Mindfulness on hyväksyvää ja tarkoituksellista tietoista läsnäoloa, jossa keskitytään nykyhetkeen ilman arvostelmista tai analysointia. ”Tietoinen läsnäolo suuntautuu nykyhetkessä avautuvaan kokemukseemme sellaisena, kuin se meille hetki hetkeltä näyttäytyy. Annamme täyden huomiomme sille, mitä juuri nyt teemme. ” (Wihuri 2014, 46) Tarkoituksena on, ettei murehdita mennyttä eikä myöskään tulevaa, vaan niiden sijasta ollaan kosketuksessa juuri kyseiseen hetkeen.

Tietoisen läsnäolon harjoittamisen edut on pystytty todistamaan tieteellisesti. Mindfulnessin harjoittelu näkyy aivoissa kasvaneena kykynä rauhoittaa stressireaktioita. Mindfulness myös lisää flow-kokemusten todennäköisyyttä, koska tietoinen läsnäolotaito lisää keskittymiskykyä ja taitoa havainnoida monipuolisesti ja tarkkaavaisesti sitä mitä tapahtuu. Tämän lisäksi tietoinen läsnäolo laajentaa flow-kanavaa ja auttaa pysymään sen alueella. Positiivisia vaikutteita nähdään esimerkiksi seuraavilla osa-alueilla:

1. Keskittymiskyvyn paraneminen ja tiedon käsittelyn tehostuminen
2. Luova ongelmanratkaisu ja mielen joustavuus
3. Tunneäly, vuorovaikutus ja yhdessä onnistuminen
4. Stressinkäsittely ja työhyvinvointi
5. Vaikutus organisaation menestykseen (Wihuri 2014, 30,118, 134)

Tulipalo kiire on yleistä nykyään niin töissä, kouluissa kuin yksityiselämässä. Elämme kiireen ja jatkuvan suorittamisen keskellä pysähtymättä. Emme enää kuule omia ajatuksiamme tai pysähdy hengittämään ja miettimään, miltä minusta tuntuu. Tiedämmekö miltä kehossamme tuntuu edes osaa ajasta? Toimiminen yli väsyneenä, stressaantuneena ja kuormittuneena on epäterveellistä sekä täysin tehotonta. ”Tutkimukset viittaavat siihen, että jopa 50-60 prosenttia poissaoloista työssä liittyy työperäiseen stressiin.” (Wihuri 2014, 26)

Suuria ongelmia tänä päivänä ovat tiedon runsaus, aikataulutus, jatkuvat keskeytykset, kiire ja huoli. On myös huomattu, että tämän päivän työvälineet, joiden pitäisi helpottaa työskentelyämme, häiritsevät ja keskeyttävät sitä kuten esimerkiksi puhelin, sähköposti sekä erilaiset sovellukset.

Onkin hyvin tärkeää, että esimerkiksi työpaikalla työntekijä saisi rauhassa keksittyä yhteen työtehtäväänsä kerrallaan. Jos keskeytyksiä tulee työkaverilta, puhelimesta sekä tietokoneelta, on selvää, että työympäristö on liian stressaava. Tekeminen keskeytyy jatkuvasti.

Olet varmaan kuullut termin multitasking. Termin hypetyksestä huolimatta, monen asian saman aikaan tekeminen ei ole tutkimusten perusteella kannattavaa tai tehokasta. Keskittyminen ei voi olla laadukasta silloin. Usean asian samaan aikaisesta tekemisestä on esimerkiksi seuraavia negatiivisia vaikutuksia:

1. Tehokkuus kärsii
2. Työnlaatu kärsii
3. Keskittyminen ja tahdonvoima heikkenevät
4. Luovuus kärsii
5. Stressi lisääntyy (Wihuri 2014, 159-161)

Ihmisten stressistä näkyy, että tarvitsemme selvästi lisää keinoja hallinnoimaan joka päiväistä elämäämme. ”Näyttääkin ilmeiseltä, että tämän päivän vaativassa työympäristössä aiemmat tapamme johtaa itseämme, tuloksellisuuttamme ja hyvinvointiamme eivät enää näytä riittävän.” (Wihuri 2014, 26) Maailma on muuttunut. Roolimme vanhempana, työntekijänä ja ystävänä ovat erilaisia kuin ennen. Jatkuva tavoitettavuus sekä kiire ovat ongelmia niin yksityiselämässä kuin töissäkin.

Tämän takia teimme viime syksynä muutoksia myös Kajossa. Rajasimme, että jokaisen velvollisuus on katsoa erilaiset viestintäkanavat kerran päivässä viikolla sekä työasioita koskevat viestit kulkevat ainoastaan Slackin kautta. On hyvin tärkeää, että työpäivän jälkeen jokainen saa olla, ei vain fyysisesti vaan myös ajatuksen tasolla, ainoastaan kotona.

Kajossa näkyy ajoittain myös väsymystä ja liikaa stressiä. En usko, että mindfulness ratkaisee kaikkia näitä ongelmia, koska uskon kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, johon kuuluu suuressa osassa uni, ravinto ja liikunta. Mutta koen, että näin hektisessä maailmassa, jossa elämme, tarvitsemme lisäksi jotain pysäyttävämpää. Jotain mikä saa meidät rauhoittumaan ja jälleen tuntemaan.

Tämän takia koenkin, että mindfulnessin kaltaiselle harjoittelulle on paljon tarvetta. Jokainen pystyy tekemään harjoitukset, riippumatta siitä onko aikaa pari minuuttia vai puoli tuntia. Niitä voi tehdä erikseen joogamatolla tai esimerkiksi samalla kun syö, jolloin keskittyy hartaasti ruokailuun. Harjoituksia on siis monenlaisia. On keskittymisharjoituksia, hengitysharjoituksia ja kehomeditaatiota. Voit esimerkiksi kauppaan kävellessä keskittyä jokaiseen askeleeseesi sekä hengittää samalla rauhassa.

Teen hengitysharjoituksia bussimatkalla kouluun, jolloin lasken mielessäni rauhassa viiteenkymmeneen ja jokaisen numeron kohdalla hengitän syvään sisään ja mietin samalla, miltä hengitys tuntuu mahassa sekä rintakehässä. Jos ajatukseni karkaa muualle, aloitan uudestaan siitä numerosta, minkä viimeiseksi muistan laskeneeni. Ellet ole tehnyt harjoituksia aikaisemmin voit aloittaa laskemalla viiteentoista. Lisää vinkkejä harjoitteluun pääset lukemaan tästä: https://mindfulness.fi/mindfulness-harjoitusvinkkeja/

Miksi aloitin mindfulnessin?

Sairastuin keväällä 2018 sydänpussin- ja sydänlihastulehdukseen, josta minulle jäi sydämeen pahoja rytmihäiriöitä sekä kipukohtauksia. Turhaannuin täydestä levosta, kivusta, liikuntakiellosta ja stressaannuin kasaantuvista kouluhommista. Sairastumisen aikana päätin kokeilla mindfulnessiä. Koin, etten tarvitse sitä ainoastaan tässä sairastumisen tilanteessa vaan myös hallitsemaan tunneherkkyyttäni sekä olemaan stressittömämpi ja kiireettömämpi. Syvään hengittäminen tunnetusti rauhoittaa autonomista hermostoa.

Uskon, että kiire luo minulle stressiä. Olen aina kiireinen, vaikkei todellista kiirettä edes ole. Sairastuminen on pakottanut minua olemaan rauhallisempi ja etenemään hitaammin paikasta A paikkaan B. Olenkin huomannut, että olen aina juossut tai vähintään kilpakävellyt joka paikkaan, vaikka ei olisi mikään kiire. Vain siksi, koska se on aina ollut minun tyylini.

Yksi stressin aiheuttaja minulle oli konfliktit tai riitatilanteet. Olen hyvin tunneherkkä ja saatan murehtia itseni tai muiden puolesta liikaa. Etenkin väsyneenä asioiden käsittely hankaloituu. Näiden kaikkien asioiden kehittäminen oli minulle ensisijainen syy mindfulnessin aloittamiseen. Kun oppii omasta kehosta, omista tunteista ja kuuntelee miltä tuntuu, oppii myös tietämään omista rajoista sekä tunnistamaan liiallisen stressin.