Tampere
07 May, Friday
5° C

Proakatemian esseepankki

Mitä väriä? Mitä väliä?



Kirjoittanut: Lassi Seppä - tiimistä Promisia.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Idiootit ympärilläni
Thomas Erikson
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Olen muuttunut Proakatemian alusta loppupuolelle tultaessa valtavasti, se on selvä. Hanska-arvionani sanoisin, että minusta on tullut äkäinen vanha setä, kun lähtökohtaisesti olin juuri lastenohjaajan töistä tullut elämäntäyteinen nuorimies, joka nautti ihmisten seurasta. Totuus kuitenkin valkeni vähitellen: nautin sellaisten ihmisten seurasta, jotka antavat tilaa erilaisuudelle, virheille ja oppimiselle. Sellaisia ihmisiä eivät kaikki proakatemialaiset ole. Thomas Erikssonin teos Idiootit ympärilläni on yksi koulumme käytäväpuheiden klassikkoteoksia – sen värimaailmasta ja teoriosta kuulee puhetta harva se päivä, ja spekulaatiot kunkin ihmisen omista toimintatapoihin liittyvistä väreistä käyvät paikka paikoin kuumanakin. Olen tutustunut kirjan teorioihin aikaisemmin lähinnä kuulopuheen tasolla, mutta nyt sain opuksen myös omiin käsiini. Oli vihdoin aika selvittää, onko mututuntumassa mitään perää.

Oma arvopohjani on muovautunut ja vahvistunut Proakatemian aikana. Minulle on tullut haastavammaksi toimia sellaisten ihmisten kanssa, jotka toimivat täysin päinvastaisella tavalla omiin arvoihini nähden. Kuten Eriksson kirjassaan toteaa, kaikkia ihmisiä ei kiinnosta muuttaa käyttäytymistään. Koen, että olen sellainen ihminen, jota juuri tuo asia kiinnostaa ja hankaluudet alkavat, kun kohtaan jääräpäisyyttä omien toimintatapojen ja mielipiteiden osalta muiden ihmisten suunnalta.

Millaisia värejä ympäriltäni löytyy ja miten liityn niihin?

Punainen väri: Niitä ihmisiä, jotka ovat punaisia sanotaan äkkipikaisiksi ja voimakastahtoisiksi. Olen aiemmin ollut vahvasti sitä mieltä, etten pidä punaisista ihmisistä. Yllätyksekseni huomasin kuitenkin, että Eriksson listaa punaisen värin alle myös muun muassa uteliaisuuden ja suoran ihmisen. Olen tavattoman utelias ja minusta on tullut myös erittäin suora – niin hyvässä kuin pahassa. Täten lieneekin selvää, että minuun on pesiytynyt myös pieni punainen tyyppi, kenties siksi, että olen ollut isojen punaisten ihmisten vaikutuspiirissä viimeiset vuodet.

Vihreä väri: Auttavainen, ystävällinen ja rehellinen ovat Erikssonin mukaan vihreän ihmistyypin peruselementtejä. Samat arvot ovat myös ohjaavia omassa elämässäni, joten koen itseni hyvinkin vihreäksi. Minun on myös sanottu olevan hyvä kuuntelija ja sisukas ihminen. Toisaalta varovaisuus ja kärsivällisyys ovat tainneet lipsahtaa tiimiopintojen aikana punaisen puolelle. Asia taitaa olla itselleni vielä sen verran tuore, etten ole löytänyt sopivia käsittelytapoja punaisuuteeni ja vihreät ominaisuuteni ovat hieman hämillään meuhkaavasta ja töksäyttelevästä piirteestäni.

Keltainen väri: Tästä väristä löydänkin paljon ammatillisuuteeni viittaavia attribuutteja, kuten verbaalinen, spontaani, ulospäin suuntautunut ja vakuuttava – tai no, ainakin omasta mielestäni osaan olla vakuuttava. Joidenkin kollegoideni kanssa asiasta saattaisi syntyä keskustelua vastakkaisen mielipiteen tiimoilta, mutta luotan siihen, että en ole menettänyt kaikkea järkevyyttäni. Minusta on toisaalta tullut Proakatemiaan liittyvissä tilanteissa paljon varautuneempi kuin muissa työtehtävissä esimerkiksi toimittajahommissa tai isäni yrityksen markkinointia hoitaessani. Niissä tehtävissä olen edelleen onnistunut säilyttämään sen lapsenomaisen kiinnostuksen elämään, jonka löysin lastenohjaajan töistä.

Sininen väri: Tässä kohtaa koin suurimmat yllätykseni. Olin siinä uskossa, että minusta löytyisi paljonkin siniseen väriin viittaavia ominaisuuksia. Olin totaalisen väärässä, sillä en ole tarkka, suunnitelmallinen tai järin objektiivinenkaan. Tarkkailevuutta ja hieman etäisyyttäkin olen oppinut vastoinkäymisten myötä. Sikäli, kun olen töksäyttänyt tiimiyrityksemme Promisian yhteisissä riennoissa jotain veret seisauttavaa, olen nopeasti vetäytynyt tilanteesta ja antanut muiden ihmisten jatkaa tilanteen edistämistä kuin minua ei olisikaan. Jälkikäteen mietittynä toimintaani on saattanut liittyä hieman vastuun pakoilua seurauksena muiden reaktion säikähtämistä. Kuitenkin pohjimmiltani olen herkkä ja hieman epäitsevarma ihminen, joka ei halua suututtaa muita omien mielipiteideni vuoksi.

Minkä värinen olen fyysisesti?

Vaikka Proakatemian aikana olenkin alkanut käyttäytyä punaisemmin, en kuitenkaan ole omaksunut kyseisen värin fyysisiä toimintamalleja, kuten omistavaa käyttäytymistä, vahvaa eteenpäin nojailua tai erityistä etäisyyden pitoa muihin. Sen sijaan keltaisen värin tunnuspiirteitä tunnistan itsessäni paljon. Vitsikkyys on minulle ominaista hieman liiankin kanssa ja rakastan erilaisten ilmaisujen ja kielellisten hienouksien käyttöä. Toisaalta en tule kosketusetäisyydelle ihmisistä kovin mielelläni, sillä koen ihmisten toimivan samoin minun suhteeni. Vihreän käyttäytymismallin perusasiat ovat kenties lähimpänä omiani, sillä liikehdin ja elehdin pääosin rauhallisesti – eihän iso mies jaksa huitoa päättömästi, kun vielä pitää vitsikäskin olla.

Mitä sitten haluan olla Proakatemian jälkeen?

Eriksson toteaa kirjassaan, että keltaiset tyypit osaavat keskustella kenen kanssa tahansa ja saavat ympärillään olevat nauramaan sekä tuntemaan olonsa tervetulleiksi. Olen aina pitänyt itseäni juuri tuollaisena tyyppinä, mutta se ei taidakaan enää pitää Proakatemialla paikkaansa. Olen tyytyväinen siihen, että löysin Proakatemialta punaisen värin ja opin tuntemaan sen vaikutukset itseeni ja ympäristööni. Opin myös sen, etten ole läheskään niin sininen kuin mututuntumalta olisin kuvitellut. Itse asiassa en ole ollenkaan sininen. Olen puna-viher-keltainen sekoitus, joka ei vielä oikein osaa käsitellä uutta minäänsä. Ehkä aikaansaavuus ja päämäärätietoisuus ovat ammatilliseen maailmaan astuttuani saaneet ajatuksissani uudet merkitykset. Nuorempana, teini-iässä, minulle ei ollut syy-seuraussuhteilla juuri mitään väliä ja elin hyvin huoletonta elämää rahan, terveellisyyden ja mielipiteiden osalta. Vasta näin vanhemmalla iällä, korkeakoulussa, olen ymmärtänyt todelliset kiintymykseni. Arvostan tätä nykyä ihmisiä, jotka ovat rehellisiä ja luotettavia muita kohtaan eivätkä sen lisäksi suhtaudu ennakkoluuloisesti uuteen. Näen maailmassa edelleen enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia, mutta itseni kannalta vääränlaiseen ympäristöön joutuminen aiheutti jonkinlaisen shokkitilan, jonka selvittämiseen minulla kesti aikaa liki valmistumiseen saakka.

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close