Tampere
19 Mar, Tuesday
-9° C

Proakatemian esseepankki

Minun tieni Proakatemialla



Kirjoittanut: Susanna Leinonen - tiimistä Eventa.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Valmentava johtajuus
Vesa Ristikangas
Marjo-Riitta Ristikangas
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Olen nyt opiskellut Proakatemialla kaksi vuotta. Aika on mennyt todella nopeasti ja paljon on tullut tehtyä. Ajattelin, että nyt kun matkaa on jäljellä enää vuosi niin on hyvä hieman katsella taaksepäin ja miettiä, mitä haluan vielä loppuaikanani akatemialla tehdä ja oppia.

Missä olen ollut?

Sain melko räjähtävän lähdön heti akatemialle saavuttuani. Pääsin Eventaan ja heti tekemisen pariin, kun lähdin avustamaan Tuomaksen kivet -projektissa. Lisäksi teimme Eventa 5.0:n ja Juulin kanssa tarjouksen TÖNÖstä ja saimme sen itsellemme. Lisäksi otin Arielalta jatkaakseni Cubien pyörittämisen.

Jokaisessa näissä oli oma tavoitteensa. Tuomaksen kivet piti vain saada valmiiksi deadlineen mennessä, Cubien varasto täytyi saada myytyä tyhjäksi ja projekti plussalle, TÖNÖn brändiä piti kirkastaa ja tuoda näkyvämmäksi asiakkaille. Ilokseni voin todeta, että kaikessa muussa onnistuttiin, paitsi Cubie jäi hieman miinukselle. Näiden isojen kokonaisuuksien lisäksi tein vielä joitain promokeikkoja sekä liityin Eventan taloustiimiin.

Tänä vuonna TÖNÖn sekä taloustiimin hommat ovat jatkuneet ja kehittyneet. Taloustiimissä olen saanut lisää vastuuta myyntilaskujen lähettämisen muodossa ja TÖNÖssä pääsin keskittymään rekrytointiin ja talouden pyörittämiseen.

Suurin kokonaisuus koko vuoden ajan on ollut Proakatemian 20 -vuotissynttäritiimi. Synttäreitten eteen tehtiin kovasti hommia ja se on ollutkin TÖNÖn lisäksi yksi opettavaisimmista projekteista. Pääsin laajentamaan verkostojani ja tutustumaan syvemmin palvelumuotoiluun ja tapahtumatuotantoon. Synttäreitten suhteen eräs suuri unelmani toteutui. Kun tulin akatemialle niin toivoin, että pääsisin tekemään jotain suurta tapahtumatuotantoon liittyvää. Joskus toiveet ja unelmat käyvät toteen parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Muuten olenkin sitten tehnyt pieniä juttuja keikkatyyppisesti silloin kun on ollut “luppoaikaa”. Promoja, PaMuMästersin projekteja, talkkaritiimeilyä, äänitöitä. Ja nyt vielä viimeisimmäksi olen saanut tehdä Y-kampukselle markkinointia koko syksyn. Lisäksi opinnäytetyö vetelee viimeisiään ja se saadaankin tehtyä valmiiksi ennen joululomalle siirtymistä.

Missä olen nyt?

Ensi vuonna Y-kampuksen projekti jatkuu vielä hetken aikaa, että saadaan kaikki tarinat julkaistua, ja muutama haastattelukin siellä vielä on tulossa. TÖNÖ odottaa myymistään ja taloustiimin hommat laitetaan pakettiin. Tämän jälkeen jokainen tiimiläinen hoitaakin taloutensa itsenäisesti. Tiimimme on myös saanut apurahaa, jotta voimme jatkaa Kiinaan aloitettua Final Capm -projektia. Myös opinnäytetyöhön kuuluva kypsyysnäyte on tiedossa tammikuulle. Oma Final Campini on vielä suorittamatta, joten se pitää vielä hoitaa ja tottakai tiimimme loppunäyttö, 24H, josta viedään voitto kotiin.

Muuta ei olekaan näköpiirissä ja se tuntuu toistaiseksi hyvältä. Haluan aloittaa viimeisen opintovuoteni avoimin mielin ja antaa sattumalle mahdollisuuden. Melko suurella todennäköisyydellä teen taas jotain tapahtumatuotantoon liittyvää. Promokeikkojakin on ollut aina mukava tehdä, joten niitäkin aion välillä vaihtelun vuoksi itselleni haalia. Ensi vuodelle minulla on kaksi selkeää tavoitetta: löytää työpaikka ja valmistua. Ja juuri tuossa järjestyksessä. Haluaisin, että pääsisin aloittamaan työt ennen kuin virallinen tutkintopaperi on kourassa.

Ovatko tavoitteeni täyttyneet? Olenko oppinut niitä asioita joita olen halunnut oppia? Kyllä. Toki aina on lisää opittavaa ja olenkin ihmisenä sellainen, että haluan jatkuvasti kehittää itseäni eteenpäin. Oppiminen motivoi minua. Toivon, että pääsisin viimeisenä vuotenani osallistumaan erilaisiin seminaareihin ja koulutuksiin, joissa pääsisin syventämään ja laajentamaan osaamistani.

Eventan jatko omana tiiminään on vielä tarkastelun alla ja se hieman jännittää, että miten meille käy. Haluamme onnistua pienenä tiiminä ja on ollut innostavaa päästä yhdessä tiimin kanssa miettimään uusia rakenteita ja käytäntöjä ensi vuotta ajatellen. Haluamme olla esimerkkinä siitä, että pieni tiimi voi olla ketterä, tehokas ja sellainen, että tiimioppiminen toteutuu.

Olen tutkinut, että millainen tiimi toimii. Tutkijoiden ja kehittäjien yhteisesti tunnustettuja piirteitä ovat:

  1. Yhteinen tavoite, johon tiimiläiset ovat aidosti sitoutuneet. Tiimin työskentelyn huomio on pääsääntöisesti tässä hetkessä ja tulevaisuudessa. Vapaamatkustajia ei ole ja tiimiläiset kantavat yhteistä vastuuta tavoitteen saavuttamisesta. Heillä on myös yhteinen tapa toimia.

  2. Osaaminen laajalti käytössä. Tiimi nähdään paikkana, jossa sulautuvat useiden henkilöiden taidot, kokemukset ja tiedot. Jokaisen jäsenen tietotaidot yhdistyvät tuloksien saavuttamiseksi.

  3. Kyky iloita saavutuksista. Onnistumisille rajataan tilaa arjesta, kun ryhmä saavuttaa tavoitteensa tai osatavoitteensa. Kun tiimin sisäinen vuorovaikutus on arvostavaa, tilaisuuksia ja aiheita juhliin riittää. (Ristikangas & Ristikangas 2010, 216.)

Meidän tiimimme yhteinen tavoite on kasvattaa jokaisen ammattimaista osaamista. Toivottavasti opimme entistä paremmin hyödyntämään toistemme osaamista. Juhliminen on jäänyt tiimissämme aivan liian vähälle. Olisiko se salainen ainesosa, jonka lisääminen nostaisi tiimimme uudelle tasolle?

Huipputiimien toiminta on vielä astetta enemmän. Edellä olevien perusominaisuuksien lisäksi toimivasta tiimistä tekee huipputiimin, jos ryhmässä olevilla yksilöillä on…

  1. …kykyä ylittää jatkuvasti ympäristön sille osoittamat odotukset

sekä

  1. …halua sitoutua henkilökohtaiseen oppimiseen ja kasvuun. (Ristikangas & Ristikangas 2010, 217.)

Nämä meiltä löytyy! Eli nyt kaikki on vain toteutusta vailla. Innolla jään odottamaan, mitä ensi vuosi tuo tullessaan. Tämä vuosi akatemialla on ollutkin aivan huikea.

 

LÄHDE:

Ristikangas, M-R., Ristikangas, V. 2010. Valmentava johtajuus. Juva: WS Bookwell Oy.

Kommentit
  • Johanna Sauvula

    Heiii Sussi!

    Olipa mukava lukea yhteenvetoasi ja hieno idea koostaa sitä näin. Tekstisi on tyylillesi uskollisesti helppolukuista ja hyvin lähteisiin viittaavaa. Sä osaat nämä esseehommat hyvin!

    Seikat, jotka minulla nousivat huomioon: Miksi haluat töihin jo ennen valmistumista? Miten se vaikuttaa nimenomaan huipputiimiin? Itse koen menneiden syksyjen kokemuksella niin, että olisi ihanaa, jos kerrankin voisimme toimia viimeisen syksyn yhtenäisenä ja vahvana joukkueena. Aina kun tiimiläinen on aloittanut vakityön ennen opintojen päättymistä, hän on jäänyt tiimistä etäälle jo ennen aikojaan.

    Tämä on jännä juttu. Minä taas koen, että etenkin vuoden loppua kohden tiimimme on juhlinut onnistumisia paljonkin. Kokemuksemme ei varmasti ole sen enempää oikeassa kuin väärässä kummallakaan meistä. Mielenkiintoista on, miten tämä vaikuttaa tiimimme käytäntöihin. Onko sinun tai minun kokemus yksilönä ainoa, vai tiimissä vallitseva? Oletko pohtinut asiaa siltä kantilta, että miten monesti juhlimisia on ollut silloin, kun olet ollut poissa tiimin toiminnasta esim. sairastelun vuoksi? Niitäkin kertoja on taatusti ollut, jolloin et voi olla edes tietoinen juhlistamisesta. Toki aina voi juhlia enemmän ja meillä on petrattavaakin, ei käy kiistäminen.

    Eventan virkkareissa Konsta nosti keskusteluun sen, että tässä syksyssä on jotakin tehty paljon oikein, koska syksy on ollut niin onnistunut tiimiltä. Olemme riemuinneet mielettömästä final campista, onnistuneista kaupoista, nelosten oppareista ja 24H:sta ja monista muista pienistä seikoista, kuten vaikkapa tiimiläisten palkitsemisesta hierontalahjakorteilla tai onnistuneen budjetoinnin aplodeilla viikkopalaverissa.

    Olen kokenut tiimin toiminnan ja ilmapiirin varsin positiiviseksi, kannustavaksi ja riemukkaaksi oikeastaan final campista lähtien. Vikat viikot vitosten omia haasteita pohtiessa oli toki vähemmän riemukkaita, joskin kokonaisuutena syksy on mielestäni ollut onnistunut. Loppusyksyn aikana on ollut useita tapahtumia, jotka ovat siivittäneet tiimissä honeymoonfiiliksiä. Oletko sinä kokenut niitä? Jos et, niin mitä voisimme tehdä toisin, jotta tiimissä vallitseva hyvä henki tavoittaisi sinutkin?

    Final campin tiimoilta tilanne on ollut tietysti sinulle erilainen, kun et Kiinassa ollut jakamassa sitä tiimin yhteishengen buustaamista. Pohdimme tätä johdossa niin, että pidämme toteutuksesta Suomessa hyvän motorolan, jolloin sinä ja Jasmiina pääsette kuulemaan ja jakamaan meidän fiiliksiä toteutuksen tiimoilta. Ostimme teille myös tuliaisia, jotta saatte pienen palan Kiinaaa tekin ja kiitoksena teidän panostuksesta, koska tekin vaikutitte projektin onnistumiseen osaltanne. Harmiksemme juuri niinä motorola-kertona olitte molemmat estyneitä osallistumasta, eikä yhteistä hetkeä tuliaisten jakamiselle tullut ennen tätä viikkoa.

    Aihe on laaja ja moninainen, joten yllä mainitsemani esimerkit tai kysymykset eivät ole kovin mustavalkoisia loppupeleissä kuitenkaan. Pääasia mielestäni on pohtia sitä, miten sinä tai minä (tai kuka vaan) voimme lisätä tiimissämme juhlintaa? Jos minä koen, että sitä on tiimissä paljon, en välttämättä ymmärrä edes ajatella, että sitä tarvitaan lisää, jolloin tarpeen esiin tuominen ja vielä paremmin itse juhlinnan aktiivinen järjestäminen on mielestäni sen velvollisuus, joka tarvetta kokee. En tiedä onko kohdallasi näin, mutta ylipäätään tämä on tiimin kannalta hyvin merkittävä seikka ja meillä täytyy tämä mahdollinen eriäväisyys kokemuksissamme huomioida ensi vuoden aikana.

    2020 on perhananamoinen vuosi Eventalle, siitä pidetään huoli ja juhlitaan sen mukaisesti! Hyvä me!!!

    16.12.2019
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close