Tampere
31 Oct, Saturday
6° C

Proakatemian esseepankki

Minustako oikea bloggari?



Kirjoittanut: Lassi Seppä - tiimistä Promisia.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Blogimarkkinointi - blogilla mainetta ja kunniaa
Katleena Kortesuo
Jarkko Kurvinen
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

En ole koskaan kirjoittanut blogia, ellei Promisialle tehtyjä yhtä tai kahta räpellystä lasketa. Olen kirjoittanut elämässäni sadoittain yksittäisiä tekstejä, mutta en ole koskaan ajatellut liittäväni sanomisiani sarjaksi – varsinkaan siten, että niissä olisi jokin myyvä tai kaupallinen näkökulma. Jatkoaika.comille tekemissäni kolumneissa olen ollut myyvämpi ajatusteni osalta kuin koskaan.

Kirjailija Katleena Kortesuo vieraili taannoin Proakatemialla ja teimme hänen kanssaan yhdessä podcastin kirjoittamisesta. Keskusteluissa Katleena Kortesuo puhui omasta blogistaan ja mainitsi useita muitakin blogeja, jotka ovat inspiroineet hänen omaa uraansa – Jari Parantaisen Pölli tästä -blogi mainitakseni noin esimerkkinä. Kävin kirjastossa muutama päivä podcastin äänittämisen jälkeen ja blogimarkkinointia käsittelevässä kirjassa komeilikin tuttu nimi toisena kirjailijoista. Oli hienoa päästä syventymään Katleena Kortesuon ajatuksiin blogien maailmasta ja kirjoittaa niistä myös essee reflektoidakseni oppejani. Jos aloittaisin blogin, käsittelisi se hyvin todennäköisesti aihetta, josta tiedän jo valmiiksi paljon. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä aihe liittyisi jääkiekkoon.

Jos aloittaisin blogin, mistä aloittaisin?

Katleena Kortesuo ja Jarkko Kurvinen puhuvat kirjassaan siitä, että useaa aloittelevaa bloggaria ensimmäisen tekstin julkaisu jännittäisi. Itselläni tilanne on onneksi toinen, sillä olen saanut julkaista nimelläni mielipidekirjoituksia jo useamman vuoden netissä. Katleena Kortesuo antaa esimerkkinä omasta Ei oo totta -blogistaan kuinka blogilla on tärkeä olla selvä näkökulma. Esimerkiksi viestintä ei ole riittävän tarkka ollakseen blogin aihe, vaan kuten Kortesuo on tehnyt, hän on keskittynyt ruotimaan omia sekä toisten viestinnällisiä mokia. Jos aloittaisin oman blogin jääkiekon aihepiiristä, käsittelisin todennäköisesti jotain positiivista, sillä en tykkää kirjoittaa väkisin negatiivisia juttuja, kuten vaikkapa iltapäivälehdillä on tapana tehdä. Nautin jääkiekossa erilaisten henkilötarinoiden ja persoonien esille tuomisesta, joten blogini sisältäisi todennäköisesti jotain sen suuntaista. Tietysti blogille pitäisi olla myös nimi. Pyöritin usean vuoden ajan Jatkoajan sivuilla hyvän ystäväni Niko Björkstenin kanssa podcastia nimeltä ”Vihellyksen jälkeen”. Podcastin nimi tuli siitä, että jääkiekossa monet tilanteet tapahtuvat vasta, kun peli on pistetty poikki tuomarin vihellyksellä – eli spekulaatiot ja mielipiteet tuodaan julki vasta tapahtumien jälkeen, ei niiden aikana. Sikäli, kun haluan kirjoittaa henkilötarinoista blogissani ja jääkiekon ollessa maailmanlaajuinen laji, kielivalinnakseni osuisi luultavasti englanti. Olkoon jääkiekkoblogini työnimi tässä vaiheessa ”Ice hockey faces”. Kortesuo ja Kurvinen esittelevät kirjassaan myös eräänlaisen harjoitteen, joka saattaisi auttaa blogin nimen keksimisessä, mutta itse en kokenut sitä mielekkäänä tai riittävän hyödyllisenä.

Osaan kirjoittaa, mutta miten minua pidetään asiantuntijana?

En ole töissä mediatalossa tai minkään lehden palkkalistoilla, joten kirjoittaisin blogia lähtökohtaisesti omana itsenäni, niin sanotusti freelancerina. Blogimarkkinointi-kirjassa todetaan blogin olevan eräänlainen ansioluettelo kaltaiselleni freelancerille. Eivätkö liki 1500 juttua Jatkoaika.comin arkistoissa vielä riitä omalta kohdaltani sellaiseksi? Olenhan kuitenkin saanut kirjoittaa siellä lähes tulkoon mitä vain ilman, että sanomisiani on sensuroitu.

Nimeni saatetaan tunnistaa kotimaisissa kiekkopiireissä, joten oletuksena on, että mikäli mainostaisin uutta blogiani esimerkiksi Twitterissä, sieltä löytyisi noin 900 seuraajani joukosta joku tai jotkut, jotka olisivat ensimmäisiä kiinnostuneita. Se ei vielä tarkoita sitä, että heistä tulisi vakituisia lukijoita, mutta se helpottaisi alkua. Suurin haasteeni blogin pitämisessä olisi varmasti johdonmukaisuus ja sitä kirjailijat kirjassaan myös peräänkuuluttavat. Minun olisi pystyttävä esittämään tiukkoja ja kansantajuisia väitteitä jääkiekkomaailmaa kuohuttavista tilanteista. Lisäksi ne pitäisi pystyä perustelemaan lähes aukottomasti. En haluaisi suututtaa ketään, vaikka se toimisi kuinka hyvänä tehokeinona ihmisten kiinnostuksen lisäämisessä. Yksi keino, mikä mieleen tulee, että kohtelen niitä ihmisiä hyvin, joista kirjoitan blogitekstejä. Tutustun heihin henkilökohtaisesti ja pyrin antamaan heille positiivisen tunteen siitä, että kirjoitan heistä syväluotaavan kirjoituksen. Jos ajattelemme vaikka Liigan pelaajia ja toimihenkilöitä, niin prosenttiosuus niistä ihmisistä, joista kirjoitetaan viikkotasolla yhtään mihinkään, ei ole järin iso. Kiinnostavia persoonia löytyy hyvin todennäköisesti myös suurimpien tähtien ulkopuolelta. Heistä minä todennäköisesti aloittaisin, sillä tavallisissa työn sankareissa (engl. unsung heroes) on suomalaismieleen jotain todella romanttista, eikö totta?

Entäs se raha?

Varmaankaan aloitteleva bloggari ei voi vielä haaveilla mainostuloista oman luomuksensa kohdalla. Ammattilais- ja harrastebloggaajalla on tietysti se iso ero, että ammattilainen pyrkii tienaamaan kirjoituksillaan vähintään sivutuloja. Tämän voisin kuvitella olevan itselleni lähtökohtainen tavoite muiden töiden ohella. Minulla on jo tällä hetkellä kova asenne Jatkoajan juttujani kohtaan, vaikka kyse ei ole millään tavalla minun omistamastani alustasta enkä tienaa puheillani zlotyn zlotya. Saan kuitenkin kirjoittaa intohimolla aiheista, jotka minua todella kiinnostavat. Oman blogin perustaminen mahdollistaisi minulle saman tilanteen, mutta lisäksi voisin yrittää tienata sillä.

Joillain blogialustoilla bloggari voi tienata rahaa jo sillä, että hän saa tietyn verran ihmisiä vierailemaan blogissaan. Sitä kautta mainostajat kiinnostuvat laittamaan mainoksiaan blogisivulle ja bloggarikin saa siivunsa tuloista. Myös suorat brändiyhteistyöt ovat mahdollisia. Omalta kohdaltani tähän aiemmin esittämääni ajatukseen viitaten oman blogini sponsoroinnista kiinnostuneita voisivat olla kulloinkin esiteltävän pelaajan kotiseudun yritykset, jotka haluavat tuoda esiin omaa positiivista asennettaan ja uskoa ihmisyyden voimaan. Helppoa rahan tekeminen blogilla ei varmasti tulisi olemaan ja se tulisi vähintään viemään paljon aikaa. Jääkiekko ei ole kiinnostavana aiheena menossa minnekään ja ihmisiä kiinnostaa jatkuvasti lukea toisten ihmisten mielipiteitä intohimoisesti suhtauduttavista aiheista. Tämän faktan uskon auttavan minua mahdollisella bloggarin taipaleellani.

No, aloitanko sen blogin?

Todennäköistä on, että jossain vaiheessa elämääni Jatkoajan harrastelu ei enää riitä ja minun on päästävä toteuttamaan jääkiekkointohimojani ja miksei tietämystänikin johonkin tuottoisampaan ympäristön. Journalistin ura ”oikeassa työpaikassa” ei kiinnosta, sillä silloin työn luonne muuttuisi täysin siitä, mitä se on ollut Jatkoajassa. Nautin siitä, että saan kirjoittaa sellaisia juttuja sellaisista asioista ja henkilöistä kuin itse haluan eikä minulla ole liian tiukkaa esimiestä linjaamassa, että ketä minun pitäisi kulloinkin jututtaa ja mitä pitäisi kysyä. Siinä mielessä bloggarin ura olisi sopiva jatkumo Jatkoaika-harrastukselle, mutta taas toisaalta en ole varma nauttisinko sisällöntuotannosta yksinäni, vai kaipaanko ympärilleni sellaisen tiimin kuin Jatkoajalla on minulle tällä hetkellä tarjota. Cheekiä lainatakseni, minulla on tällä hetkellä kirjoittajana All Good Everything.

Aihetunnisteet:
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close