Tampere
30 Nov, Monday
-1° C

Proakatemian esseepankki

Minimalismi & Materialismi



Kirjoittanut: Toni Ryöppy - tiimistä Evision.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Minimalismi & Materialismi

Esseen tekijä: Toni Ryöppy

Johdanto

1.Mainonta

2.Riittämättömyys

3.Tarpeellisuus

4.Pikamuoti ja tuhlaaminen

5.Mitä koet itse tärkeäksi?

6.Ärsykkeet

Lähteet

Lokakuu 2020

Proakatemia

Yrittäjyyden ja tiimijohtamisen koulutus

Johdanto

Tässä esseessä keskitymme käsittelemään asioita, miten meidän, ostokäyttäytymiseen vaikutetaan, mitkä ovat ostotottumuksiamme ja miten meille myydään ja markkinoidaan tuotteita.

Mainonta

Sorrumme usein materialismiin ja kuluttajina meidän ostotottumuksemme ovat kyltymättömiä, meille markkinoidaan taukoamatta uusia tuotteita ja palveluja. Heti ostettuamme jonkin tuotteen koemme hetken mielihyvän, jonka jälkeen menetämme hetken hohdon siihen ja haluamme jotakin uutta ja hienoa. Markkinoille keksitään taukoamatta uusia ja hieman parempia tuotteita, joka ajaa kuluttajia ostamaan uuden paremman tuotteen.

Meille markkinoidaan tv ohjelmissa ja mainoksissa elämäntapaa julkihenkilöiden kautta, jossa kulutetaan valtavia summia rahaa ja ostetaan enemmän tai vähemmän tarpeettomia asioita. Elämme illuusiossa, jossa näytetään vääristynyttä kuvaa miltä elämämme tulisi näyttää.

Meille mainostetaan lääkärin vastaanotolla, ravintolassa, baarissa, kirjoissa, elokuvissa ja missä tahansa melkein mihin menemme.

Elokuvissa piilomainonta on hyvin yleistä, esimerkiksi joissakin kohtauksissa käytetään tietynmerkkistä autoa tai ravintolassa juodaan tiettyä limonadia. Joskus piilomainonta on ollut kirjaimellisesti piilomainontaa, jossa elokuvissa on näytetty sadasosan sekunnin hetken jotakin kuvaa filmin keskellä, jolloin et itse ehdi huomata kuvaa, mutta aivosi silti huomaavat sen ja rekisteröivät alitajuntaan, jolloin kun seuraavan kerran näet kyseisen tuotteen niin alitajuntasi muistuttaa sinua siitä. Toki tämä on nykypäivänä laitonta.

Yritämme ostaa tiemme onneen, ja luulemme pääsevämme sinne, joka olisi aina kulman takana.

Vanhan sanonnan mukaankaan raha ei tuo onnea tai rahalla ei saa rakkautta.

Vuonna 1983 yhtiöt käyttivät 100 miljoonaa dollaria lapsiin kohdistuvaan mainontaan, kun taas vuonna 2006 yhtiöt käyttivät 17 miljardia. Se kertoo pelkästään siitä, että yhä nuoremmat otetaan kovan mainonnan uhreiksi jo pienestä pitäen. 80-luvulla vielä mainostettiin lastentuotteita vanhemmille, nykypäivänä mainostetaan suoraan lapsille. Nyky-yhteiskunnassa on älypuhelimien ja tietoteknisten laitteiden avulla mainontaa tuotteita ja palveluita suoraan lapsille, vaikka vanhemmat tekisivätkin lopullisen ostopäätöksen. Tänä päivänä yhä nuoremmalla ja nuoremmalla lapsella on jokin älylaite omassa, käytössään.

Riittämättömyys

Elämme länsimaissa koko ihmiskunnan historian ajanjakson korkeimpana elintasoa edustavina henkilöinä, miksi mikään ei riitä?

”Miksi kaipaamme tällöin lisää? Se on johonkin biologiseen himoon perustuva harha. Tuo automatisoitu himo on eläinten selviytymiseen hyvä strategia, mukaan lukien ihmisten, ankarissa olosuhteissa. Mutta nykyään se luo katkoksia ja olemme kuin sätkynukkeja, joiden naruja luontoäidin ja kymmenien miljoonien vuosien evoluutin pitäisi vedellä. ”-Rick Hanson, Neuropsykologi

Meidät on ohjelmoitu tulemaan tyytymättömiksi. Sen takia itsellänikin ensiksi mopokortin ja mopon omistaminen tuntui maailman parhaimmalta asialta, mutta kuitenkin hetken sillä ajettua täytyi päästä lujempaa ja suoritin kevytmoottoripyöräkortin ja hankin kevytmoottoripyörän, hetken päästä sekään ei enää riittänyt. Se on tietynlaista riipuvuutta ja meitä rohkaistaan pitämään sitä yllä tehokkaasti median, somemarkkinoinnin ja muiden ärsykkeiden kautta.

Tarpeellisuus

Kaikkien tavaroiden tulisi olla oikeutettuja ja omistaa syystä. Tarvitsetko todella uudet kengät tai auton? Meidän tulee luoda mallipohja omalle elämällemme ja sille mitä haluamme sillä saavuttaa.

Amerikkalaisen unelman idean käsityskin on vääristynyt, alussa se tarkoitti mahdollisuutta, jossa kaikki voivat aloittaa pohjalta ja menestyä kovan työn seurauksena. Se toki vieläkin tarkoittaa sitä, mutta merkitys materialismiin on kasvanut suuresti.

Tavaroiden ostaminen on helpottunut suunnattomasti, jos verrataan vaikka 90 lukua tähän hetkeen, voimme tilata vaivattomasti internetistä jokapäiväisiä tarpeitamme vastaavia tuotteita ja saada sen kotiovellemme jopa samana päivänä. Tuotteet ovat halventuneet merkittävästi, kovan kilpailun takia markkinoilla.

Hankimme niin paljon tavaraa, että meillä ei enää edes riitä omat tilat kaiken tavaran säilyttämiseen. Siksi on tullut tarpeelliseksi esimerkiksi Yhdysvalloissa 200 neliökilometrin henkilökohtaisen säilytystilan markkinat. Tämä ilmiö ei toki tietenkään esiinny vain Yhdysvalloissa, vaan Suomessakin on kovaan yleistymään päin cityvarastojen tyyliset säilytystilat ja Pelican Storagen tyyppiset isot varastohallit.

Dokumentissa kirjailija käsitteli hienosti asiaa, joka hänelle tulee yleensä vastaan. Minimalimista puhuttaessa hänelle ihmiset alkavat yleensä puhumaan, että eivät esimerkiksi halua luopua kirjoistaan, he kertovat kuinka rakastavat niiden tuoksua, lainata niitä ystävilleen ja niin edelleen. Minimalismissa ei ole siitä kyse, että pitäisi heittää kaikki pois, vaan siitä, että pitää ne asiat, jolle antaa arvoa ja pitää välttämättöminä. Ei kenenkään tarvitse omaa kokoelmaansa myydä mikäli pitää sitä merkityksellisenä ja itselle arvokkaana.

Mikä luo sen huulluuden tunteen, että jonotetaan uutta Iphonea tuntikausia ja jopa päiväkausia ennen sen julkaistamista? Ja hetkessä kun saat käsiisi uuden mallin, unohdat vanhan niin kuin sillä ei olisi enää mitään arvoa.

”Olemme liian materialistisia sanan arkipäiväisessä merkityksessä. Emme ole sitä läheskään tarpeeksi sanan oikeassa merkityksessä. Meidän on oltava todellisia materialisteja, eli välittää todella esineiden aineellisuudesta. Sen sijaan materia on maailmassamme hyvin tärkeää symboliselta tarkoitukseltaan. Mihin ne sijoittavat meidät statusjärjestelmässä mainonnan ja markkinoinnin sanelemana.” -Juliet Schor, PHD, Sosiologisti ja economisti.

Pikamuoti ja tuhlaaminen

Pikamuoti ohjailee vaateteollisuutta. Vanhempamme tai isovanhempamme ovat tottuneet neljään tai jopa kahteen kauteen. Joko kylmään tai lämpimään. Dokumentin mukaan nykyään niitä on muodissa joka vuosi 52 kappaletta. Käytettyjen pikamuotivaatteiden hinta on mitätön, jopa maitotölkki maksaa enemmän. Isot ketjut ovat raporttien mukaan jääneet jopa siitä kiinni, että he heittävät vanhat vaatteensa pois ja saksivat ne, etteivät kukaan voi käyttää niitä enää. Ihmisten halutaan ostavan lisää ja enemmän.

”Tosiasia taitaa olla se, ettei koskaan voi saada tarpeekseen siitä, mitä ei oikeastaan haluakkaan” -Rick Hanson, PHD, Neuropsykologi

Kaikelle tälle on seurauksensa. Tätä kuluttajayhteiskuntaa tukeva teollisuus käyttää lähes 400 miljoonaosaa hiilidioksidia ilmakehän tilavuudesta ja ilmakehä kestää 350 miljoonaosaa hiilidioksidia ilmakehän tilavuudesta.

Mitä koet itse tärkeäksi?

Dokumentissa esiintyvä henkilö Colin Wright oli aina haaveillut kiertävänsä maailmaa, muttei ikinä ollut edes poistunut osavaltiosta. Ja tämä osoitti hänelle, että hän oli epäonnistunut tässä unelmassa ja päätti tehdä muutoksen. Hän lopetti työnsä Los Angelesissa brändäys studion johdossa, keräsi kaiken tarvitsemansa kahteen reppuun ja lähti kiertämään maailmaa ja hän pitää vlogia siitä.

Elämä on muutakin kuin töitä ja laskuja. Teet töitä sen eteen, että voit elättää itsesi ja perheesi, mutta myös sen eteen, että voit ostaa haluamiasi asioita. Missä kohtaa menee raja? Kuinka paljon tarvitset rahaa, että voit ostaa ne kaikki asiat. Tarvitsetko todella näitä asioita? Esimerkiksi Jim Carrey sanoo, ettei olemalla rikas tee sinua onnelliseksi. Alatko haluamaan lisää, kun olet ostanut ne haluamasi asiat mistä olet haaveillut? Todennäköisesti kyllä. Mikä on todellisuudessa se raja missä onnellisuutesi raja sijaitsee?

Joillekin riittää pieni mökki järvenrannassa, joillekin pilvenpiirtäjän kattohuoneisto New Yorkissa.

Voimme rinnastaa tämän työelämän raameihin. Dokumentissa oli menestyksekäs nuori mies, joka oli haaveillut koko elämänsä olevan varakas, hän aloitti työnsä pankkialalla. Vuosien päästä pomo asteli hänen ovellensa toimistossa ja pyysi omaan toimistoonsa. Pomo ylensi miehen firman nuorimmaksi osakkaaksi, tällöin mies tajusi olevansa siinä pisteessä mitä hän oli halunnut, mutta ei voisi kääntää selkäänsä enää tämän jälkeen. Hän koki olevansa loukussa ja hänen tulisi antaa toiset haaveensa periksi maailman kiertelystä yms. Hän meni hissiin ja tuli toistakymmentä kerrosta alas eikä enää palannut. Elämää ei kannata suunnitella hänen mukaansa etukäteen. -Aj Leon, Former Wall Street broker.

Ärsykkeet

Nokian tutkimuksen mukaan ihminen katsoo puhelintaan keskimäärin 150 kertaa päivässä. Elämme yhteiskunnassa jossa, on enemmän ärsykkeitä, jota pystymme käsittelemään. Pidämme näitä meidän, mielestä olevia oleellisia asioita tärkeinä, mutta oikeasti ne vain ovat ärsykkeitä. Stressitasomme ja henkinen kestävyytemme kärsii. Etsimme koko ajan, jotakin mikä nostaisi dopamiinitasojamme, esimerkiksi räpläämällä puhelintamme.

En usko, että ihminen olisi kehittynyt niin radikaalisti evoluution näkökulmasta, että aivomme osaisivat käsitellä asioita tai sitä tietomäärää mitä otamme nykyään vastaan kaikkialta ympäriltämme versus se, kun olemme keskittyneet yhteen asiaan esimerkiksi metsästämiseen tai tulentekoon muutama miljoona vuotta sitten.


Lähteet:

Jimmy Carter – Crisis of confidence

Netflix dokumenttielokuva: Minimalism: A Documentary About the Important Things

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close