Toinen vuosi Akatemialla on nyt pyörähtänyt käyntiin ja on aika hieman reflektoida mennyttä vuotta. Paljon on ollut uutta ja ihmeellistä. Turhautumista, väsymystä, uupumista, näistä koostui pitkälti oma ensimmäinen vuoteni ja varmaksi voin sanoa, että en ole yksin näiden tuntemuksien kanssa. Meidän tiimissämme vallitsee pitkälti ajatus, että emme saaneet mitään aikaan ensimmäisenä vuotena. Korona tuli hyvin ikävään hetkeen, heti tiimin perustamisvaiheen jälkeen. Tämä sotki normaalin tiimiytymisen kulkua ja kehittymistä. Emme päässeet heti kiinni projekteihin ja otimme varmanpäälle monissa tilanteissa, jotka olisivat vaatineet rohkeutta ja uskallusta. Keväällä koko tiimi oli rikki. Yksilöt kipuilivat henkilökohtaisten askareiden kanssa ja tähän päälle kasattiin koko tiimin henkiset, fyysiset ja rakenteelliset ongelmat. Lopputulemana oli uupunut ja huonosti voiva tiimi.

Tähän vuoteen lähdimme uudella ajatuksella; lopetamme mähmimisen. Tämä kuuluisa ”mähmiminen” on hyvin tuttu termi Akatemian historiassa. Aina löytyy tiimejä, joilla on vaikeuksia päästä eteenpäin, jääden kehityskelkasta paikalleen mähmimään. Mitä käytännössä tarkoittaa mähmimisen lopettaminen? Meidän uudet leaderit ottivat käyttöön pakotteidenomaiset tavoitteet, joiden jokaisen pitäisi päästä. Keppiä ja porkkanaa, näinhän se menee.

”Mitään ei olla tehty” on lause, joka seuraa Waurea pajasta toiseen. Olemmeko siis istuneet tumput suorana koko ensimmäisen vuoden tuloksena, että puolet tiimimme jäsenistä on joutunut jäämään sairaslomalle liiallisen väsymyksen tai muiden terveysongelmien takia. Tekemättömyyskö on ajanut osan tiimimme jäsenistä jättämään koulutuksen kesken? Enpä usko. Oikea uupumus ei tule ilman syytä, vaikka syy ei aina olisikaan niin selkeästi näkyvillä.

Suoritan Ratsastajainliiton I-tason valmentajakoulutusta ja ajatukseni, sekä essee, pohjautuvat Puustisen Teron aineistoihin sekä hänen pitämäänsä koulutukseen ratsastajien fysiologiasta. Miten sitten ihmisen fysiologialla on mitään tekemistä meidän mähmimiseemme, keppeihin tai porkkanoihin? Malta vielä hetki, kyllä se punainen lanka tästäkin esseestä vielä löytyy. Ylikunto on urheilijoille tuttu termi liiallisesta kuormittumisesta. Ylikunnossa keho ja keskushermosto eivät kykene enää palautumaan halutulla tavalla. Samalla tavalla kuin Akatemialla, uupumus ja burn out on ovat kansantauteja myös hevosalan ihmisillä. Rautalankamallissa burn out ja ylikunto ovat pohjimmiltaan samanlaisia. Ihmisen keskushermosto ei kykene enää palautumaan rasituksesta. Urheilijoilla ylikunto on vakava tila, josta seuraa aina pidempi sairasloma. Sen takia harvemmin kukaan urheilija kerskuu ylikunnostaan. Miksi sitten burn out on niin muodikas termi, niin meille Akatemialaisille, kuin muillekin yrittäjille ja uraihmisille? Miksi haluamme mainostaa asiaa, ettemme tunnista vielä kehomme rajoja ja toimintaa?

Palataanpas meidän tiimimme ja mitään tekemättömyyteen. Itse olen lukenut pitkän matematiikan, mutta veikkaan, että lyhytkin oppimäärä riittänee laskemaan yhteen yksi plus yksi. Miten käy meidän kehollemme, jos jo valmiiksi kuormittuneiden mieltemme ja kehojemme kehotetaan tekemään vielä lisää? Uupuminen on kehon keino ilmoittaa, että nyt mennään liian kovaa. Tästä huolimatta haluamme laittaa lisää pökköä pesään, ajattelematta yhtään, mitä oikeasti tapahtui viime vuonna ja mihin energiamme silloin valui. Väitän, että monikaan meikäläisistä ei ole löytänyt vähemmän kuormittavaa tapaa työskennellä ja tämän takia en kannata paineen ja vauhdin lisäämistä. Mielestäni ongelmaa pitäisi lähteä ratkomaan priorisoinnin kautta. Mitä tapahtui viime vuonna, mihin energiaa kului ja mikä on oikeasti relevanttia. Näiden kysymysten avulla pääsisimme ison askeleen eteenpäin ja vieläpä niin, että mukana olisi pitkäjännitteinen ajattelu. Voisimme jatkossa tehostaa tekemistämme, ilman, että meidän tiimimme sairastaa jälleen kerran tulevan kesän.  Mielestäni meidän tulisi ajatella, muutoksia syklien ja periodien mukaan. Samalla tulosten ja muutoksien seuranta helpottuisi huomattavasti. Mielestämme teemme turhaa työtä muutoksien suhteen, jos emme pysty seuraamaan muutoksista aiheutuvia tuloksia ja seurauksia. Vähän viitaten Parvisen Petrin luentoon ja vinkkeihin; nuoren yrityksen kannattaisi ajatella toimintaansa hyvin paljon kamppanioiden kautta. Mielestäni ihan tällaisessa henkilöstöpuolen toiminnassa ajattelu olisi hyvin paikallaan.

Kaikki lähtee halusta

Kaikki lähtee halusta oppia ja kehittyä. Tätä asiaa ei voi tarpeeksi peräänkuuluttaa. Halu oppia, antaa edellytykset sille, että ihminen voi alkaa tutkiskelemaan itseään ja miettimään omia tekemisiään. Itsetuntemuksen parantamiseksi, omaa toimintaa pitäisi miettiä useasti ja mahdollisimman neutraalisti. Apuna voi käyttää keinoja ulkoistaa itsensä omista piirteistään ja ongelmistaan. Ulkoistaminen voi antaa täysin erilaisia ajatuksia omasta toiminnasta. Tunnista omat piirteesi ja pohdi, minkälaisia käyttäytymismalleja sinulla itsellä on. Itsensä muuttaminen alkaa ongelmien ja mallien tunnistamisesta. Strategian lopputulos paranee huomattavasti, kun pohjatyöt on tehty kunnolla ja ihminen on rehellisesti tietoinen, mitä haluaa itsessään kehittää ja mitä kyseiset asiat vaativat. Lainatakseni tunnettua suomalaista esteratsastajaa, valmentaja voi toistaa korjattavia asioita moneen kertaan, mutta lopullinen korjaus lähtee ratsastajan omasta halusta ja ymmärryksestä korjata asia.

Lähteet:

Puustinen T. I-tason valmentajakoulutus. SRL. 2020