Tampere
25 Nov, Wednesday
3° C

Proakatemian esseepankki

MITÄ SAAPUU TILAAN, KUN SINÄ SAAVUT TILAAN?



Kirjoittanut: Heidi Hydén - tiimistä Evision.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Karismamyytti
Olivia Fox Cabane
Esseen arvioitu lukuaika on 6 minuuttia.

Karismaa joko on tai ei ole, on yleinen ajatus karismasta puhuttaessa. Karismaattinen ihminen huokuu tietynlaista itsevarmuutta ja hän tuntuu nauttivan täysin siemauksin muiden ihmisten ihailevasta huomiosta. Mitkä ovat karisman ainesosia? Onko se pelkästään itsevarma olemus vai voiko se olla myös jotain muuta ja ei välttämättä niin näkyvää? Tartuin Olivia Fox Cabanen teokseen ”Karismamyytti”, koska se tuntui ajankohtaiselta BL kaudellani. Pohdin, olenko minä karismaattinen, onko karismalla merkitystä uusien ideoiden / visioiden esille tuomisessa ja voisinko lisätä karismaani, kun syksyn ajan olen huomattavasti enemmän esillä tiimissäni kuin aiemmin.

 

Karismaa tarvitaan, mikäli haluaa edetä urallaan, voittaa ihmisten luottamuksen, esiintyä valloittavasti, johtaa puoleensavetävästi, toimia ihmissuhteissa ja ymmärtää hankalia tilanteita. Karisma on ikään kuin magneetti, joka vetää puoleensa. Sen voi kytkeä päälle tai pois päältä tilanteen mukaan. Karismaattinen ihminen ei siis välttämättä aina ole karismaattinen, vaan hän voi valita, koska karismaansa haluaa käyttää ja hyödyntää. Karisman avulla vaikutetaan asioihin. (Cabane 2016, 7.) Kirjassaan Cabane (2016, 8) mainitseekin esimerkkinä Marilyn Monroen, joka tietoisesti testasi karismaansa New Yorkissa. Hän käyttäytyi ensin muiden ihmisten tavoin odottaessaan metroa. Hän toimi tilanteessa ”tavallisena” Norma Jean Bakerina. Metrosta noustessaan hän tietoisesti muuttui Marilyn Monroeksi ja heilautti hiuksiaan sekä flirttailevasti vinkkasi asemalla olevalle valokuvaajalle. Yhtäkkiä kaikki huomasivat hänet ja tuntui, kuin koko maailma olisi hetkeksi pysähtynyt, kun ihmiset tajusivat, kenen lähellä he olivat.

 

Karismaattinen ihminen huomataan ja häntä kuunnellaan. Ihmiset tiedostamattaan odottavat karismaattisen ihmisen hyväksyntää. Karismaattisen läsnäolo on vaikuttava ja tällaisen henkilön vetovoima on erittäin suuri. Karisman avulla ihmisellä on enemmän vaihtoehtoja elämässään. On niin sanotusti varaa valita esimerkiksi, miten edetä urallaan tai ei ole pelkoa potentiaalisista kumppaniehdokkaista. Karismaattiset ihmiset ovat pidettyjä ja heihin luotetaan. Sen avulla on helpompaa saada uusille ideoille vihreää valoa tai projektit etenemään. (Cabane 2016, 9.) Karisma yksinkertaisesti auttaa lähes joka elämän osa-alueella ja sen myötä se onkin varsin varteenotettava taito opetella. Mikä onkin helpottavaa kuulla, että karismaa on mahdollista opetella. Toisilla se on synnynnäisesti jo vahvempi, mutta jokainen meistä voi sitä opetella täysin uutena asiana tai vahvistaa jo olemassa olevaa karismaa paremmaksi.

 

Cabane (2016, 11) avaa hieman tarkemmin karisman määritelmää seuraavasti. Toisin kuin luullaan, karisma ei ole luonteenlaatu, vaan se on sanattoman viestinnän eli käytöstapojen tulos. Siihen liittyvät katseet, eleet, ilmeet, kosketukset, liikkeet, vartalon asennot, äänensävy, puheen nopeus ja puheen voimakkuus. Eli toisin sanoen kaikki mitä me koemme ja aistimme karismaattisesta ihmisestä liittyvät edellä mainittuihin asioihin eikä pelkästään itsevarmaan olemukseen. Helpottavaa ajatella, että omaa persoonaa ei siis tarvitse muuttaa huomattavasti ollakseen karismaattinen. Se vaatii ennemminkin pieniä, mutta sitäkin vaikuttavampia muutoksia käyttäytymisessä. Tämä on mielestäni ensiarvoisen tärkeää ymmärtää. Jotta voisin saada ihmisten luottamuksen, minun ei tarvitse olla psykologi tai tietää asioista sen enempää, vaan tärkeimpänä pidän sitä, miten huomioin ihmisiä saadakseni heidän luottamuksensa. Kuuntelenko oikeasti vai ovatko ajatukseni jossain muualla? Miltä kehonkieleni näyttää? Puhunko päälle vai annanko tilaa muille? Missä katseeni harhailee vai keskittyykö se siihen hetkeen? Ehkä tärkeimpänä kaikista, olenko täysin läsnä?

 

Karismaattinen käytös sisältää kolme ydinkohtaa: läsnäolon, vallan ja lämminhenkisyyden. Läsnäolo on kaikista merkittävin elementti. (Cabane 2016, 22.) Olen aikaisemminkin esseissäni pohtinut läsnäolon merkitystä ja Cabane (2016) vahvistaa omaa käsitystäni läsnäolosta. Toisen ihmisen läsnäolon aistii ja kokee yllättävän helposti. Ihmisen kasvoilla, eleissä, puheessa ja kehonkielessä on luettavissa useita eri vivahteita, joiden avulla pystyy huomaamaan toisen aidon läsnäolon. Monesti luullaan, että läsnäoloa voi esittää, koska toinen ei huomaa mitään, mutta tässä kohtaa ollaan jo väärillä raiteilla. Läsnäolon puute antaa epäaidon tunteen, millä voi olla ikäviä seuraamuksia. Pahimmassa tapauksessa luottamus saattaa kärsiä. Läsnäolo vaatii tietoisuutta siitä hetkestä. (Cabane 2016, 24.)

 

”Keskivertoihmisen mieli vaeltelee levottomana noin 46,9 % ajastamme” – Harvard-psykologi Daniel Gilbert

 

Olen itse pyrkinyt kiinnittämään tähän erityistä huomiota töissä, koulussa ja ihmissuhteissa. Olen kokenut useaan otteeseen tilanteita, jossa toinen osapuoli ei ole läsnä siinä hetkessä ja näistä on itselleni jäänyt todella ikävä tunnelma. Tuntuu, kuin minulla ei olisi merkitystä toiselle ja hyvin helposti se loukkaa. Tästä tietoisena haluankin välittää omalta osaltani muille sen tunteen, että minä olen läsnä tilanteissa. Minun ei tarvitse näppäillä puhelinta samalla, kun keskustelen jonkun kanssa ja olen aidosti kiinnostunut ihmisten asioista. Mielestäni tämä on myös muiden ihmisten arvostamista ja kunnioittamista. Johtajan saappaissakin on äärimmäisen tärkeää antaa aikaa työntekijöille, kun he sitä tarvitsevat. Sama pätee BL:n rooliin tiimissämme. Jos jollakin on tärkeää kerrottavaa tai huolia ja minulla olisi hirveästi omaa tekemistä. Kumpi on isompi paha, se että keskeytän oman työni siksi aikaa, jotta tiimijäsen saa tarvitsemansa ajan vai kehotan palaamaan myöhemmin asiaan, kun olen ensin saanut viimeisteltyä oman työni?

 

Valta ja lämminhenkisyys kulkevat käsikädessä. Valta perustuu esimerkiksi älykkyyteen, auktoriteettiin, erityisosaamiseen, rahaan tai pukeutumiseen. Lämminhenkisyys perustuu epäitsekkääseen ajatteluun, hyväntahtoisuuteen ja yhteisen hyvän ajamiseen. Se miten valtaa ja lämminhenkisyyttä tarkastellaan, eroaa toisistaan. Lämminhenkisyyttä voidaan arvioida suoraan kehonkielestä ja käytöksestä, kun taas valtaa arvioidaan enemmänkin ihmisen taitojen ja osaamisen perusteella. Yhdessä ne kuitenkin ovat perusta karismalle eli molempia tarvitaan ja yhdessä ne tuplaavat karisman. (Cabane 2016, 31.) Cabane (2016, 32) havainnollistaa, jos on valtaa mutta ei lämminhenkisyyttä, niin se saattaa olla vaikuttavaa, mutta voi antaa todella ylimielisen ja törkeän vaikutelman. Kun taas lämminhenkinen ihminen ilman valtaa, voi antaa itsestään enemmänkin mielistelevän ja epätoivoisen innokkaan kuvan.

 

Karisman sisällä on erilaisia tyylilajeja. Eri tyylilajeja voidaan soveltaa erilaisissa tilanteissa. Kaikki karisman tyylilajit eivät sovellu jokaiseen tilanteeseen, joten on hyvä tunnistaa eri tyylilajit, jotta voisi olla mahdollisimman karismaattinen tilanteessa kuin tilanteessa. Neljä tyylilajia ovat: keskittynyt karisma, ystävällinen karisma, visionäärinen karisma ja auktoriteettikarisma. (Cabane 2016, 139-150.)

 

Keskittynyt karisma: läsnäolo, kuuntelutaidot, kehonkielen hyödyntäminen ymmärtämisen osoittamisessa, arvostuksen osoittaminen, aito kiinnostus toisia kohtaan, näkyy käytöksessä

 

Ystävällinen karisma: lämminhenkisyys, ehdoton hyväksyntä, saa ihmiset tuntemaan itsensä rakastetuiksi ja tervetulleiksi, huokuu kasvoilta ja silmistä

 

Visionäärinen karisma: inspiroiva, saa uskomaan, itsevarmuus, intohimo visiota kohtaan, ajaa asioita eteenpäin, näkyy käytöksessä ja kehonkielessä, ulkoisella olemuksella ei ole merkitystä

 

Auktoriteettinen karisma: voimakkain tyylilaji, voi näkyä hyvässä tai pahassa (esim. Dalai Lama vs. Hitler), ihmisten primitiiviset reaktiot, perustuu valtaan ja uskomukseen, arvioidaan kehonkielen, olemuksen, aseman ja muiden ihmisten suhtautumisen perusteella, kehonkieli edellä mainituista merkittävin

 

Karisman eri tyylilajit eivät välttämättä sovellu kaikille eikä ole tarkoituskaan. On parempi valita itselleen sopivin tyylilaji oman persoonan, tavoitteen ja tilanteen mukaan. Seuraavia ajatuksia kannattaa pohtia ennen kuin valitsee tyylilajinsa: mikä tuntuu oikealta ja omien arvojen mukaiselta, mihin tähdätään (toinen tyylilaji saa ihmiset tottelemaan, kun taas toinen tyylilaji avautumaan) ja millainen ympäristö on tilanteessa. Tiettyyn muottiin itsensä pakottaminen ja taisteleminen omaa luonnetta vastaan ei edistä karismaa vaan päinvastoin. Tunnetilan ja mielentilan huomioiminen eri tilanteissa kannattaa. Epävarmana auktoriteettisen karisman hyödyntäminen tuskin onnistuu, niin kuin olisi etukäteen kuvitellut. (Cabane 2016, 152-156.)

 

Huomaan itse olleeni aikaisemmin sekoitus vähän jokaista tyylilajia eri tilanteissa eikä tiettyä punaista lankaa ole ollut havaittavissa. Olisin luultavasti karismaattisempi ja vaikuttavampi, jos olisin osannut valita oikean tyylilajin kulloiseenkin hetkeen. Ilokseni voin kuitenkin todeta, että oivallettuani tämän, olen tietoisesti koko syksyn ajan pyrkinyt huomioimaan tarkemmin oman karismani kehittämisen. Keskityn siihen, miten käyttäydyn, puhun, elehdin ja on todella vaikuttavaa huomata ero vanhaan. Ylimääräiset ponnistelut, muiden miellyttäminen ja muottiin asettuminen ovat historiaa, kun olen ymmärtänyt mikä voima on jo sillä, että osaa olla aidosti läsnä ja kuunnella. Aikaisempi minä olisi myös puhetyyliltään hyvin nopea, sekava ja sanat ristiin rastiin tyyppi, mutta tähän keskittyneenä ja töitä tehneenä osaan jo pitää taukoa puheessani ja rauhoittaa tahtia.

 

Halusin nostaa myös muutaman esimerkki harjoituksen Cabanen (2016, 320-328) kirjasta, joiden avulla pääsee heti vauhtiin oman karisman lisäämisessä. Ennen lukemista ajattelin harjoitusten vaativan paljon aikaa ja työtä, mutta loppujen lopuksi harjoitukset ovat naurettavan helppoja. Ne vaativat vain paljon toistoa, mikä iskostaa ne pään sisälle ja niistä muodostuu uusi normi. Minusta on kiehtovaa ajatella, että pelkän karisman avulla on mahdollista ohjata toisia haluamaansa suuntaan ilman, että he sitä itse tiedostavat tai ymmärtävät. Uskokaa tai älkää, mutta pelkän kehonkielen avulla voi saada toisen puolelleen.

 

Venyminen

Puhu ventovieraille aina kun siihen on mahdollisuus. Kaupan kassan jonossa keksi mikä tahansa aihe ja aloita keskustelu takana olevan kanssa. Kahvilassa odottaessa vuoroasi, kysy viereiseltä mikä herkku olisi hyvää juuri nyt. Tee itsestäsi näkyvä muiden silmissä.

 

Kehonkieli

Mieti surullista tai masentunutta ihmistä ja miten hänen kehonkielensä on ikään kuin kasassa. Hartiat alhaalla, pää roikkuu ja kasvot tuntuvat väsyneiltä. Koeta tässä tilanteessa liikuttamatta mitään kehonosaasi tuntea itsesi innostuneeksi tai kokea innostumisen tunteita. Se on lähes mahdotonta. Kokeile myös toisinpäin hyppiä ilon tuntemuksissa ja vallata kehosi innostuksella tuulettamalla käsillä. Tässäkin tilanteessa masentuneen ilmentäminen on lähes mahdotonta. Kannattaa miettiä todellisuudessa, miten kehonkieltä ilmentää eri tilanteissa.

 

Kuunteleminen

Keskustellessa jonkun kanssa, yritä olla keskeyttämättä kertaakaan toisen puhetta. Anna hänen keskeyttää sinut, jos tilanne näyttää siltä. Pidä aina muutaman sekunnin tauko ennen kuin reagoit hänen puheenvuoroonsa. Osoita hänelle, että hän teki vaikutuksen sinuun.

 

Äänen voima

Äänen painopisteellä, voimakkuudella ja nopeudella on suuri merkitys karismassa. Kiinnitä huomiota puhumisen nopeuteen. Puhu mieluummin hitaammin kuin nopeasti. Tässä voi hyvin käyttää vertailukohteena nuorta hermostunutta ensimmäisessä työhaastattelussa verrattuna kokemuksen äänellä tuomiota lukevaan tuomariin. Muista pitää taukoja puheen aikana. Voit hyvin pitää taukoja puheesi välissä. Se antaa itsevarman kuvan ihmisestä, joka ei pelkää keskeytetyksi tulemista. Helposti äänen voimakkuus nousee lauseen tai kysymyksen loppua kohden. Kiinnitä huomiota siihen, että voimakkuus ennemmin laskisi loppua kohden. Pidä huoli myös hengityksestäsi. Hengitä syvälle vatsaan asti nenän kautta, jotta et kuulostaisi hengästyneeltä.

 

Istumpaikan valinta

Johonkin vaikutusta tehdessä, vältä istumasta tämän henkilön vastapäätä olevaan tuoliin. Istu mieluummin suoraan viereen tai 90 asteen kulmassa häneen. Tällaisessa asetelmassa et tunnu niin hyökkäävältä, arvostelevalta tai kuulustelevalta, kuin miltä se voi tuntua vastapäätä istuessa.

 

Haavoittuvaisuuden näyttäminen

Kokeile seuraavalla kerralla keskustellessasi jonkun kanssa paljastaa itsestäsi jotakin syvällisempää, ajatus tai tieto, mistä et kovin usein puhu muiden kanssa. Ihmiset rakastavat salaisuuksia ja tällainen luottamuksen osoittaminen lisää karismaasi muiden silmissä.

 

Jos joskus olet ihmetellyt, miksi et saa ääntäsi kuuluviin palavereissa tai kokouksissa, niin syy voi löytyä niinkin pienestä asiasta kuin karismasta. Jos joskus olet kokenut vaivaannuttavaa tunnetta jonkun ihmisen seurassa tai koet, että hän töksäyttelee tai puhuu epämiellyttävästi, niin syy on luultavasti karisman puutteessa. Jos joskus huomaat jonkun henkilön suorastaan säteilevän ja huokuvan tietynlaista itsevarmuutta, syy on todennäköisesti karismassa. Karisma vaikuttaa siis jokaiseen hetkeen ja jokaiseen tilanteeseen. Karisman lisäämiseen tarvitaan muitakin ainesosia kuin pelkkä itsevarmuus ja mikä parasta, niitä pystyy harjoittelemaan. En malta odottaa, millainen minä olen puolen vuoden päästä, kun olen karismaani työstänyt. Luultavasti saavun tilaan ja jos aikaisemmin 10 / 20 on huomannut minut, niin tulevaisuudessa tilanne on se, että 20 / 20 huomaat minut. Haastan myös sinut, mitä saapuu tilaan, kun sinä saavut tilaan?

 

LÄHTEET

Cabane, O. 2016. Karismamyytti. Helsinki: Viisas Elämä Oy.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close