaan.  

Toinen erinomainen tapa rutiinin helpottamiseksi on kahden minuutin sääntö. Jos tavoitteesi on juosta viiden kilometrin lenkki joka ilta, alenna vaatimustasoasi ja päätä juosta vain kaksi minuuttia. Todennäköisesti lenkille lähdettyäsi et halua kääntyä kahden minuutin jälkeen takaisin, vaikka niin olisitkin päättänyt. Tapa on niin sanottu porttirutiini suuremman tavoitteen edessä. Mitä jos kahden minuutin sijaan et juoksisikaan ollenkaan, vaan laittaisit ainoastaan lenkkikengät jalkaan? Tai lukutavoitteidesi jahtaamisen sijaan ainoastaan avaisit kirjan? Todellisuudessa tavoite ei ole saada vain kenkiä jalkaan tai lukea yhtä sivua, vaan hallita ”paikalle saapumisen tapa”. Jos ei koskaan saavu kouluun, on hankala opiskella. Fakta on siis se, että tapaa kehittääkseen on ensin oltava joku tapa, jota kehittää. Paikalle saapumisen taidon opittua porttirutiinista muodostuu vain rituaali jonkin suuremman rutiinin alkuun. (Clear, J. 2018, 201–203) 

1. Tee siitä tyydyttävä 

Eräs lääkäri lähti 1990-luvun loppupuolella Pakistanin slummiin tarkoituksenaan parantaa asukkaiden terveyttä. Hän ymmärsi, että huonon hygienia oli pääsyy moniin viruksiin, sairauksiin ja epidemioihin, joten hän päätti keskittää voimavarat käsihygieniaan. Selvisi, että asukkaat tiesivät jo käsihygienian tärkeydestä, mutta he eivät silti tehneet sitä. Lääkäri sai yhteistyökumppaniksi projektilleen laadukkaan palasaippuavalmistajan ja he jakoivat yhdessä slummiin ilmaista saippuaa. Vaikutukset olivat havaittavissa välittömästi ja muutamassa kuukaudessa joidenkin tautien levinneisyys jopa puolittui. Viiden vuoden kuluttua lääkäri palasi slummiin ja ilokseen huomasi, että ihmiset olivat omaksuneet tavan itselleen. Saman yrityksen käsienpesutuotteet koristivat yli 95 % kotitalouden käsienpesupaikkoja, vaikka edelliset ilmaissaippuat oli jaettu viisi vuotta sitten. (Clear, J. 2018, 225–227) 

Lääkärin mukaan kyse ei ollut käyttäytymismuutoksesta vaan nimenomaan rutiinin omaksumisesta. Ihmisten oli paljon helpompi omaksua rutiini, joka oli aistikokemuksena miellyttävä. Saippua vaahtosi vaivattomasti ja tuoksui erinomaiselta, joten käsien peseminen oli jopa nautinto. (Clear, J. 2018, 227) Tästä syystä hammastahnat yleensä maistuvat mintulle. Se ei paranna aineen tehoa, mutta suu tuntuu raikkaalta ja aistikokemus on miellyttävä. Samoin on helpompi syödä terveellisesti, jos ruoka on oikein maustettu ja siksi maittavaa. 

Eläimet elävät välittömän tuloksen ympäristössä. Päivä koostuu ruuan ja lepopaikan etsinnästä. Ne eivät mieti tulevaisuutta tätä hetkeä pidemmälle. Ihmisen elinympäristöstä on vasta viimeisen 500 vuoden aikana kehittynyt pääosin viivästyneen tuloksen ympäristö. Vaikka ihminen ahkeroi töidensä parissa tässä hetkessä, palkinto odottaa vasta palkkapäivänä. Osan keräämistään työn hedelmistä taas pääsee nauttimaan vasta eläkepäivillä. Vaikka maailma on muuttunut rajusti, ihmisaivot ovat hyvin samanlaiset, kuin esi-isillämme 200 000 vuotta sitten. Käyttäytymiseen erikoistuneet taloustieteilijät ovat kuvanneet ihmisen käyttäytymistä aikaepäjohdonmukaisuutena. Lyhykäisyydessään se tarkoittaa sitä, että ihmisaivot arvostavat nykyhetkeä enemmän kuin tulevaisuutta. Yleensä tämä on ihmiselle hyödyllinen ominaisuus, mutta joissain tilanteissa se muodostuu ongelmaksi. Esimerkiksi tupakointi tarjoaa riippuvaiselle palkinnon tässä hetkessä, mutta pidemmällä aikavälillä on suureksi vaaraksi terveydelle. (Clear, J. 2018, 229–230) 

Aikaepäjohdonmukaisuuden seurauksena rutiinien tulokset ovat usein valitettavan vinoutuneita. Huonot rutiinit antavat yleensä palkinnon tässä hetkessä ja ovat haitallisia pitkällä aikavälillä, hyvät rutiinit taas voivat olla vaikeita kokea nautinnollisiksi tässä hetkessä, mutta hyödyt ovat nähtävissä pitkällä aikavälillä. Tämä tarkoittaa, ettei aivojen hyviin ajatuksiin voi tässä hetkessä välttämättä luottaa. Suunnitelmia tehdessä tekeekin asioita tulevaisuuden itselleen. Kuvitellessa millaista elämää haluaa tulevaisuudessa elää, on helpompi nähdä tekojen todellinen arvo. (Clear, J. 2018, 231–232) 

Eroon huonoista rutiineista 

Seuraavissa kappaleissa käsittelemme erilaisia keinoja, joilla huonoista rutiineista pääseminen helpottuu. Seuraavissa kappaleissa kuvataan esimerkkien avulla sitä, miten päästä arjen huonoista rutiineista eroon. Kun edellisissä kappaleissa olemme perehtyneet siihen, millä eri tavoin voi itsellensä kehitellä erilasisilla keinoilla uusia positiivisia rutiineja, nyt pääsemmekin kiinni monelle melko vaikeisiinkin asioihin, joista pitäisi päästä eroon. Clear (2018) avaa kirjassaan jokaiseen käyttäytymismuutoksen neljään lakiin (tee siitä ilmeinen, tee siitä houkutteleva, tee siitä helppo, tee siitä tyydyttävä) myös päinvastaiset lait, sekä avaa kirjassaan hyviä keinoja näihin esimerkkien avulla. Keskitymme seuraavaksi niihin, jotka olivat mielestämme parhaita tapoja, sekä jollakin tapaa herätteleviä ja toimivan kuuloisia tapoja, joilla päästä eroon huonoista rutiineista.  

        Tee siitä näkymätön 

1970- luvulla tutkija Lee Robins yhdessä muiden tutkijoiden kanssa havaitsi ällistyttävän havainnon koskien amerikkalaisia sotilaita, jotka olivat taistelleet vuosia Vietnamin sodassa. Vieraillessaan sotilasjoukoissa oli paljastunut, että yli 15 prosenttia sotilaista oli heroiiniriippuvaisia ja yli 35 prosenttia Vietnamiin sijoitetuista sotilaista oli kokeillut palveluksen aikana heroiinia. (Clear, J. 2018, 117.) Havainto huolestutti maan ylintä johtoa ja johti kiireellisiin toimiin, jonka tuloksena kehitettiin ohjelma, jonka tarkoituksena oli ennaltaehkäistä huumeidenkäyttöä, sekä jäljittämään riippuvaisia sotilaita, kun he palaisivat kotiin. Kun sotilaat palasivat Vietnamista kotiin, tulokset olivat hämmästyttävät. Yhdeksän kymmenestä heroiininkäyttäjästä sotilaasta pääsi eroon riippuvuudesta lähes yhdessä yössä palattuaan kotiin. Tätä ei meinattu uskoa todeksi, sillä käsitys heroiiniriippuvuudesta oli, että se on pysyvä, sekä peruuttamaton. (Clear, J. 2018, 118.) 

Kyseisessä tapahtumassa oli kyse siitä, kuinka heti kotiin palanneilla sotilailla ei ollut enää mitään kontaktia kyseiseen huumausaineeseen. Lähipiiri ei enää koostunut huumeiden käyttäjistä, ainetta ei ollut enää käden ulottuvilla, eikä arkea ympäröinyt enää sodan aiheuttama jatkuva paine. Kontekstin muuttuessa sotilailla myös huono rutiini heroiinin käytöstä loppui lähes seinään. Voidaan ottaa hieman tyypillisempi esimerkki, jossa huumeiden käyttäjä käyttää normaalissa arjessaan huumausaineita. Tällaisissa tilanteissa monesti huumeiden käyttäjiä löytyy lähipiiristä, esimerkiksi kaveriporukasta. Kun tällainen henkilö hakeutuu vieroitushoitoon, niin hänenkin ympäristönsä muuttuu sellaiseksi, jossa ärsykkeet huumeiden käyttöön puuttuvat. Siellä tällainen henkilö pystyy pääsemään riippuvuudesta eroon. Kuitenkin valitettavan monessa tapauksessa, lähes 90 prosenttisesti nämä ihmiset hoidosta palattuaan retkahtaa taas vanhoille tavoilleen, kun kotona ja lähipiirissä ärsykkeitä alkaa tulla jälleen joka suunnasta. (Clear, J. 2018, 118.)  

Yleinen käsitys esimerkiksi riippuvuuksiin ja niistä pääsemiselle on, että ihmisellä täytyy olla todella hyvä itsehillintä. Kaikki, jotka eivät pysty pääsemään riippuvuuksista eroon leimataan lähes poikkeuksetta ihmisiksi, joilla puuttuu lähes kokonaan itsehillintä. Tutkijoiden mukaan tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa. Parhaiten itsensä hillitsevät ihmiset oikeastaan joutuvat hillitsemään itseään kaikista vähiten, sillä he ovat onnistuneet rakentamaan elämänsä tavalla, joka ei vaadi itsehillintää. Esimerkki tällaisesta on se, että nämä ihmiset onnistuvat rakentamaan elämän sellaiseksi, johon ei kuulu ihmisiä, paikkoja tai ärsykkeitä, joita vastaan he joutuisivat hillitsemään itseään. Jos näin ei olisi, niin nämäkin ihmiset altistuisivat lähes päivittäin esimerkiksi huumeiden käyttäjiin ja todennäköisyydet silloin heidän itsehillitsemättömyydellensä olisi suurempi. Jos haluat siis välttää huonojen rutiinien syntymisen tai haluat päästä huonoista rutiineista eroon, niin luo itsellesi kurinalaisempi ympäristö, sekä tee huonoista rutiineista sellaisia, jotka eivät näy arjessasi. (Clear, J. 2018, 119.) 

Aloimme pohtia sellaisia rutiineja, jota ilmenee yritysmaailmassa. Meille ei noussut mieleen mitään tiettyä huonoa rutiinia, mutta mieleemme nousi etätyöskentelyn huonoja rutiineja. Etätyöskentely nykyään liittyy vahvasti monen yrityksen arkipäivään. Aloimme etsiä tietoa ja tutkimuksia etätyöskentelyn huonoista puolista ja rutiineista, mutta ne ovat vielä toistaiseksi melko harvassa. Löysimme kuitenkin Miia Vähähyypän tekstin (2022), jossa Etlan tutkija Natalia Kuosmanen kertoo joitakin tuloksia ja vaikutuksia etätyöskentelystä. Kuosmasen mukaan etätyöskentelyllä on ollut sekä positiivisia vaikutuksia, että negatiivisia, niin yrityksen, sekä työntekijät kannalta. 

Huonoiksi puoliksi Kuosmanen kertoo ympäristön olevan yksi isoimmista haitallisista tekijöistä. Kun koti muuttuu työpaikaksi, palaverit pidetään tietokoneen välityksellä, sekä nykyisellä työpaikallasi parhaimmillaan pyörii perheenjäseniäsi, häiritsee se Kuosmasen mukaan eniten työntekoa ja keskittymistä. Näiden häiriötekijöiden takia monen etätyöläisen työpäivät ovat menneet yliajalle, sekä tauotukset jääneet tekemättä. Pitkällä tähtäimellä tämä ei ole yrityksenkään kannalta edullista, jos työntekijöiden työkyky, sekä työhyvinvointi laskee. (Vähähyyppä, M. 2022.) Omista kokemuksistamme voimme ainakin sen todeta, että etätyöskentelyssä rutiinit ovat melko huonoja juuri esimerkiksi kotoa löytyvien häiriötekijöiden takia.  

Niin kuin Clear kirjassaan kertoi, niin huonoista rutiineista pääsee eroon tekemällä niistä näkymättömiä (Clear, J. 2018, 121). Etätyöskentelyssä huonot rutiinit ovat monesti niitä kodin ja arjen rutiineja, jotka eivät toimi välttämättä työnteossa, vaan heikentävät tehokkuutta. Jos tällaisilta rutiineilta on vaikea välttyä, täytyy ne jollain tapaa tehdä näkymättömiksi. Yksi tapa tietenkin on palata esimerkiksi konttorille, jossa lähes kaikki työtekoon liittyvät ärsykkeet ovat poissa tai sitten ympäristöä on muokattava. Koronapandemian aikaan, kun etätyöskentely kasvoi ja joillakin tuli pakolliseksi, niin monet muuttivat kodin ympäristöä työntekoon soveltuvaksi. Normaaleihin koteihin ilmestyi työhuoneita. Ihminen selkeästi elää rutiineilla, kun ympäristö muokataan työntekoon soveltuvaksi, jotta paikasta saataisiin sellainen, joka sisältää samoja elementtejä, kun työpaikalla. Muutos tehdään, jotta työpiste muistuttaa työpaikkaa, jossa on muodostunut sellaiset rutiinit, joiden avulla keskittyminen, sekä tehokkuus lisääntyvät.  

         Tee siitä vaikea 

Toiseksi mielestämme toimivaksi tavaksi päästä huonoista rutiineista tai tavoista eroon on Clearin esimerkein avattu keino; tee siitä vaikea. Kirjassa kerrotaan, kuinka ranskalainen kirjailija Victor Hugo sai kustantajalta mahdottoman oloisen deadlinen kirjansa kirjoittamiseen. Hugo keksi tavan, jolla hän pääsi eroon viivyttelystä, sekä pakotti hänet kirjoittamaan kirjaansa. Hugo pyysi avustajaansa lukitsemaan kaikki hänen vaatteensa lukolliseen arkkuun. Näin Hugolla ei ollut mitään puettavaa päällensä ja tämä pakotti Hugon olemaan kotonaan kirjoittamassa kirjaansa. (Clear, J. 2018, 209.) Psykologit kutsuvat tällaista tekniikkaa, jossa huonoista tavoista tehdään vaikeampia, jollakin keinolla, lupauksenvahvistimiksi (Clear, J. 2018, 210). Lupauksenvahvistimet kirjaimellisesti vahvistavat lupauksen, joka halutaan saavuttaa. Olkoon se Victor Hugon tapainen ratkaisu lukita vaatteet arkkuun, joka edistää kirjoittamisen välttelyä tai jokin muu. Mielestämme tämä on järkeen käyvä tapa, jolla voi sulkea pois haittaavia rutiineja, kuten Hugon tapauksessa pois pääsy viivyttelystä.  

Lupauksenvahvistimet ovat siitä hyviä, sillä niiden avulla jostakin asiasta tulee vaikempaa, joka pakottaa toimimaan eri tavalla. Lupauksenvahvistinta voisi verrata esimerkiksi määräaikaiseen sähkösopimukseen. Vaikka sopimus kirjoitettaisiin nyt, on sen vaikutus tulevaisuudessa.Niiden avulla pystyy lyömään lukkoon tulevaisuudessa tapahtuvaa käytöstä ja välttää huonojen tapojen, sekä rutiinien jatkumisen tulevaisuuteen. Clear kertoo jälleen esimerkillä, kuinka peliriippuvuudesta kärsivä pystyy pyytämään kasinoita ja nettipokerisivuja lisäämään itsensä estolistalle, jonka jälkeen ei enää pysty pelata. (Clear, J. 2018, 210.) Hyvillekin rutiineille on hyvä tehdä lupauksenvahvistimia. Tällaisessa tilanteessa lupauksenvahvistin toimii niin, että hyvästä rutiinista luopuminen vaatii enemmän energiaa kuin siinä pysyminen (Clear, J. 2018, 211). Me tykkäämme käydä pelaamassa säännöllisen epäsäännöllisesti esimerkiksi padelia. Haluaisimme parantaa tämänhetkisiä rutiinejamme terveellisempään elämäntapaan, johon kuuluu löhöilyn sijasta urheilu. Kun varaamme ja maksamme tulevalle viikolle sijoittuvan padelvuoron, sitouttaa se meidät noudattamaan meidän haluamaamme terveellisemmän elämän rutiinia. Kun vuoro on maksettu etukäteen, joissakin tapauksissa paluuta ei ole. Joissakin tapauksissa vuoron pystyy perumaan, mutta vaatii enemmän työtä, kuin vuoron säilyttäminen. Joissakin tapauksissa vuoron peruuttamisesta joutuu maksamaan. Näiden syiden takia todennäköisemmin menemme vuorolle pelaamaan, emmekä jää kotisohvalle makoilemaan. Siinä oli meidän keksimä esimerkki lupauksenvahvistimesta, jossa tekemättä jättäminen on tehty sen verran hankalaksi, että todennäköisesti mekin olisimme esimerkin mukaisesti mennyt vuorollemme pelaamaan, kuin jättänyt menemättä. 

         Tee siitä vastenmielinen, tee siitä epätyydyttävä 

Clearin käänteinen toinen laki on, että tee huonosta rutiinista vastenmielinen. Tässä Clear korostaa sitä, kuinka huonoista rutiineista täytyy kirkastaa se ajatus, että tästä ei ole mitään hyötyä, vaan pelkkää haittaa, esimerkiksi tupakan poltto. Täytyy keskittyä niihin asioihin, jotka esimerkiksi tupakoinnissa ovat niitä asioita, jotka saa tupakoitsijankin ajattelemaan, kuinka vastenmielistä tupakointi oikeasti on, sekä poistaa kaikki luulot tupakoinnin hyödyistä, sillä niitä ei oikeasti ole. Clear selittää tätä sillä, että ne hyödyt, jota tupakoitsijat kokevat sytyttäessään tupakan palamaan, ovat oikeasti ihmisen keinoja tyydyttää jokin taustamotiivi. Näihin kuuluu esimerkiksi sosiaalisen hyväksynnän saaminen, joka monesti voi liittyä tupakointiin. Tämäkin on korvattavissa jollakin paremmalla rutiinilla, joka ei pilaa terveyttäsi. (Clear, J. 2018, 155-158.) 

Clearin neljännen lain käänteinen tapa on tehdä huonosta rutiinista epätyydyttävä. Clear uskoo, että kun jokin rutiini tai tapa, joka on huono itselle tai muille, niin sen vaikutus täytyy tuntua välittömästi. Mitä kovempi rangaistus tai tuska tästä aiheutuu, ihminen miettii pidempään ja pidempään, ennen kuin toteuttaa teon. Esimerkkinä Clear kertoo Roger Fisherin tapauksen, jossa Fisher ehdotti 1980-luvulla ajatuksensa, jolla ydinsotaa pystyttäisiin ennaltaehkäisemään. Fisher työskenteli edistääkseen valtioiden välistä rauhanneuvotteluita, sekä kompromisseja. Hänen ehdotuksensa oli, että ydinaseiden laukaisuun tarvittava numerosarja pantaisiin pieneen kapseliin ja tämä kapseli istuteen jonkun vapaaehtoisen kansalaisen kehoon, sydämen läheisyyteen. Tällöin laukaisijan täytyisi kohdata todellisuus ja tappaa viaton kansalainen, ennen kuin on valmis tappamaan miljoonia viattomia ihmisiä tuhansien kilometrien päästä. Tämä radikaali tapa antaisi ainakin välittömän epätyydyttävän tunteen teon tekijälle tai sitten tämä saisi mielen muuttumaan kokonaan, eikä välttämättä ydinaseiden laukaisu onnistuisikaan, kun viaton ihminen täytyisi tappaa. (Clear, J. 2018, 253-254.)  

Käänteistä neljättä lakia voi kuitenkin hyödyntää tapasopimuksien avulla. Tapasopimukset toimivat niin, että johonkin huonoon toimintaan tai rutiiniin hommataan joku tai jotkut ihmiset, jotka valvovat tekemistäsi. Tapasopimuksen tarkoituksena on se, että olet itsesi lisäksi teoistasi jollekin muulle. Tapasopimukseen täytyy kuulua jonkinlainen välitön rangaistus, joka ohjaa toimintaa pois huonosta rutiinista. Rangaistus täytyy olla suurempi kuin huonosta rutiinista saatava hyöty, näin tapasopimuksella saa hyödyn ja muutoksen tapahtumaan. (Clear, J. 2018, 256-259.) 

Pohdinta 

Tätä esseetä kirjoittaessa pääsi todella syvälle siihen, mistä asioista ihmisen arkipäiväinen käytös johtuu ja miten niitä voi muuttaa erilaisilla keinoilla. Mielestämme Clearilla oli erittäin konkreettinen ja esimerkeillä inspiroiva tapa opettaa rutiinien muodostaminen ja toisaalta taas rutiineista pois pääseminen. Aloimme myös pohtimaan erilaisia rutiineja meidän ympäristöissämme ja näiden esseissämme käytettyjen lähteiden, ja tiedon valossa niitä on hyvä lähteä löytämään, tarkastelemaan ja mahdollisesti muuttamaan. 

Esseen kirjottamisen yhteydessä meistä kummatkin allekirjoittivat ainakin sen, että meille molemmille on muodostunut sellainen huono rutiini, jossa esseiden kirjoittaminen tapahtuu kiireessä, kun deadline lähestyy kovaa vauhtia. Vai voisiko tämä sittenkin olla esseiden kirjoittamisen rutiinin puuttuminen, joka ajaa meidät kirjoittamaan viime hetkillä esseemme? Emme kuitenkaan pysty toimimaan niin kuin kirjailija Victor Hugo, ja lukita vaatteitamme arkkuun, joka estäisi kotoa poistumisen. Voimme kuitenkin kehitellä tähän meitä yhdistävään ongelmaan jonkinlaisen lupauksenvahvistiminen tai muun keinon, jonka olemme oppineet esseetä kirjoittaessa.  

Suosittelemme kaikkia tänne asti lukeneita pysähtymään hetkeksi ja miettimään omia rutiineja kotona, koulussa tai vaikkapa työpaikalla. Minkälainen haluaisit olla? Mitä sen eteen täytyy tehdä ja muuttaa omia rutiineja tukemaan näitä tavoitteita? Haluamme myös tarkastella oman tiimiyrityksemme kautta meille muodostuneita rutiineja ja pohtia sitä, miten johonkin ongelmaan löydetään mahdollisesti ratkaisu rutiineja muokkaamalla. Rutiinien merkitys avautui ainakin meille tätä kirjoittaessa ja tajusimme ainakin oman elämän ja arjen olevan todella rutiinipainoitteista tekemistä. Jos rutiinia ei ole, siihen pyritään monesti muodostamaan jonkinlainen rutiini. Rutiinit ovat meille sellaisia, joiden avulla on mahdollisuus saavuttaa tavoitteita ja siksi ovat erittäin tärkeitä. Kannattaa siis hankkiutua huonoista rutiineista eroon ja muodostaa uusia rutiineja omaan elämään tekstissämme esiintyvillä erilaisilla keinoilla.  

Lähteet: 

Clear, J. 2018. Pura rutiinit atomeiksi. Tuuma. Jyväskylä. 

Vähähyyppä, M. 2022. Etätyö tuli, mutta miten siitä hyötyy liiketoiminta? Viitattu: 8.4.2023 

https://profit.lowell.fi/etatyo-tuli-mutta-miten-siita-hyotyy-liiketoiminta