Yksinkertaisesti tunnejohtaminen on vuorovaikutusta, jossa tunteet ovat aina mukana. Siinä ei ole kyse ihmisen omasta tahdosta vaan evoluutiosta ja selviytymisestä. Tunteet ohjaavat ihmisen toimintaa päivittäin ja tunteiden ilmaisemiseen halutulla tavalla tarvitaan vuorovaikutustaitoja. Johtamisen tärkeimpiä taitoja on hyvät vuorovaikutustaidot ja niiden osaamisen käyttäminen. Johtajan tulee olla jämäkkä ja empaattinen, niin että kommunikointi ja viestintä on sekä tehokasta että eteenpäin vievää.

Vuorovaikutusosaamisen määritelmiin lukeutuu jämäkkyys, empaattisuus, kommunikointi, vaikuttaminen, avoimuus ja verkoston rakentaminen (Sydänmaalakka, 2006-a, 154-155.). Koen, että nämä kaikki määritelmät ovat myös suoraan hyviä johtajan taitoja, joita tarvitaan päivittäisessä työskentelyssä ja kommunikoinnissa.

tunnejohtaja

Yleensä tunnejohtaja sekoitetaan siihen, että esimies on aina rento ja mukava sekä hyväntuulinen johtaja, joka tulee kaikkien kanssa toimeen eikä tee hankalia tai ikäviä päätöksiä. Tunnejohtaminen vaatii esimieheltä todellisuudessa henkilöstöosaamista ja vuorovaikutustaitoja enemmän kuin koskaan. Esimiehen johdettaviin kuuluu ihmisten lisäksi jatkuvan muutoksen johtaminen. Erityisesti siksi, tunnetaitoja tarvitaan johtajuuden saralla rekrytoimiseen, alaisten palkitsemiseen ja ammattitaidon ja osaamisen kehittämiseen. Esimiehiltä odotetaan demokraattisuutta ja empatiataitoja muiden kanssa, siksi tunnejohtajan tulee perehtyä ja kehittää omia vuorovaikutus- ja tunnetaitoja jatkuvasti. (Saarinen & Aalto-Setälä, 2007).

Tunnejohtamisessa tunteet vaikuttavat kaikkeen, eikä mikään asia ole merkityksetön. Tunnejohtamisen tehtävä on johtaa kommunikointia ja organisaation tai yhteisön tunnetiloja. Tunnejohtaja pyrkii tietoisesti herättämään ihmisissä myönteisiä tunteita kielteisten ja apaattisten tunteiden sijaan. Osaavalla tunnejohtajalla on keskeistä, että hänen henkilökohtainen tunne-elämäänsä koskeva itsetuntemus on hyvällä mallilla ja yhdistyy arkiseen johtamistyöhön päätöksentekojen ja vastuunkannon rinnalla. Esimiestyö onkin myös emotionaalista työtä – johtamista, jossa ihmisten tunteisiin vaikutetaan omalla suhtautumisella ja käyttäytymisellä sekä tunteiden tasapainoisuudella. (Saarinen & Aalto-Setälä, 2007).

Milloin tunnejohtaminen on oikeassa paikassa?

Johtaminen vaatii kärsivällisyyttä ja hermojen pitkäjänteisyyttä. Harvoin johtamisessa kannattaa lähteä asioiden edelle, vaan paras keino onkin hieman odotella ja tutkiskella tehtävää tai asiaa. Esimiehellä usein onkin jo vastaus, miten jossakin tilanteessa tulisi toimia eteenpäin, mutta jatkuva suunnannäyttäminen ei kehitä johdettavien oma-aloitteellisuutta eikä itseohjautuvuutta. Tunnejohtamisessa onkin tärkeää tarkkailla tilanteita ja oppia tunnistamaan hetket, jolloin näyttää suuntaa ja johtaa tunteen avulla. Johdettavat usein tarvitsevat esimieheltään empatiataitoja, luottamusta ja arvostusta ja näin esimies voi jakaa sitä johdettavilleen. Esimiehen on hyvä pysähtyä, kuunnella ja eläytyä johdettavien tilanteisiin ja tehtäviin ja löytää sitä kautta rooli, jossa johtaja ei ole kaikkitietävä asiantuntija, vaan esimies, joka kannustaa ja motivoi tekemisellään johdettaviaan. (Saarinen & Aalto-Setälä, 2007).

Tunnejohtamisen hyötyjä ovat tunteiden vahvuus. Uskon, että tunteella johtaminen saa aina voimakkaamman merkityksen. On eriasia johtaa kannustaen ja motivoiden, kuin vain kertoa mitä johdettavan tulee tehdä. Erityisen tärkeää tunnejohtamisessa mielestäni on vuorovaikutuksen suhde johdettaviin, miten johtaja ottaa huomioon tehtävän asian lisäksi johdettavan ja hänen tunteensa. Uskon tunnejohtamisen tuovan organisaatiolle paljon enemmän myös hyvän työilmapiirin luomista, sillä usein yrityksen johto määrittää millainen työilmapiiri yrityksessä on. Jos yrityksen johtajat osoittavat tunteella johtamisen taitoja eli esimerkiksi hyviä vuorovaikutustaitoja jo keskenään ja alaisilleen, tarttuu huomioiva työilmapiiri ja taidokkuus myös johdettaville. Jos taas johtohenkilöt eivät millään saa hommaa toimimaan ja esimerkiksi konflikteja ja asiantuntijuutta syntyy liikaa jo keskenään, johtuu se usein huonoista vuorovaikutustaidoista tai huonoista johtamisen taidoista.

Lähteet

Saarinen, M.-&, Aalto-Setälä, P. 2007. Perkele!. Tunneosaamisen oppikirja esimiehille. Helsinki: Kirjapaja.

Sydänmaalakka, P. 2006 a. Älykäs johtajuus. 2.p. Jyväskylä: Talentum Media.