Tampere
28 Mar, Thursday
11° C

Proakatemian esseepankki

Mitä kipu on? Kipuasiakkaan kohtaaminen fysioterapiassa



Kirjoittanut: Roosa Kaakinen - tiimistä Motive.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Tekijät: Roosa Kaakinen & Julia Nieminen

 

Aluksi

Kipu on käsitteenä varmasti kaikille tuttu termi, ja jokainen on jossain elämänsä vaiheessa kokenut jonkinlaista kipua. Kipu voi olla äkillistä ja akuuttia ja jotkut voivat puolestaan kärsiä kroonisesta kivusta läpi elämän. Kivun voimakkuus voi vaihdella lievästä hyvinkin sietämättömään kipuun. Oli kipu minkä tyyppistä tahansa, on se yleensä aina epämiellyttävä kokemus. Fysioterapeutin ammatissa kipua kokevia asiakkaita kohdataan hyvin paljon, joten kipua olisi syytä ymmärtää sekä tärkeää olisi myös pohtia, kuinka kipua kokeva asiakas tässä ammatissa kohdataan ja mitkä asiat ovat merkityksellisiä fysioterapiaprosessia ajatellen.

 

Tässä esseessä perehdytään kivun fysiologiaan sekä kipumekanismeihin. Fysioterapeutin ammatin näkökulmasta tarkastellaan, mitä asioita kipuasiakkaan kohtaamisessa olisi hyvä huomioida. Harjoittelua ja kipua tarkastellaan fysioterapeuttisesta näkökulmasta ja harjoittelun tarjoamia mahdollisuuksista kivunhoidossa.

 

Ihmisen ja kivun välistä suhdetta olisi syytä tutkia enemmän, eikä vain kipua neurofysiologisena ilmiönä. Kipua olisi syytä ymmärtää kokemuksena, eli juuri kipua potevan ihmisen näkökulmasta. Kipu vaikuttaa ihmisen kehossa sekä mielessä, eikä se ole vain yksittäinen oire. Se vaikuttaa hyvin paljon ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja elämänlaatuun. Kansainvälisen kivuntutkimusjärjestön mukaan kipu määritellään seuraavanlaisesti: ”Kipu on epämiellyttävä aistimus- ja tunnekokemus, joka liittyy todettuun tai mahdolliseen kudosvaurioon tai jota kuvataan samalla tavoin”. (Luomajoki ym. 2020. s 29–31.)

 


Kivun fysiologiaa

Kipua aiheuttavat erilaiset kehoon kohdistuvat ärsykkeet. Yhteistä ärsykkeillä on, että usein ne aiheuttavat tai uhkaavat aiheuttaa kudosvaurioita. Kroonisen kivun aistimukset eivät kuitenkaan aina ole suoraan verrannollisia kudosvaurion vaaraan. Kipu koetaan epämiellyttävänä ja pelottavana sekä se aktivoi sympaattista hermostoa samalla tavoin kuten suuttumus tai pelko. Sympaattisen hermoston aktivoituminen johtaa sydämen sykkeen nopeutumiseen, verenpaineen nousuun sekä vähentää verenvirtausta ihoon. (Haug, Sand, Sjaastad & Toverud. 151. 2007.)

 

Kivun käsittely on kiinni aivojen reaktiosta nosiseptiivisille ärsykkeille. Perifeerinen ärsyke saa aikaan vapaiden hermopäätteiden aktivoitumisen. Kipuaistimus välittyy siis vapaiden reseptorien kautta. Tämä informaatio kulkeutuu selkäytimen takajuurelle C-säikeiden kautta. Takajuurella signaalit synpapsoituvat WDR-neuronin kanssa ja sitä kautta informaatio kulkeutuu talamukselle. (Luomajoki ym. 2020, s 39–40.) Talamus huolehtii periferiasta tulevan informaation jakamisesta aivojen eri osiin, jotka puolestaan päättelevät, onko kyseessä vaara. Limbinen systeemi aktivoituu vaaratilanteessa, jonka myötä syntyy stressireaktio. (Luomajoki 2018.)

 

Kipumatriisiksi kutsutaan aivoissa olevien kipuinformaatiota käsittelevien alueiden verkostoa. Sen avulla muodostuu kipukokemus yksilöllisen geneettisen alttiuden sekä aikaisempien kipukokemuksien perusteella. Kipukokemus sisältää arvioinnin kivun laadusta, voimakkuudesta sekä sijainnista yksilöllisesti. Matriisin toiminnassa on yksilöiden välistä vaihtelua. (Kalso & Kontinen 70–72. 2018.)

 

Psykososiaaliset tekijät ovat tärkeitä kivun käsittelyssä sekä kipukokemus on usein kontekstista riippuvainen (Luomajoki 2018). Stressi, aikaisemmat kokemukset, odotukset sekä käsitykset kivusta muokkaavat kipusignaalin käsittelyä aivoissa (Kalso & Kontinen 70–72. 2018). Biopsykososiaalisen mallin myötä on vähitellen tullut hyväksyttäväksi ajatukseksi se, että yhtä tärkeä osuus kivussa on voimakkailla psykologisilla tekijöillä, kuin kudoksiin ja fysiologiaan liittyvillä tekijöilläkin. Kivun kokemiseen liittyen ihmisillä on erilaisia ajatus- ja toimintamalleja, jotka voivat selittää, miksi osa ihmisistä pystyy muokkaamaan käyttäytymistään sekä suhtautumistaan kipuärsykkeisiin ja kivun kokemiseen. (Luomajoki ym. 2020, s 99.)

 

 

Kipumekanismit

Kipumekanismien pääluokkia ovat nosiseptiivinen kipu, neuropaattinen kipu sekä idiopaattinen kipu. (Hamunen, Karlsson & Vaino 129–130. 2018.) Nosiseptiivisella kivulla tarkoitetaan kudosvauriosta aiheutuvaa kipua. Kipu aiheutuu kipureseptoreja aktivoivista ärsykkeitä. Nosiseptiivinen kipu jaetaan somaattiseen ja viskeraaliseen kipuun. Näistä somaattinen kipu jaetaan vielä pintakipuun sekä syväkipuun. Syväkipu on lähtöisin luustolihaksista, sidekudoksista, nivelistä tai luista. Pintakipu puolestaan on lähtöisin ihosta. (Sand, Sjaastad, Haug, Bjålie & Toverud 153. 2011.)

 

Somaattista nosiseptiivista kipua voi olla esimerkiksi tulehduskipu, vamman/leikkauksen seurauksena esiintyvät lihas-, nivel-, ja luustokivut tai syöpäkasvaimen aiheuttama kipu, johon ei liity hermovauriota. Viskeraalinen nosiseptiivinen eli sisäelin kipu voi puolestaan esiintyä sappitiekipuna, virtsatiekipuna tai haimakasvaimen aiheuttamana kipuna. (Hamunen ym. 130. 2018.) Viskeraaliseen kipuun voi liittyä heijastekipua ja sitä on usein hankala paikantaa. Kipu tuntuu usein laajemmalla alueella kuin elin, josta kipu on lähtöisin. Sisäelinperäiseen kipuun voi liittyä myös erilaisia autonomisia oireita. (Käypähoito- suositus 2015.)

 

Neuropaattista kipua aiheuttaa hermoimpulssit, jotka syntyvät kipuradoissa varsinaisten vapaiden hermopäätteiden ulkopuolella. Kipu paikallistuu alueelle, jossa kipusyiden vapaat hermopäätteet sijaitsevat. (Sand ym.153. 2011.) Neuropaattiset kivut voidaan jakaa vaurion sijainnin mukaan perifeerisiin ja sentraalisiin kiputiloihin (Käypähoito- suositus 2015). Tyypillisiä oireita on pistely, polttava tunne, puutuneisuus tai kliinisesti todettavat tuntohäiriöt. Esimerkkejä näistä voi olla diabeettinen polyneuropatia, aivoinfarktin jälkeinen sentraalinen kipu, välilevytyrän aiheuttama hermojuurivaurio tai vyöruusun aiheuttama neuralgia. (Hamunen ym. 130. 2018.)

 

Idiopaattisella kivulla tarkoitetaan tuntemattomasta syystä aiheutuvia kiputiloja. Niitä voivat olla esimerkiksi krooninen lantion alueen kipu, vulvaarinen vestibulliitti sekä fibromyalgia. Kipua selittävää kudos- tai hermovauriota ei ole, joten kivun mekanismi on tuntematon ja kipu on usein osa laajempaa oirekuvaa. (Hamunen ym. 130. 2018.)

 

 

Kipuasiakkaan kohtaaminen

Asiakkaan kohdatessa fysioterapeutti usein miettii, mistä asiakkaan vaivat johtuvat. Asiakkaan vaiva on tärkeä kuulla hänen näkökulmastaan ja saada tietoa, mistä kipu esimerkiksi provosoituu tai lievittyy. Tärkeää on myös kartoittaa se, millaisia ongelmia vaiva aiheuttaa asiakkaan arjessa päivittäisissä toiminnoissa. Kipua mietitään siis hyvin monialaisesti, yksilöllisesti ja kokonaisvaltainen tilanne huomioiden. Kipuun liittyen pohditaan myös esimerkiksi liittyvätkö kivut ja oireet kudoksen vammaan tai sen paranemiseen, sekä mikä taustalla oleva kipumekanismi on. Kipumekanismin tiedostaminen on olennainen asia, jotta tiedetään, miten kyseistä vaivaa lähdetään hoitamaan. (Luomajoki ym. 2020, s 163–170.)

 

Asiakkaan vaivoihin vaikuttavia tekijöitä on useita. Erilaiset biomekaaniset tekijät kuten virheasennot, ergonomiset ongelmat, sekä erityisesti psykososiaaliset tekijät ovat merkittäviä tekijöitä kivun kokemuksen kannalta. Keskeistä psykososiaalisissa tekijöissä on se, mitä asiakas itse ajattelee kivusta tai kivun taustalla olevista tekijöistä. Asiakkaan kanssa olisi tärkeää saada yhteinen käsitys ja ymmärrys siitä, mitkä asiat hoidossa ovat tärkeitä. (Luomajoki ym. 2020, s 166–170.)

 

Varovaisuustekijöinä hyviä mittareita ovat kivun intensiteetti sekä kudoksen ärtyvyys. Kivun intensiteetin ollessa korkea (yli 7/10), tulee harjoitteiden ja hoidon annostelun kanssa olla varovainen. Erityisesti, jos pienikin liike aiheuttaa kovaa kipua tai liike aiheuttaa pitkään jatkuvan reaktion on syytä miettiä, mikä mekanismi taustalla vaikuttaa. Korkea kudoksen ärsyyntyvyys saattaa olla akuutin perifeerisen ongelman seurausta, mutta myös sentraalinen sensitisaatio voi aikaansaada sen. Sentraalinen sensitisaatio voi olla peräisin selkäytimestä tai aivojen aikaansaamaa. (Luomajoki ym. 2020, s 169.)

 

 

Harjoittelun ja kipu

Kivunlievitystä harjoittelun keinoin voidaan arvioida pitkällä ja lyhyellä aikavälillä. Harjoittelu on yksi menetelmä kivun hoidossa ja hyvin toteutettuna käyttöalueet kuntoutuksessa ovat hyvin monipuoliset. Harjoittelun myötä hyötyjä voidaan saada myös useampien elinjärjestelmien osalta sekä samalla se voi hyödyttää asiakasta niin psyykkisesti kuin sosiaalisestikin. Harjoittelu toimii siis osana isompaa kokonaisuutta, eikä yksittäisenä menetelmänä. (Luomajoki ym. 2020, s 273.)

 

Kipupotilaan kuntoutuksen kannalta kaikki aktiivisuus on tärkeää. On olennaista löytää sellainen liikuntamuoto, joka asiakkaasta tuntuu mielekkäälle sekä itselleen sopivalle. Harjoittelun pohjaksi pitäisi aina pyrkiä selvittämään kivun kannalta keskeisimmät ongelma alueet. Tämän avulla toteutus voidaan suunnata yksilöllisiin tarpeisiin vastaavaksi. Kun taustatekijät ovat selvillä, voidaan valita ne osa-alueet, mihin harjoittelun avulla halutaan vaikuttaa. (Luomajoki ym. 2020, s 239–241.)

 

Viimevuosien aikana on muuttunut käsitys siitä, saako harjoittelun aikana tuntua kipua vai ei. Aikaisemmin on ajateltu, ettei harjoittelun aikana saisi tuntua kipua, mutta se käsitys on muuttunut. Nykyisin ajatellaan, että kipu on hyväksyttävää, mikäli se ei muuta aiotun liikkeen suoritustapaa. Kipua voidaan luokitella monitorimallin avulla. Siinä kivun asteikko 0–2 on ok, ja asteikko 2–5 on vielä hyväksyttävä. Kun kipu menee asteikolle 5–10, ei se ole enää suositeltavaa. Kivulias harjoittelu voi myös vähentää kipuun liittyvää pelkoa. Kun harjoittelu tehdään kipuun asti, lisää se myös harjoittelun intensiteettiä sekä harjoitteluannosta. (Luomajoki ym. 2020, s 244–245.)

 

Harjoitteluohjelmaa suunniteltaessa on tärkeää ymmärtää, mitä ollaan tekemässä sekä osattava perustella se myös asiakkaalle. Harjoitteluohjeiden tulisi olla selkeitä, jotta asiakas pystyy toteuttamaan ne. Epämääräiset ja epäselkeät ohjeet voivat aiheuttaa asiakkaalle epävarmuutta ja johtaa siihen, että harjoitteet jäävät tekemättä. Ainoastaan toteutunut harjoittelu voi olla vaikuttavaa. (Luomajoki ym. 2020, s 274.)

 

 

Lopuksi

Usein fysioterapeutin vastaanotolle hakeutumisen syynä on jonkinlainen kiputila kehossa, joten ammattilaisena olisi syytä pohtia mitä kipua varsinaisesti tarkoittaa ja mistä näkökulmasta sitä tulisi tarkastella asiakkaan kokonaisvaltaista tilannetta silmällä pitäen. Kivun ymmärtäminen ja esimerkiksi kipumekanismien tunteminen on tärkeää, jotta asiakkaan tilannetta pystyttäisiin helpottamaan fysioterapian keinoin.

 

Esseen kirjoittaminen auttoi syventämään jo aiemmin opittua, sekä palautti mieleen tärkeitä asioita esimerkiksi kivun fysiologiasta. Pohjatiedon ollessa hyvä, on opittua myös helpompi soveltaa käytännössä asiakastyössä. Esseen kirjoittamisen myötä rupesi myös pohtimaan omaa suhtautumista sekä käyttäytymistä kipua kohtaan.

 

Kipu on kokonaisuudessaan hyvin monialainen ja mielenkiintoinen asia, sekä siihen vaikuttavia tekijöitä on lukuisia. Kipu kokemuksena on kuitenkin hyvin yksilöllinen ja mekanismista huolimatta asiakas on kohdattava omana yksilönään. Vaikka kivun aiheuttaja olisi kahdella ihmisellä sama, on heidän kokemuksensa luultavasti täysin erilainen. Myös fysioterapian keinot sekä lähestymistapa voivat olla hyvin erilaisia tässä tilanteessa. Kipuun olisi mielenkiintoista perehtyä lisää entisestään, jotta sitä ja kipua kokevia asiakkaita oppisi ymmärtämään ja auttamaan paremmin fysioterapian keinoin.

 

 

 

LÄHTEET

 

Hamunen, K. Karlsson, H & Vainio, A. Kiputilojen luokittelu teoksessa Kipu. Kustannus Oy Duodecim. Helsinki 2018.

Haug, E., Sand, O., Sjaastad, O. & Toverud, K. 2007. Ihmisen fysiologia, Werner Soderström Osakeyhtiö. Porvoo.

Kalso, E & Kontinen, V. 2018. Kivun fysiologia ja mekanismit teoksessa Kipu. Kustannus Oy Duodecim. Helsinki.

Kipu. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Anestesiologiyhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2015. https://www.kaypahoito.fi/hoi50103#readmore

Luomajoki, H. 2018. Manuaali kipumallit ja kipumekanismit. E-artikkeli. Luettu 15.8.2020. https://www.researchgate.net/publication/324594002_Luomajoki_2018_Manuaali_Kipumallit_ja_kipumekanismit

Luomajoki, H., Koho, P., Ojala, T., Holopainen, R., Röning, T., Takatalo, J., Tarnanen, S., Mikkonen, J., Ekström, K. & Kouri, J-P. (2020). Ammattilaisen kipukirja.

Sand, O., Sjaastad, Ø., Haug, E., Bjålie, J., & Toverud, K. 2011. Ihminen fysiologia ja anatomia. Helsinki: WSOYpro Oy, 1.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close