Kirjassaan, Paranoidi optimisti: Näin johdin Nokiaa murroksessa, Risto Siilasmaa kertoo Nokian tarinan konkurssin partaalta uuteen nousuun. Samalla hän valottaa omaa johtamisfilosofiaansa, joka perustuu vahvasti paranoidiin optimismiin sekä kertoo, kuinka päätyi Suomen tärkeimmän yrityksen hallituksen puheenjohtajaksi. Kirjassa painotetaan johtamistyylin merkitystä erityisesti yrityksen kriisitilanteessa.

Nokian johdossa oli Siilasmaan mukaan konservatiivista ja kaavoihin kangistunutta väkeä. Muun muassa hallituksen kokouksissa oli tarkka pukukoodi ja jäykähkö tunnelma vallitsi jokaisessa tilaisuudessa. Hallituksen jäsenet eivät saaneet sanaa suustaan, ja puheenjohtaja ei antanut ajattelulle ja luovuudelle tilaa. Keskityttiin paljon yrityksen menneisyyteen ja ajateltiin, että muutoksia ei voida tehdä, koska ennenkin asiat olivat sujuneet samalla tavalla. Ongelmat yritettiin lakaista maton alle ja tulevaisuutta ei sen kummemmin pohdittu. Tämä kuulostaa omaan korvaani epäuskottavalta. Miten Suomen tärkeimmän yrityksen johto on voinut olla näin huonoa? En voi ymmärtää, miksi esimerkiksi eräässä Nokian hallituksen kokouksessa ei puhuttu sanallakaan Applesta, joka oli Nokian suurimpia kilpailijoita ja juuri julkaissut uuden puhelinmallin. Nokian johdossa uskottiin niin vahvasti yrityksen siihenastiseen menestykseen, että silmät suljettiin tulevalta ja alan kehittymiseltä. Ei haluttu uskoa sitä tosiasiaa, että jotain uutta oli keksittävä tai yritys menettäisi kilpailukykynsä.

Risto Siilasmaa huomasi nämä epäkohdat ja ryhtyi tekemään toimia asioiden parantamiseksi. Alun vastustuksen ja huomiotta jättämisen jälkeen, lopulta hänet valittiinkin Nokian puheenjohtajaksi. Paranoidin optimismin ajattelumalliin kuuluu, että keskitytään enemmän tulevaisuuteen kuin menneisyyteen. Tehdään erilaisia skenaarioita tulevasta; niin niitä parhaita mahdollisia, ihan hyviä, kuin kaikista huonoimpia mahdollisia. ”Ennakoidaan tuleva katastrofi”, Siilasmaan sanoin. Vaaran paikat on järkevintä tunnistaa jo silloin, kun yrityksellä on vielä mahdollisuus tehdä muutoksia estääkseen isommat vahingot. Ongelmatilanteessa tärkeää on Siilasmaan mukaan laajentaa näkökulmaa, sillä ongelma ei välttämättä ole aina sitä miltä ensiksi vaikuttaa, vaan liittyy usein suurempaan kokonaisuuteen. Kun ongelman juurisyy on määritetty, on keskityttävä olennaiseen ja jaettava asioiden käsittelyä eri työryhmille. Kriisissä tärkeää on myös toimiva ja sujuva viestintä työryhmien välillä.

Siilasmaan näkemys uudenlaisesta, paremmasta johtamisesta on avoin, rento ja läpinäkyvä. Kaikki ovat samanarvoisia ja kaikkien jopa vaaditaan olevan äänessä hallituksen kokouksissa ja tuovan omia mielipiteitä esiin. Mielestäni tällainen ajattelumalli pitäisi olla kaikilla johtajilla. Rentouden myötä luovuus saa tilaa ja uusia ideoita syntyy huomattavasti helpommin kuin väkisin vääntämällä. Kun kaikkien vaaditaan ottavan puheenvuoro, saadaan hiljaisemmatkin kertomaan oman näkemyksensä, ja näin asioita pystytään ehkä tarkastelemaan useammasta näkökulmasta. Siilasmaankin mainitsema dialoginen ajattelumalli on meillä Proakatemialla iskostettu aivoihimme heti alusta alkaen, mikä on erittäin hyvä asia ja kantaa pitkälle yritysmaailmassa ja johtamisessa.

Lähde:

Fredman, C. & Siilasmaa, R. 2018. Paranoidi optimisti: Näin johdin Nokiaa murroksessa. Kustannusosakeyhtiö Tammi. Helsinki.