Tampere
29 Mar, Friday
7° C

Proakatemian esseepankki

Miten meni pinkkuvuosi?



Kirjoittanut: Elina Valve - tiimistä Kipinä.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Vuosi on vierähtänyt siitä hetkestä kun vielä jännitin Proakatemialle pääsyä. Muistan sen kun isoin unelmani on päästä Proakatemialle, ja jännitin koko kesän päätöstä kouluun pääsystä. Se tunne kun sain viestin puhelimeen, että minut on hyväksytty. Olin silloin kaupassa ja taisin kiljahtaa ääneen. On ihan uskomatonta, miten nopeasti aika on vierähtänyt. Vastahan me pinkut kokoonnuimme ensimmäistä kertaa finlaysonin pihaan ihmettelemään akatemian meininkiä. Muistan miten innoissani olin koulusta ja koko yhteisöstä, olinhan odottanut kouluun pääsyä viimeiset neljä vuotta. Tämä into ei ole kadonnut minnekkään, vaan päinvastoin olen päivä päivältä innostuneempi ja onnellisempi kouluun pääsystäni. Minulle oli kyllä lähes lottovoitto päästä akatemialle opiskelemaan.

Täytyy kyllä todeta että olen nauttinut koko vuodesta täysin siemauksin koronasta huolimatta. Korona sinänsä alussa harmitti, koska odotukset akatemia-ajasta olivat korkealla. Olisin halunnut paikan päälle näkemään oikeita ihmisiä, ja aluksi korona-ajatuksesta oli vaikea päästä yli. Nyt kuitenkin koen, että korona on vain asenne kysymys, ja sitä vastaan voi taistella vaikka loppu elämänsä, mutta helpommalla pääsee kun hyväksyy asian ja ottaa sen elämään mukaan ja kehittelee ratkaisuja sen pohjalta. Kuulostaa muiden korvaan ehkä yksinkertaiselta ja itsestäänselvältä jutulta, mutta minä en purematta niellyt sitä ajatusta että nyt ollaan etänä. Meni aikaa sulatella nimittäin asiaa.

Opit ja kopit

Täytynee todeta, että ensimmäinen vuosi ei mennyt ihan nappiin, vaikka nautinkin matkastani. Siltä osin asiat rakoilivat kuten: aikataulutus. Olin niin innoissani kaikesta, että satuin ahmimaan viisi erilaista projektia itselleni, joista yksi projektini vei melkein kokonaisen työviikon ajastani viikossa. Aika oli kyllä kieltämättä kortilla. Ja koska aikataulutus oli tiukkaa, oli aikataulussa pysyminenkin tiukkaa. Tämä kaava on aika tuttu entuudestaan minulle, olen aina pitänyt fiiliksestä, että on kiireistä. Toki parantamisen varaa olisi siinä, että oppisin aikatauluttamaan vähän väljempää siirtymää, ettei tarvisi mennä juosten ympäri kyliä. Tämä on siis ehdottomasti oma kehityskohtani; aikatauluttaminen. Koen että olen hyvä elämänhallinassa isossa kuvassa, löytyy säännölliset rutiinit, onneksi. En mitenkään pärjäisi ellen todella nauttisi rutiineista, sillä omat rutiinit ovat taanneet riittävät yöunet ja aikaa itselle eli treenaamiselle. Jos nämä ei toteutuisi aikatauluissani päivittäin, olisi pakka sekaisin ja pahasti. Ainoa liike mikä tulee ensi syksynä, (tai no jo kesällä) opetella on väljemmän aikataulun opettelu ja matkoihin kuluvan ajan realisointi. Tätä pitää ihan toden teolla harjoitella ja ajatustyöskennellä. Ja paljon.

Asiat taas jotka onnistuivat: Sain aivan ihanan tiimin, ja koen että olemme yhdessä todella vahva tiimi. Mielestäni parempaa tiimiä ei olisi voinut toivoa, sillä tiimissäni on niin kultaisia ja ymmärtäväisiä ihmisiä. He ovat älyttömän lahjakkaita ja fiksuja, jokaisen kanssa on ilo tehdä töitä! Koen että jokainen meistä on hyväksytty osaksi tiimiä, ja jokainen saa olla juuri oma itsensä.

 

Mitä vien toiselle vuodelle ja mitä asioita muutan?

Sanomattakin on selvää, että aion korjata aikataulujani hieman rennommaksi. Haluan olla tiimin toiminnassa 100% läsnä ja haluan ottaa myös enemmän vetovastuuta projekteissa. En osaa sanoa vielä, että minkälaista vastuuta tai missä projektissa, mutta annan tuulen viedä minut sinne minne kuulun. Vien mukanani toiselle vuodelle innostukseni ja uteliaisuuteni uuden oppimista kohtaan, sekä aion olla ennakkoluuloton kaikkea kohtaan. Haluan olla avoin ja todella nauttia hetkestä, sillä tuntuu että ensimmäinen vuosi meni niin nopeasti, että oikein itkettää. Haluan nauttia joka ikisestä päivästä akatemialla ja muistaa nauttia hetkestä.

Koen että itse olen aina ollut hyvin positiivinen ja optimistinen ajattelija, mutta jopa itse yllätin itseni nyt ensimmäisen vuoden aikana. Vaikka on ollut kiire ja paljon paineita, olen kokenut pelkkää onnellisuutta ja innostumisen tunnetta. Nytkin vaikka deadline häämöttää tämänkin esseen osalta, saan kiinni itseni vain hymyilemästä ruudun takaa, sillä hitto nautin tästä kaikesta. Tämän tunteen haluan jatkuvan ensi vuonnakin ja antaa tulla kakkos vuosi, mä olen valmis!

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close