Tampere
29 Mar, Friday
5° C

Proakatemian esseepankki

MISSÄ AJASSA SINÄ ELÄT?



Kirjoittanut: Jonna Leiniö - tiimistä Waure.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Ichigo ichie
Garcia, H. & Miralles, F.
Esseen arvioitu lukuaika on 6 minuuttia.

Hetkessä eläminen on vaikeaa, huomaamme sen, kun tarkkailemme ympärillämme olevia ihmisiä sekä itseämme. Ajatukset poukkoilevat helposti menneeseen ja tulevaan.

Ichigo ichie on japanilainen ajattelutapa, jonka merkitys selviää esseetä lukiessa.

Ichigo ichie kirjassa keskitytään neljään perustunteeseen: vihaan, suruun, pelkoon ja iloon.  Näillä tunteilla on kyky kuljettaa ajatuksiamme ajassa joko menneeseen tai tulevaan sekä myös nykyhetkeen.

 

 

VIHA

Viha liittyy eloonjäämisviettiin, josta oli muinoin hyötyä, kun ihmistä tai yhteisöä uhkasi vaara. Suuttuessamme lihakset jännittyvät, sillä ne valmistautuvat taisteluun ja hyökkäykseen. Pulssi ja hengitys kiihtyvät, adrenaliini ja noradrenaliini aiheuttavat kehossa stressireaktion, joka kuluttaa paljon voimavaroja, mutta auttavat toimimaan. Todellista vaaraa ei nykypäivänä enää juurikaan ole muutoin kuin esimerkiksi sodassa tai muun väkivallan keskellä. Vihan ja suuttumuksen tunnetta pidetäänkin jokseenkin sopimattomana tunteena tänä päivänä.

Omalle kohdalle sattunut vääryys tai epäoikeudenmukaisuus aiheuttaa tänä päivänä suuttumusta, jolloin tilannetta sitten helposti pahentaa oma kiivastuminen ja toisen ihmisen kimppuun hyökkääminen sanallisesti. Tällöin vastapuoli voi tuntea olonsa uhatuksi ja puolustautua, jolloin kumpikaan ei ratkaise ongelmaa. Jos taas raivon tunteensa tukahduttaa, on sekin haitallista. Vihan tunne on siis tuhoava niin purettuna kuin tukahdutettunakin. Kirjassa kerrotaan Buddhan sanoneen; ”Suuttumus on kuin puristaisi kädessään tulista hiiltä heittääkseen sen jotakuta kohti. Mutta siinä polttaa itse itsensä.” Mielestäni tämä kuvaa melko hyvin suuttumuksen tunnetta ja siitä seuraavaa jälkipyykkiä. Monesti vihaisena sanoo asioita, joita jo hetkenpäästä saakin katua, kun asiaa pystyy tarkastelemaan eri näkökulmasta rauhoituttuaan. Monesti asiat ovat korjattavissa, mutta joskus vihaisena on sanonut jotakin peruuttamatonta, jolloin oma käsi onkin palanut todella pahasti hiiltä puristaessa.

Ihminen suuttuu sen vuoksi, mitä hänelle on tapahtunut tai tehty, kiinnittää siis viha siten mielen menneisyyteen ja silloin nykyhetkestä nauttiminen on mahdotonta. Menneisyyteen ei kannata jäädä, vaan siitä kannattaakin ennemmin oppia ja ottaa eväät nykyhetkeen ja tulevaan.

 

En koe tulevani vihaiseksi kovin usein. Toki silloin, kun kohtaan vääryyttä itseäni tai läheisiäni kohtaan, huomaan suuttuvani. Vaikka olisinkin vihainen, en osaa ilmaista sitä tunnetta siinä hetkessä tai kertoa loukkaantuneeni. Yleensä olen hiljaa ja sitten suutunkin itselleni siitä, etten avannut suutani ja toiselle suutun yhä enemmän siitä, mitä hän on tehnyt, vaikka hän ei välttämättä tiedosta edes tehneensä väärin minua kohtaan. Yleensä kuitenkin asiat selviävät sillä, että jälkeenpäin kerron pahoittaneeni mieleni tai sitten unohdan asian, ymmärtäessäni, ettei kyseessä ollutkaan niin suuri asia.

 

En usko, että osaamme tiimissämme näyttää suuttumusta toisillemme. Se näkyy ennemminkin turhautumisena ja sulkeutumisena. Olemme paljon keskustelleetkin tästä ja pelkäämme ehkä sitä, että jos näytämme tunteemme, jäämme vellomaan menneeseen, emmekä pääse eteenpäin. Sulkeutuminen taas mielestäni estää eteenpäin pääsemisen, sillä jos emme uskalla näyttää tunteitamme toisillemme, jäävät ne kaikki kytemään mieliimme. Olisi hyvä uskaltaa näyttää tunteensa heti, jolloin voisimme reagoida asioihin nopeammin keksien ratkaisuja ja näin pääsisimme eteenpäin tilanteesta.

 

 

SURU

Suru liittyy menetykseen, ja menetyksiä on lukuisia erilaisia, suuria ja pieniä. Surua aiheuttaa pahimmillaan rakkaan läheisen kuolema. Surutyö auttaa sopeutumaan uuteen elämäntilanteeseen. Surua voi aiheuttaa myös esimerkiksi, auton hajoaminen, taloudellisen tilanteen muuttuminen huonompaan suuntaan, tai esimerkiksi kännykän rikkoutuminen ja siten kuvamuistojen häviäminen. Eksistentiaalinen suru kadottaa elämänilon ja -halun, samalla voiden turruttaa meidät apaattisiksi. Liian pitkään jatkuva suru voi johtaa masennukseen. Kohtuullinen ja terve suru auttaa ymmärtämään, mitä on tapahtunut ja siten omaksumaan uuden selviytymisstrategian, jolla selvitä eteenpäin.

Sureva ihminen kiinnittää mielensä menneisyyteen sillä hän keskittyy siihen, mitä on menettänyt ja mitä ei ole enää olemassa tai siihen, mitä on halunnut saavuttaa, mutta ei ole onnistunut siinä. Suru on kuitenkin tärkeä tunne käsitellä, etenkin silloin, kun on kohdannut suuren menetyksen.

 

Surua en onneksi ole joutunut kokemaan juurikaan viime aikoina, ainakaan suurten menetysten puolesta. Huomaan, että monesti jään itse kiinni menneisyyteen ja siihen, miksi jokin ei mennytkään niin kuin olisin halunnut. Sitten onkin vaikea hyväksyä tilanne ja jatkaa eteenpäin. Monesti nämä asiat ovat vielä sellaisia, johon en oikeastaan ole voinut itse edes vaikuttaa.

 

Tiimissämme yksilöillä on varmasti omia surujaan, toisilla enemmän, kun taas toisilla onneksi vähemmän. En kuitenkaan koe, että surulliset tuntemukset näkyvät juurikaan tiimissämme. Jos jollakin meistä tiimiläisistä olisi suruja, olisi niistä hyvä kertoa omaksi helpotuksekseen sekä muiden tiimiläisten ymmärryksen vuoksi.

 

 

PELKO

Viha ja pelko liittyy vahvasti eloonjäämisviettiin. Se varoittaa uhkaavista vaaroista ja mahdollisista vahingoista. Tunteet virittävät elimistön taistelemaan ja pakenemaan. Kuitenkaan nykyisten elinolosuhteiden vuoksi sellaista akuuttia vaaraa ei ole, vaikka samanlaisia tuntemuksia herääkin. Vihan tapaan pelko vapauttaa adrenaliinia ja noradrenaliinia, nostaa sykettä, kohottaa verenpainetta sekä saattaa aiheuttaa myös hyperventilaatioita. Pelko aiheuttaa myös hikoilua, vapinaa ja joskus jopa lamaannuttavaa lihasjännitystä.

Pelolle ei myöskään nykypäivänä ole enää varsinaista syytä, saatamme toki pelätä, mutta se on sellaista pelkoa, joka saattaa joskus tapahtua, mutta ei tässä hetkessä. Saatamme pelätä esimerkiksi työpaikan, terveyden tai rakkauden menettämistä. Ennakoiva pelko saattaa johtaa ahdistuneisuuteen ja joskus jopa paniikkikohtauksiin, pelkäämisen pelkääminen voi olla pahimmillaan halvaannuttavaa. Pelko suuntaa mielen tulevaisuuteen ja siten estää meitä nauttimasta siitä, mitä nykyhetkessä tekee ja mitä elämällä on annettavana.

 

Harmikseni huomaan monesti kuuluvani tähän ryhmään, joka pelkää tulevaa. Ajatuksissani elän tapahtumat, joita ei ole vielä edes tapahtunut. Tämän takia saatan jättää joitakin asioita tekemättä sillä ”tiedän”, kuinka tulee tapahtumaan. Kun puhun tulevasta, huomaan käyttäväni monesti sanaa ”pelkään”. En itsessään pelkää tulevaisuuttani, vaan ehkä pieniä asioita lähitulevaisuudessani. Ne ovat sellaisia asioita, joita on oikeasti aivan turha pelätä ja jotka vain pitäisi elää miettimättä sen kummemmin. Olen yrittänyt päästä tästä tulevan pelkäämisestä eroon, mutta se ei aina ole helppoa, sillä ajatusmalli on niin pinttynyt. Jonain päivänä haluan olla se tyyppi, joka ei pelkää turhaan, vaan ottaa tilanteet rohkeasti haltuun ja vaikuttaa niihin positiivisesti, eikä maalaa piruja seinille valmiiksi.

 

Tiimissämme pelko näkyy melko vahvasti. Ne heijastuvat meidän yksilöiden omista peloista koko tiimiin. Olemme käyneet tätä paljonkin läpi, mutta emme ole ehkä löytäneet vielä keinoa sen kaatamiseen. Pelkäämme epäonnistumista ja siksi monesti jätämmekin yrittämättä. Tarvitsisimme kannustusta toisiltamme ja hyväksynnän siitä, että kunhan teemme parhaamme, se riittää. Meidän ei tulisi keskittyä niinkään lopputulokseen ja siihen, onnistummeko vai epäonnistummeko, vaan meidän tulisi luoda tilanteita, jossa annamme itsellemme mahdollisuuden kokeilla ja oppia.

 

 

ILO JA ICHIGO ICHIE

Jotkut ihmiset koetaan luonteeltaan iloisempina ja jotkut taas ilonpilaajina. Ilo voi vaihdella hillittömästä riemusta rauhalliseen hyvään oloon. Iloisuus on tarttuvaa ja sellaiseksi se on tarkoitettukin. Iloinen ihminen on avoin, empaattinen, antelias ja inhimillinen, iloisena ihminen tuntee tarvetta jakaa iloa muiden kanssa. Ilontunteet lähentävät ihmissuhteita.

Ilo on näistä neljästä tunteesta ainoa, joka on liitoksissa nykyhetkeen. Siihen, mitä tekee juuri nyt. Ilo on sellainen tunne, jota olisi hyvä varjella ja jota olisi tärkeä oppia etsimään hetkestä kuin hetkestä.

 

Tästä nykyhetkestä, johon kytkeytyy ilo, rauha ja kaikki aistihavainnot, kiteytyy japanilainen ajattelutapa Ichigo ichie. Kirjassa tämä sanonta käännetään suomeksi ”yksi kerta, yksi kohtaaminen” tai ”tässä hetkessä, yksi mahdollisuus”. Tällä tarkoitetaan sitä, että jokainen kohtaaminen ja hetki on ainutkertainen ja mikäli et heti tartu siihen, se lipuu ohitsesi, eikä enää koskaan ole saatavissa samanlaisena. Vaikka saatammekin tehdä samoja asioita ja nähdä samoja ihmisiä, silti hetket eivät tule milloinkaan olemaan samanlaisia sillä kaikki me vanhenemme, arvomaailmamme muuttuvat sekä elämäntilanteet ja mielentilat vaihtelevat. Siksi jokaiseen hetkeen kannattaa tarttua niin kuin se olisi ainut kertainen, sillä sitä se nimenomaan onkin.

 

Ichigo ichiellä on Japanissa pitkä historia ja siitä on ensimmäisen kerran kirjoitettu vuonna 1588. Teemestari Yamanoue Soji kirjoitti muistikirjaansa: ”Kohtele isäntääsi niin kuin tapaisitte vain kerran elämässä.” Ichigo ichie on Japanissa edelleen vahvasti esillä, sanonnalla ilmaistaan esimerkiksi vanhoille ystäville ja uusille tuttavuuksille kiitollisuutta miellyttävästä hetkestä ja tilanteen ainutkertaisuudesta.

 

Elämässä jokaisen meistä olisi hyvä oppia tarttumaan kiinni hetkestä ja heittäydyttävä sen vietäväksi nauttimaan sen erityisyydestä ja ainutkertaisuudesta. Ichigo ichien harjoittaminen vapauttaa menneen taakasta sekä tulevan murehtimisesta. Siinä missä vihainen, surullinen tai pelkäävä ihminen ei nauti tästä hetkestä miettiessään mennyttä tai tulevaa ja näin ainutlaatuiset tilaisuudet lipuvat ohitse, voi iloinen ihminen löytää jokaisesta tilanteesta mahdollisuuksia ja onnea ja näin päästä pitkälle elämässään.

 

Itse onnistun tässä ajattelutavassa liian harvoin. Oikeastaan en ollut aiemmin edes ajatellut eläväni menneessä tai tulevassa tunteideni mukaan. Nyt kun tiedostan tunteiden liikuttavan minua ajassa eteen- tai taaksepäin, on minun helpompi tunnistaa ja palata sieltä nykyhetkeen. Vaikka nykyhetkessä eläminen on välillä vaikeaa, eikä siihen meinaa päästä kiinni silloin kun oikein harmittaa niin uskon, että kun tiedostan nämä asiat, opin pikkuhiljaa paremmin pääsemään takaisin nykyhetkeen ja jättämään turhat harmitukseni syrjään.

 

Koen, että tätä ajatusmaailmaa oppimalla, voisimme saada tiimityöskentelystä hurjasti enemmän irti. Jos emme murehtisi mennyttä ja sitä, mitä kaikkea olemme menettäneet tai etukäteen pelkäisi sitä, mitä voisi tulla tapahtumaan tai missä voisimme epäonnistua. Jos olisimme läsnä tässä hetkessä, etsisimme ilon aiheita ja pitäisimme tilannetta ainutkertaisena, oppisimme siitä hetkestä silloin kaikkein eniten. Meidän tulisi jokaisen yksilönä sekä tiiminä oppia poimimaan rohkeasti mahdollisuuksia, jotka vievät meitä eteenpäin ja josta saisimme ainutkertaisia kokemuksia. Esimerkiksi ”nakkihommat”, joihin tiimissämme välillä huudellaan tekijää. Niidenkin kautta voisi avautua uusia mahdollisuuksia, jos vain osaisimme kääntää ajatusmaailmamme siihen suuntaan, emmekä karttaisi niitä ”ikäviä hommia” ajatellessamme, etteivät ne hyödytä meitä.

 

Kirjassa kerrotaan mielenkiintoisia esimerkkejä japanilaisesta ajattelutavasta ja se myös opettaa itseä etsimään Ichigo ichie hetkiä elämässään. Ajatusmaailmaan on vaikea päästä sisälle, eikä se kerralla onnistukaan loppuelämäksi, mutta uskon, kun sitä tarpeeksi harjoittaa ja itseään muistuttaa pelonajatuksissa tai suruissaan palaamaan nykyhetkeen niin aivot varmasti oppivat pian automaattisesti nauttimaan nykyhetkestä.

 

Omia Ichigo ichie hetkiäni, joita en ole sellaiseksi edes tajunnut ovat ne kesäiset illat, kun päivät ovat pisimmillään ja auringonlasku näkyy parvekkeelleni muutaman viikon ajan. Ihastelen jokaista auringonlaskua joka päivä aina yhtä haltioissani siitä, kuinka kauniita ja erilaisia ne ovat. Niiden hetkien huomaan tyhjentävän mieleni kaikesta muusta ympärillä tapahtuvasta ja siksi ne ehkä ovatkin elämäni yksiä rauhoittavimpia hetkiä, joista osaan nauttia ja iloita juuri sellaisinaan.

 

 

 

LÄHTEET

 

García, H. Miralles, F. 2020. Ichigo ichie. Hetkessä elämisen taito japanilaisittain. Gummerus, äänikirja.

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close