Faskiat ja niiden yhteys liikkuvuuteen -soluessee.

Kirjoittajat: Janne Roivas (Motive) & Janne Kivioja (Motive)

 

1        JOHDANTO

Faskia on ollut jo pidemmän aikaa trendi, niin kuntosaleilla kuin myös fysioterapeuttien keskuudessa. Halusimme selvittää, miten faskiat vaikuttavat liikkeeseen ja millä erilaisilla harjoitteilla tai käsittelyillä voimme vaikuttaa esimerkiksi faskian elastisuuteen. Faskia ei ole vastaus kaikkeen, mutta sen toiminnan ymmärtäminen antaa työkaluja, joita kuka vaan voi hyödyntää omassa toiminnassaan.

Tämän kirjallisen työn tarkoitus on kertoa faskian rakenteesta ja sen käyttäytymisestä. Erityisesti työssä paneudutaan siihen, kuinka voidaan omalla toiminnalla vaikuttaa faskian elastisuuteen ja miten faskian plastisiteetti voi muuttua huonon ergonomian vuoksi. Faskia voidaan jakaa karkeasti pinnalliseen ja syvään kerrokseen. Faskia yhdistetään yleisesti lihaskalvoksi, mutta faskia kudoksena käsittää paljon muutakin, kuin pelkät endo-, peri- ja epimysiumin, jotka ovat lihaksen ja sen kalvorakenteeseen liittyviä faskioita. Selkeämpi nimitys faskialle on sidekudoskalvo. Sidekudoskalvorakenne ympäröi kaikkea elimistössä: lihaksia, verisuonia, sisäelimiä, luita ja hermoja. (Pihlman & Luomala, 2016, 29)

 

2        FASKIAN RAKENNE

Faskia antaa tuen ja muodon lihaksille. Se muodostaa ympäröivän kalvon lihassolujen, lihassolukimppujen ja koko lihasten ympärille. Lihassolun päällä sijaitseva kalvo on nimeltään endomysium. Se on niin ohut, ettei sitä voi paljaalla silmässä nähdä. Sen rakenne on hieman epäselvä, mutta vanhoissa lähteissä se on luokiteltu löyhäksi sidekudokseksi. Lihassolukimppua ympäröivä kalvo on perimysium, ja lihasta ympäröivä kalvo on nimeltään epimysium. (Pihlman & Luomala 2016, 16-19)

Sidekudos koostuu soluista, säikeistä ja soluväliaineesta. Tärkeimmät säikeet ovat kollageeni ja elastiini. Säikeet vastaavat kudosten mekaanisista ominaisuuksista ja antavat rajat ja muodon kudosjärjestelmille ja elimille. Säikeet vastaavat myös kudosten vetolujuudesta (etenkin kollageeni, proteiini), ja paineensietokyvystä yhdessä veden kanssa. Faskia toimii lihastoimintaketjujen kautta voiman siirtäjänä. Tarkasteltaessa keihäänheittäjää, on hänen lihastoimintaketjunsa toimittava moitteettomasti, jotta heittäjä saa parhaan mahdollisen voimantuoton. Faskia on se sidekudos, joka muodostaa toiminnalliset lihasketjut. (Pihlman & Luomala 2016, 20.)

Hyaluronihapolla on tärkeitä tehtäviä faskian toiminnan kannalta. Hyaluroni ikään kuin voitelee faskian eri kerroksia. Tällä pienennetään kitkaa, joka kohdistuu kudoksiin sekä antaa suojaa verisuoniin kohdistuvalta paineelta liikkeen aikana. Hyaluronihapon toimintaa vaatii elimistöltä säännöllistä liikkumista, jotta soluväliaine pystyy pitämään korkeamman viskositeetin. Liikkumisen vähenemisestä johtuva viskositeetin lasku voi johtaa hermoärsytykseen, sillä hermopäätteet eivät pääse esteettömästi liukumaan kudosten välissä. (Pihlman & Luomala 2016, 24)

 

2.1         Faskian plastisuus

Robert Hooken lain mukaan kappaleeseen kohdistuva voima vaikuttaa suoraan sen venymiseen. Mikäli jännitys on suurempi, kuin kappaleen sietokyky, alkaa kappale muovautumaan jännityksen vuoksi. Tätä ilmiötä kutsutaan plastisuudeksi. Huono istuma- tai työasento ovat hyviä esimerkkejä plastisuuden vaikutuksista, kun tarkastellaan ilmiötä pitkällä aikavälillä. Erityisesti eteenpäin kumartunut ryhti aiheuttaa jatkuvaa tensiota selkärangan nikamien nivelsiteisiin mm. ligamentum longitudinale posterior, lig. Flavum sekä lig. interspinosus. Tällainen pitkittynyt huono asento vaikuttaa Golgin jänne elimen toimintaan niin, että se ei enää reagoi asentoon, vaikka se olisi ergonomisesti huono. (Pihlman & Luomala 2016, 203.)

 

2.2         Faskian mekanoreseptorit

Faskiassa, jänteissä, lihaksissa ja nivelissä sijaitsee monia erilaisia aistinelimiä, jotka antavat keskushermostolle palautetta kehon toiminnoista. Aistinelimet eli mekanoreseptorit reagoivat mekaaniseen ärsytykseen eli paineeseen, tensioon ja liikkeeseen. Mekanoreseptorit sijaitsevat ympäri kehoa, mutta suhteessa suurin määrä niistä sijaitsee syvässä faskiassa. Faskiat ovat mekanoreseptoreiden ansiosta tärkeässä asemassa liittyen liikkeen hahmotukseen ja asentotuntoon. (Laurikka 2017, 33 mukaan)

2.2.1        Golgin jänne-elin

Golgin jänne-elin sijaitsee jännealueilla syvään faskiaan kiinnittyneenä. Jännealueella kollageenisäikeet ympäröivät Golgin jänne elimen. Aivot saavat palautteen jänne-elimestä, kun ympäröivään kollageeniin kohdistuu tensiota. Muun muassa MET –harjoitteissa (Muscle Energy Technique) hyödynnetään Golgin jänne-elimestä saatavaa venytysärsykettä. (Pihlman & Luomala 2016, 59)

 

2.2.2        Lihassukkula

Lihassukkula sijaitsee lihassolujen välissä ja on muodoltaan kapselimainen. Hermotus lihassukkulassa on kaksisuuntaista. Se aistii tension lihassolukossa. Kaksisuuntaisen vaikutuksen se saa Gamma-motoneuroninen hermottamisen ansiosta. Motoneuronin ansiosta lihassukkula pystyy aktivoimaan kaikki lihassolut, joiden kanssa se on kontaktissa. Lihassukkulan kaksisuuntaisen hermotuksen ansiosta keskushermostosta tulevalla viestillä voidaan vaikuttaa vähentämällä tai lisäämällä supistuvien lihassolujen määrää. Lihassukkulat ovat voimakkaasti yhteydessä faskioihin. Lihassukkulan venytysheijaste on tärkeä ominaisuus, esimerkiksi horjahdustilanteessa sukkuloihin kohdistuu voimakas tension muutos. Tällöin sukkulat reagoivat jännittämällä kaikki lihassolut samanaikaisesti. (Pihlman & Luomala 2016, 60)

 

2.2.3        Ruffinin pääte

Ruffinin päätteet sijaitsevat ihossa sekä pinnallisessa ja syvässä faskiassa. Päätteet ovat kapseloituneita reseptoreita. Ruffinin päätteet reagoivat eritoten hitaisiin paineen ja tension muutoksiin. Varsinkin poikittaissuunnan liikkeen on todettu vaikuttavan eniten. Näillä päätteillä on suora yhteys parasympaattiseen hermostoon. Esimerkiksi kroonisesta kivusta kärsivällä sympaattisen hermoston aktiivisuus kasvaa, joka puolestaan lisää kipua ja aiheuttaa stressireaktioita kehossa. Ruffinin päätteiden reagoimisella pyritään tasaamaan parasympaattisen ja sympaattisen hermoston aktivaatiotasoja. (Pihlman & Luomala 2016, 60-61)

 

2.2.4        Pacinin keränen

Pacinin keränen muistuttaa rakenteeltaan Ruffinin päätettä. Puolestaan se reagoi päinvastoin ripeisiin ja rytmikkäisiin tension muutoksiin. Keräset sijaitsevat syvässä faskiassa, pidäkesiteissä sekä nivelkapseleissa. Liike pitää keräsen aktiivisena, joten mikäli jämähtää paikalleen istumaan, keränen antaa signaalia liikkeelle lähtöön. Se ikään kuin kyllästyy paikallaan olemiseen. (Pihlman & Luomala 2016, 61-62)

 

2.2.5        Vapaat hermopäätteet

Vapaat hermopäätteet ovat runsaslukuisimpia mekanoreseptoreita kehossamme. Niiden osuus on arviolta noin 70 prosenttia kehomme kaikista mekanoreseptoreista. Kuten Ruffinin päättellä ja Pacinin keräsellä, nimensä mukaan ne ovat vapaita hermopäätteitä, eikä niillä ole ympäröivää kapselia. Vapaita hermopäätteitä ihmisellä on muun muassa ihossa, luukalvossa, syvässä faskiassa ja sisäelinten kalvorakenteissa. Vaikka vapaat hermopäätteet toimivat yleensä mekanoreseptoreina, voivat ne myös muuttua. Kortisolin ja adrenaliinin vaikutuksesta ne voivat muuttua nosiseptoreiksi. Silloin ne reagoivat mekaaniseen tensioon kipusignaaleilla, kun normaalisti ne reagoisivat asentotuntemuksilla. Reseptoreiden toiminta voi myös herkistyä, jolloin ihminen esimerkiksi kutiaa normaalisi kutiamattomalta alueelta. (Pihlman & Luomala 2016, 62)

 

3        FASKIAN JA LIHASTEN YHTEISTOIMINTA

Onko ihmisellä 600 lihasta vai yksi lihas jaettuna 600 sidekudospussiin? Sidekudoksen eli faskian tehtävä on sitoa ja kiinnittää rakenteita toisiinsa jatkumoiksi ja isommiksi kokonaisuuksiksi. Lihakset kiinnittyvät jänteillä luisiin rakenteisiin, mutta vain osittain. Noin kolmannes lihaksista kiinnittyy sidekudoksisten rakenteiden kautta joko jänteiden läheltä, jänteestä tai suoraan lihasrungosta syvään faskiaan, toisen lihaksen epimysiumiin tai nivelkapseleihin ja pidäkesiteisiin. (Pihlman & Luomala, 2016, 44)

Karkea ajattelutapa on, että lihaksen voimansiirto tapahtuu mekaanisesti kunkin lihaksen itsenäisenä työnä ja siitä voimat siirtyvät jännelihasliitoksen kautta jänteeseen ja sen kiinnityskohtaan. Lihakset ovat kiinni jänteillä luissa ja voimansiirto tapahtuu niiden kautta. Jotta voitaisiin ymmärtää paremmin lihasten voimantuottoa, otetaan huomioon myös muut voimansiirrot (myofaskiaalinen kuin lihasjänneliitoksen kautta ohjautuvat. Noin 30 prosenttia tuotetusta voimasta välittyy faskiarakenteiden kautta ja 70 prosenttia edellä mainittuun tapaan, suoraan lihassupistuksesta jänteeseen. (Lahtinen 2015)

Lihassäikeestä lihaksen sisäisen sidekudoksen välittämä voima siirtyy lihasjänneliitoksen kautta jänteeseen ja ja sen kiinnityskohtaan. Epimysiaalinen voima välittyy vierekkäisten lihasten runkojen välisen sidekudoksen ja epimysiumin ja syvän faskian kautta. Epimysiaalinen voimien välittyminen tarkoittaa voimansiirtoa lihasten välisen sidekudoksen ja ulkoisen sidekudoksen kautta epimysiumista pinnallisempiin faskia ja aponeuroosirakenteisiin. Epimysiaalinen faskia on yhteidessä eri motorisiin yksiköihin ja se ohjaa tarkempaa liikettä ja aponeuroottisen faskian kautta lihakset ohjaavat liikettä. (Lahtinen 2015)

 

3.1         Myofaskiaaliset ekspansiot

Myofaskiaalinen ekspansio tarkoittaa faskioiden sidekudosten laajentumista. Näitä kehossamme on erittäin paljon, jokaisella lihaksellä ainakin yksi. Näiden ekspansioiden avulla kehoomme syntyy toiminnallisia jatkumoita, jotka ovat tärkeitä myös hermotuksen kannalta. Jatkumoiden takia ainoastaan yksittäisen lihaksen tai lihasryhmän harjoittaminen on mahdotonta koska jokainen liike aktivoi monia hermoja usean eri lihaksen alueella. Tällöin toimintaan osallistuu faskiaalista kudosta myös aktivaatioalueen ympäriltä.  (Laurikka 2017, 29 mukaan)

 

3.2         Myofaskiaalinen kipu

Myofaskiaalisen kivun syy on osittain vielä epäselvää. Tyypillistä myofaskiaaliselle kivulle on rasituksen jälkeen viiveellä tuleva kipu, jonka syytä on hankala jäljittää koska rasituksessa kiputuntemuksia ei juurikaan esiinny. Perifeerisen teorian mukaan voitaneen olettaa, että myofaskiaalinen kipu johtuu muutoksesta faskian toiminnassa. Faskiakerrosten toiminta perustuu niiden kykyyn mukautua liikkeeseen ja niiden olennainen osa on liukua suhteessa toisiinsa. (Lahtinen 2015) Erilaiset traumat, tulehdukset, ylirasitus tai leikkaukset voivat aiheuttaa muutoksia faskioiden välisessä liukumisessa, jolloin hermopäätteet voivat ärtyä jo normaaleissa liikkeissäkin. Tyypillisiä myofaskiaalisen kivun oireita ovat tietysti kipu, mutta myös liikerajoitukset, kireyden sekä paineen tunne. (Lahtinen 2015)

DOMS (Delayed Onset Muscle Soreness) tarkoittaa harjoituksen jälkeistä viivästynyttä lihaskipua. DOMS:ia on tutkittu pitkään ja aluksi syyksi luultiin maitohappokerääntymiä. Maitohappo ei normaaleissa olosuhteissa paakkuunnu, vaan vaatii pakkasasteita paakkuuntuakseen. Maitohappoa muodostuu lihasta rasitettaessa, mutta se hajoaa todella nopeasti laktaatiksi ja vety-ioneiksi. Maitohappo on tarpeellista, koska sitä käytetään myös energian tuotossa. Laktaatin puoliintumisaika on noin 15 minuuttia, joten se ei voi olla syynä DOMSeihin, jotka alkavat normaalisti vasta ~vuorokauden rasituksen jälkeen. (Pihlman & Luomala 2016, 41)

Tavallisin DOMSin oire on kipu, kun kyseistä lihasta aktivoidaan. Samalla esiintyy usein lievää turvotusta, voimien alentumista sekä liikerajoituksia kipualueen viereisessä nivelessä. Oireiden taustalla on rasituksesta aiheutuneet mikrovauriot, jotka alkavat parantua inflammaatio-prosessilla. Inflammaatio-prosessin eli tulehdusreaktion tarkoituksena on puhdistaa kudoksen vaurioitunut alue. (Pihlman & Luomala 2016, 42)

 

4        FASKIA ERI NÄKÖKULMISTA

Thomas W. Myersin kehittämässä anatomiset meridiaanit ajattelussa on käytetty paljon samaa ajattelua, mitä Stecco on hyödyntänyt faskiaalisessa manipulaatiossa (Myers on sertifioitu rolfing-terapeutti). Anatomy Trains kuvaa, sitä kuinka lihasten ja faskioiden luiset kiinnityskohdat kuvataan juna-asemina (Train stations) ja faskiaaliset junat (Trains) kulkevat kehon läpi myofaskiaalisina kokonaisuuksina samaan suuntaan ikään kuin junan raiteet. Toki erilaisia näkemyksiä linjoista ja faskian toiminnoista on monia. Kaikki kuitenkin omalla tavallaan tukevat tai ovat yhteydessä toisiinsa (Richter & Hebgen 2007, 14-15; Lindberg 2015, 114; Myers 2014, 6-7).

Myersin myofaskiaalisiin ketjuihin kuuluu seitsemän meridiaania: Pinnallinen frontaalilinja, Pinnallinen selkälinja, Lateraalilinjat, kierrelinja, yläraajan linjat, toiminnalliset linjat ja syvä frontaalilinja (Richter & Hebgen 2007, 15-18).

 

4.1         Foamrollaus eli rullaus faskian näkökulmasta

Rulla tai muu väline luo paineen käsiteltävän alueen kudoksiin. Painetta voidaan käyttää hyväksi esimerkiksi omatoimisessa triggerpisteiden käsittelyssä. Etsitään esimerkiksi reidestä triggerpiste ja omaa sekä rullan asentoa muuttamalla pyritään saamaan painetta alueeseen. Hengitä rauhallisesti ja pyri kohdistamaan kehon ja rullan kautta triggerpisteeseen tasainen paine. Hiljalleen kipu hellittää ja kudokset rentoutuvat, jonka jälkeen siirrytään seuraavaan kohtaan. Jos kipupiste ei rentoudu minuutin tai kahden aikana, niin et ole oikealla alueella. Triggerpisteiden ympärillä on yleensä ns. Satelliittitriggerpisteitä, jotka ovat kompensaatiopisteitä varsinaisille triggereille. Pelkkien kompensaatioiden hoitaminen ei auta, vaan voi pahentaa ongelmia. (Pihlman & Luomala 2016, 259)

Rullauksessa voidaan käyttää yhdistettynä liukuvaa painetta ja faskiaan kohdistuvaa tensiota. Esimerkiksi selinmakuulla tehtävässä pitkien selkälihaksien rullauksessa kudokseen luodaan paine, joka liikkuu kudoksia pitkin. Etenevä paine aikaansaa voimakkaan reaktion kudoksiin, jolloin paineen lisäksi kudoksiin muodostuu myös tensiota. Paineen ja tension vaihtelulla sekä näiden yhteisvaikutuksella voidaan vaikuttaa kalvojen väliseen löyhään sidekudokseen sekä faskian mekanoreseptoreiden kautta myös hermostoon. Liikkuva paine aiheuttaa kudoksissa hetkellistä iskemiaa, joka poistuu paineen poistuessa. Liikkuvalla paineella on siis ikään kuin “huuhteleva” vaikutus, joka perustuu hetkelliseen nestedynamiikan- ja sitä kautta myös aineenvaihdunnan muutoksiin. Välineestä ja välineen koosta riippumatta paine on aina sama, mikäli rullausta tehdään lattialla. Välineen muoto, koko ja materiaali sen sijaan mahdollistavat kudoskäsittelyn pinnalta tai hieman syvemmältä. (Pihlman & Luomala 2016, 260)

 

4.2         Faskian vahvistaminen

Progressiivinen voimaharjoittelu kasvattaa lihassolukkoa ja myös lihaksen poikkipinta-ala kasvaa. Voimaharjoittelulla voidaan vaikuttaa myös faskiaan, sillä lihasta ympäröivä epimysium reagoi lihaksen kuormituksen ja rakenteen muutoksiin. Voimaharjoittelu muokkaa faskiaa lateraalisuunnassa, eli venyttää faskiaa lihaksen kasvaessa. Voimansiirto tapahtuu faskian kerroksia pitkin longitudinaalisesti, lateraalisesti ja spiraalimaisesti. Suuremman vastuksen myötä faskiaan kohdistuu suurempi tensio. Faskia reagoi tensioon vahvistumalla eli kollageenin määrä lisääntyy. (Pihlman & Luomala 2016, 211)

 

4.3         Muscle Energy Technique

MET-tekniikka eli suomennettuna lihasenergiatekniikka tarkoittaa asiakkaan aktiivisesti tuottamaan lihassupistusta. Supistuksella pyritään vaikuttamaan heikon lihaksen voimantuoton lisäämiseen tai lyhentyneen lihaksen venyvyyteen. Näillä harjoitteilla myös on tarkoitus lisätä nivelen liikkuvuutta. MET-tekniikassa suositellaan noin 20 % lihassupistusta maksimaalisesta supistuksesta. Tekniikassa terapeutti vastustaa tiettyä liikettä 3-5 sekunnin ajan. Tänä aikana asiakas tekee aktiivista lihassupistusta terapeutin vastusta vastaan. (Räsänen, Santala & Siimekselä 2012, 5.)

 

5        HARJOITTEITA

Harjoitteilla pyritään lisäämään selkärangan liikkuvuutta muun muassa avaamalla rintakehää. Liikkeillä pyritään venyttämään myofaskiaalisia ketjuja kohti vartalon keskilinjaa. Liikkeet auttavat vähentämään esimerkiksi istumisesta ja staattisista asennoista johtuvia huonoja vaikutuksia faskiajärjestelmään. Esimerkiksi pitkät istumisjaksot huonoissa asennoissa aiheuttavat plastisuusilmiön faskiarakenteessa (kts. 2.1 ”Faskian plastisuus”). Alaraajoihin kohdistuvilla harjoitteilla voidaan mobilisoida lantion ja lonkkien aluetta. Kalvorakenteet muodostavat lantion alueelle useaan suuntaan kulkevia jatkumoita. Ne herättelevät hermostoa ja lisäävät asentotuntoa alueittain. (Pihlman & Luomala 2016, 214-220)

 

6        POHDINTA

Faskioiden toiminta ja rakenne on mielenkiintoinen mutta monimutkainen kokonaisuus. Ymmärtämällä faskiarakenteiden toimintaa, ihmisen anatomian ja fysiologian ymmärtäminen ja asioiden yhdistäminen on helpompaa. Täytyy kuitenkin muistaa, etteivät faskiaaliset käsittelyt ja faskioihin vaikuttavat liikkeet itsessään riitä kaikkien vaivojen tai ongelmien hoitoon. Faskioista löytyy kuitenkin erittäin paljon tietoa. Erilaisia tekniikoita ja harjoitteita voi varioida loputtomiin fysioterapiassa asiakkaan fyysisen toimintakyvyn tasosta tai vaivasta riippuen.

 

LÄHTEET

• Hebgen, E & Richter, P. 2007. Triggerpisteet ja lihastoimintaketjut osteopatiassa ja manuaalisessa terapiassa.
• Laurikka, 2017. Faskia neurosensitiivisenä elimenä. Faskian hermostollinen yhteys faskiaalisten manipulaatioiden vaikutusmekanismeihin. Fysioterapian koulutusohjelma. Tampereen Ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö.
• Lindberg, A-P. 2015. Täsmäliike – Toiminnallinen myofaskiaalinen harjoittelu. Saarijärvi: Offset Oy
• Luomala, T. & Pihlman, M. 2016. Faskia – Terapian ja liikkeen näkökulmasta. Lahti: VK Kustannus Oy.
• Myers, T. 2014. Anatomy Trains – Myofascial Meridians for Manual & Movement Therapists. Britannia: Elsevier Ltd.
• Räsänen, J., Santala, R & Siimekselä, A. 2012. MET-tekniikka ja sen vaikutus polvinivelen ekstensiosuuntaiseen liikelaajuuteen. Tampereen ammattikorkeakoulu. Fysioterapian koulutusohjelma. Opinnäytetyö.