Näin opintojen loppusuoralla valmistumisen alla, päässä pyörii monenlaisia ajatuksia. Mitä ensi vuosi tuo tullessaan, ehkä siitä tulee upea. Ainakin sitä saa toivoa. Toivon myös, että siitä tulisi hiukan helpompi. Tämä vuosi on ollut yksi vaativimmista, joita olen kahlannut läpi. Olen kokenut akatemian tavallisia tuntemuksia kuten esimerkiksi väsymystä ja turhautumista, mutta myös innostumista ja onnistumisiakin. Kohta olen rämpinyt tämän kaiken yli ja valmistun tradenomiksi. Sitä päivää on kyllä odotettu, vaikka normaali arkemme akatemialla jättää taatusti tyhjän tunteen.

Ensi vuonna olen uuden edessä. On otettava vastuu taloudellisen turvan ja tasapainon saavuttamisesta. Ensi vuodesta ei välttämättä tule yhtään sen helpompi kuin tästäkään. Luin aikakausilehdestä jutun naisyrittäjästä, joka on pärjännyt taloudellisesti loistavasti, mutta on joutunut tekemään useampaa työtä menestymisensä eteen. Juttu herätti paljon ajatuksia ja vahvisti jälleen näkemystäni siitä, että yrittäjyys ei ole helppo laji. Se vaatii paljon kovaa työtä ja myös nöyryyttä. Se on tullut koettua kohta viisi vuotisen yrittäjän urani aikana.

Toivon kuitenkin, että saisin tehdä elämässäni sitä mistä nautin. Sillä uskon, että nautinto teoissa ja työssä näkyy, ja se johtaa parempaan lopputulokseen. Hampaita kiristämällä syntyy harvoin hyvää. Lupaan tulevana vuonna stressata vähemmän. En saata tietoisesti itseäni stressaaviin tilanteisiin, mutta sen minkä teen, pyrin tekemään nöyränä ja suurella intohimolla.