Missä v*tussa meidän asiakkaat on?

Ennen joulua Samuli heitti kesken biljardipelin ilmaan, että pitäisikö meidän lähteä hiihtolomilla Himokseen pyörittämään rinnekahvilaa. Hetken selvityksen jälkeen hän sai minut ylipuhuttua ja vuoden vaihteen jälkeen alkoikin hiljaa kiihtyvä selvitystyö asiaan liittyen.

Alkuun suunnitelmissa oli laajemman toiminnan kahvio, josta olisi saanut pullojuomia, kahvia, mehua, makkaraa, pyttipannua, patukoita ynnä muuta. Nopeasti selvisi kuitenkin, että ajattelemallemme yleisömäärälle soveltuvaa parilapannua ei löytynyt mistään. Tämä ei kuitenkaan haitannut, sillä pyttipannun myynti tyrmättiinkin pian Himoksen toimesta, sillä se olisi sotinut liikaa heidän ravintolatoimintaansa vastaan. Pyttipannun lisäksi valikoimastamme karsittiin vielä patukat ja pullojuomat, joten lopullinen valikoima jäi muotoon lettu, makkara, kahvi ja mehu. Näistä kahvi, makkara ja mehu saatiin hyvin tukusta, vaikka siellä hieman ihmeteltiinkin, kun kaksi nuorta jätkää tulee noutamaan 100kg makkaraa. Letunpaistoon puolestaan saatiin aineet ja koulutus Keskisen Myllyltä, jolle tapahtuma olisi samalla hyvää mainosta. Kaiken kaikkiaan tuotteiden ja kalusteiden hankita sujui todella hyvin ja vaivattomasti. Meidän onnistui myös saada teltta ja grilli käyttöömme todella edullisesti jämsäläiseltä yrittäjältä.

Ensimmäinen viikonloppumme alkoi pienellä urheiluhetkellä, sillä kaikki telttapuut olivat reilun puolen metrin kinoksen alla ja niiden esiin kaivamiseen kului huomattavasti kuviteltua suurempi aika. Tämän jälkeen olikin vuorossa teltan rungon ja harjan kasaaminen, mikä sujuikin yllättävän kivuttomasti ennakko oletuksista huolimatta. Seuraavana olikin sitten vuorossa todellinen ponnistus, kun kävimme ”lainaamassa” Jämsän kaupungilta neljä betoniporsasta. Ne painoivat noin 200kg kappaleelta ja olivat kaiken hyvän lisäksi jäätyneet kiinni maahan. Lähdimme Aleksin kanssa ostamaan työkalua possujen irrotukseen ja päädyimme ostamaan rautakangen, joka järkytykseksemme maksoi 60 euroa, tuolla rahalla olisi saanut myös kaksi kaasupoltinta. Lopulta tarina kuitenkin päättyi onnellisena, sillä saimme teltan kasaan suunnitellun aikataulun puitteissa. Loppu viikonloppu sujuikin sitten nousevan kiireen merkeissä, sillä viereisessä rinteessä järjestetyt junioreiden laskettelukilpailut työllistivät meitä tehokkaasti, mikä näkyi positiivisesti myös kassavirrassa.

Sitten saapuikin se kuuluisa maanantai. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, mutta rinteet ammottavat tyhjyyttään ja asiakkaista ei tietoakaan. Pakkasmittari näyttää pahimmillaan -19 astetta. Ajattelimme tämän olevan vain hetkellinen ilmiö ja ”seuraava päivä on parempi”. Eihän se sitten kuitenkaan ollut…

”Missä v*tussa meidän asiakkaat on?” oli lause jokaisen huulilla, kun vielä keskiviikkonakaan ei tuntunut väki löytävän rinteisiin, vaikka aurinko hellii jo kolmatta päivää. Pakkasta tosin oli yhä reilusti kymmenen asteen yläpuolella. Paikalle saapunut hissimies lopulta avasi silmämme asialle. Pakkanen ja Olympialaiset yhdessä saivat laskettelijat jäämään kotiin luoden näin ison aukon Himoksen hissijonoihin ja samalla meidän kassaamme. Kaiken kattava selvityksemme kahvilan riskeistä ei ollutkaan siis ottanut huomioon kahta selvästi merkityksellistä muuttujaa.

Nyt vaihtoviikonlopun ja keskisuomen lomien lähestyessä, sekä olympialaisten loppu puolella voi vain toivoa, että laskettelijat löytävät rinteeseen sekä kahvilaamme tulevalla viikolla. Kaikesta huolimatta projekti on ollut todella ryhmäyttävä, sillä olemme asuneet tiimin kommuunissa Jämsän keskustassa.