Tampere
29 Mar, Friday
8° C

Proakatemian esseepankki

Mitä minä myyn?



Kirjoittanut: Kukka-Maaria Halme - tiimistä Revena.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
EXIT
Unelmaduunarin tilipäivä
Matias Mäenpää
Anssi Kiviranta
Satu Rämö
Hanne Valtari
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Muistan pienempänä, kun asuimme siskoni kanssa vielä vanhemmilla ja halusimme rahaa uusiin vaatteisiin. Kolusimme kodin kaikki nurkat turhista tavaroita läpi ja laitoimme niitä myyntiin toriin ja facebook-kirppiksille. Nykyäänkin usein mietimme, että mistä sitä rahaa sitten saisi?

Kirjassa unelmaduunarin tilipäivä (Rämö, Valtari, 2020) käydään läpi kahdeksan askelta siihen, miten unelmaduunista pystyy tienaamaan tarpeeksi rahaa. Ensimmäinen askel on kysyä itseltään mitä oikeasti haluaa. Tämä sai minussa miettimään, mitä kaikkea voin myydä; omaa aikaani, omaa kehoani, omaa ammattitaitoani, omaa työtäni tai omaa tuotettani. Vaikka kirjan ensimmäinen luku keskittyykin lähinnä omien arvojen miettimiseen; siihen haluanko saada mahdollisimman paljon rahaa tai vaikka lyhyet työpäivät, jäin itse pohtimaan mitä haluan yrittäjänä myydä. Myynti on kuitenkin liiketoiminnan edellytys.

 

Unelmaduuni ja siitä laskuttaminen

Olen ensimmäistä kertaa kesän pääsääntöisesti töissä yrittäjänä. Tai no ehkä tätä ei vielä voi yrittämiseksi sanoa, mutta freelancerina. Laskutan siis eri projekteja, joita teen. Olen kahvilatyöntekijänä ystäväni kahvilassa sekä teen markkinointia. Monelle tämä voi kuulostaa pieneltä asialta, mutta itselleni se merkitsee paljon. Tämä on ensimmäinen konkreettinen askel kohti itseni elättämistä yrittäjänä. Päätin olla hakematta kesätöitä ja suostuin epävarmoihin ja -säännöllisiin töihin. Nyt tullaan tämän suuren kysymyksen äärelle, mitä minun kuuluisi työstäni laskuttaa?

Yrittäjänä on tärkeä ymmärtää rahavirtoja eli missä ja miten raha liikkuu. Tämä auttaa myös miettimään omaan hintaansa työntekijänä. Niin kuin kirjassakin sanotaan, hinnoitteluun ei ole yhtä oikeaa ratkaisua. Siihen vaikuttaa mm. kokemus, koulutus, markkinatilanne, alan kilpailutilanne, kysyntä, kulut, työhön käytetty aika, alaa koskevat säädökset ja määräykset ja moni muu. Itselläni ei ole kokemusta kahvilatyöstä, mutta asiakaspalvelua olen kuitenkin tehnyt viisi vuotta. Uskon, että kesäkahvilalla tästä on paljon hyötyä. Haluan Proakatemia aikana tuon kesäkahvila kokemuksen, koska en muuten uskoisi hakevani vastaaviin töihin. Kyse ei siis ole unelmaduunista, joten toivoisin saavani siitä korvauksen, johon voin olla tyytyväinen. Kirjassa esitetään projektin vastaanottamiseen liittyvä hyvää-kivaa-rahaa-kolmio. Oma työ tulisi siis valita niin, että vähintään kaksi näistä täyttyy. Eli jos työ on hyvää ja sitä on kiva tehdä niin sitä voi tehdä mielellään pienemmälläkin palkalla. Toisaalta jos työ itsessään merkityksellistä ja siitä saa hyvää palkkaa, voi sitä tehdä vähän ikävämpienkin työkavereiden kanssa (Rämö, 180).

Olen vahvasti samaa mieltä, mikäli kyse on projektiluontoisesta työstä. Aloin kuitenkin miettimään, eikö juuri siitä hyvästä ja kivasta unelmaduunista tulisi laskuttaa enemmän?

Alla muutama ajatus miksi unelmaduunista voisi laskuttaa enemmän:

  • Aito kiinnostus ja sisäinen motivaatio työtä kohtaan
  • Työtä tehdään huolella, koska siitä nautitaan
  • Työn aihepiiri on henkilökohtaisesti kiinnostava, joten siihen perehtyy myös vapaa-ajalla ja siitä hankitaan jatkuvasti lisää uutta tietoa
  • Metatyötä eli ajatustyötä tehdään jatkuvasti

 

Aloin miettimään omaa työtäni Herkkä-projektissa. Olen usein sanonut, että minulle riittää, kunhan saan muutaman euron firman tilille; jos nyt kiinteät kulut kattaisi. Todellisuudessa olisin valmis ja kiinnostunut tekemään enemmänkin töitä, mutta koska aikaa on rajallisesti, minun on tehtävä töitä, joista saa oikeasti rahaa. Monella mittarilla Herkkää voisi kuitenkin kutsua unelmatyökseni.

  1. Luovuus. Saan tehdä luovia projekteja, kuten visuaalisen sisällön suunnittelua sekä valokuvausta.
  2. Neuvottelu ja tarjoukset. Kukapa olisi arvannut, että innostun näistä? Vaikuttajamarkkinoinnin puolella olen päässyt neuvottelemaan yhteistyösopimuksista ja verkostoitumaan. Uskon myös, että pääsen jatkossa neuvottelemaan muistakin markkinointimahdollisuuksista.
  3. Valmennus, kouluttaminen sekä johtaminen. Vaikka tätä ei tapahdu vielä, haaveilen ja pystyn näkemään itseni johtamassa markkinointitiimiä. Ennen tätä pääsen kuitenkin jo rekrytoimaan sekä kouluttamaan näytteilleasettajia sekä promootiomyyjiä.

Miksi siis teen ikävämpiä töitä rahan eteen, enkä panostaisi kunnolla unelmaduuniini ja saisi siitä tarvittavaa korvausta? En koe vielä olevani ammattitaitoinen ja siksi epäröin neuvotella rahasta. Kirjassa oli mielestäni mielenkiitoinen tehtävä, joka voi auttaa muitakin tässä samassa tilanteessa.

Mieti omaa tämänhetkistä ammattiasi.

  1. Millaista arvoa sinun tekemä työ tuottaa?
  2. Kuinka vaikea tai helppo sinut on korvata?
  3. Kuinka perustelisit juuri sinun tekemän työsi olevan 20% palkankorotuksen arvoinen? (Rämö, 207).

 

Exit

Herkkä-projektin ja sen kasvun myötä olen myös miettinyt myös yrityksen myymistä. Muistan, kun Herkän alkuvaiheilla pojat sanoivat, että olisi hienoa kasvattaa Herkkää tunnetuksi ja suureksi brändiksi ja lopuksi myydä koko firma ja pistää rahoiksi. Vaikka kokoonpano on muuttunut ja oma omistusosuuteni Herkästä on hyvin pieni, kiinnostun silti tästä ajatuksesta. Toivoisin, että voisimme jonain päivänä myydä firman siksi, koska meillä menee niin hyvin, ei siksi että meidän olisi esimerkiksi konkurssin uhalla pakko.

Exit -kirjan (Mäenpää, Kiviranta, 2019) myötä olen enemmän tutustunut suomalaisten tarinoihin yritysten myymisestä. Esimerkiksi Merja Scharlinin, Yosa-kaurajugurttien keksijän tarina on itselle inspiroiva, sillä tuotteet ovat minulle todella tuttuja. Herkän myötä myös elintarvikeala on alkanut kiinnostamaan, vaikka en todellakaan ollut tällaista alaa ikinä miettinyt.  Fazer osti Yosan vuonna 2017. Kysyntä oli niin suurta, että Scharlingit olisivat joka tapauksessa tarvinneet suuria rahoituksia investointeja varten, joten myynti tuli ajankohtaiseksi. Vuodet 2017 eteenpäin vege- ja erityisesti kaurabuumi ovat nostaneet päätään ja näin ollen myös vaihtoehtoisten ’’maitotuotteiden’’ kilpailu on kasvanut hurjaa vauhtia. (Mäenpää ym, 243). Yrityksen myyminen tapahtui siis juuri oikeaan aikaan.

 

Mitä vien käytäntöön

Tällä hetkellä siis myyn omaa ammattitaitoani sekä työtäni eli käytännössä aikaani. Kehitän neuvottelutaitojani palkkaneuvotteluissa ja pyrin tuomaan esille mitä lisäarvoa tuon yritykseen. Haaveilen myös tulevaisuudessa passiivisesta tulosta eli myymällä esimerkiksi valmiiksi rakennettua digitaalista valmennuspakettia tai kirjaa. Myös yrityskaupat ovat alkaneet kiinnostamaan, ja pyrin tutustumaan aiheeseen lisää eri näkökulmista. Pidän mielessä kirjassa korostetun lauseen: työ on vain harrastus, jos siitä ei saa rahaa.

 

Lähteet:

Rämö, S. Valtari, H. 2020. Unelmaduunarin tilipäivä. Wsoy. Helsinki.

Mäenpää, M. Kiviranta, A. 2019. EXIT. Leap Investors Oy.

Kommentit
  • Ida Laaksonen

    Jee kiva kuulla, että sulla on kanssa tulossa erilainen kesä yrittäjänä! <3 Olen paljon pohtinut keväällä samoja aiheita, joita esseessäsi nostit esille. Hinnoittelu ja oman työn merkitys on tärkeitä aiheita oikeastaan aina. Koen että hinnoittelussa voi harjaantua käytännön tekemisen kautta. Projekteista saa hyvin harjoitusta oman tuntihinnan ja omien resurssien ymmärtämisen kautta. Unelmaduunin hinnoittelu ja siitä laskuttaminen on myös mielenkiintoista. Olen pohtinut samoja perusteita unelmaduunin hinnoittelulle, mielestäni motivaatio ja halu kehittyä on tärkeimmät tekijät. Kiva kuulla, että neuvottelu ja tarjousten tekeminen kiinnostaa se on kyllä todella tärkeä taito yrittäjälle. Kevään aikana tullut itsekin opittua vähän kantapään kautta, miten tärkeää on neuvotella ja sopia asioista asiakkaan kanssa.

    Esseetä oli kiva lukea, sillä olit nostanut pääpointit kivasti ja selkeästi esiin. Aihe on mulle myös ajankohtainen just nyt.

    13.5.2021
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close