1 JOHDANTO

Empirialaiset saivat ennen joululomaa tehtäväkseen lukea Carol S. Dweckin kirjan nimeltä Mindset – menestymisen psykologia (2020), ja kirjoittaa siitä esseen tulevaa pajaa varten. Ajatuksissani oli muutenkin lukea kyseinen kirja, sillä tiimiläiseni oli sitä jo aikaisemmin suositellut, ja olimme myös käyneet hyvää keskustelua kirjan sisällöstä. Nyt kun olen myös itse päässyt lukemaan kirjaa ja ymmärtämään sen sanomaa paremmin, suosittelenkin jo tässä kohtaa jokaiselle kirjan lukemista, mikäli sitä ei ole vielä tehnyt. Kirja sisältää paljon asiaa, ja sen lukeminen useampaan otteeseen ei ole myöskään pahitteeksi. Ainakin itseltäni tämä kirja vaatii lukemista toiseen kertaan.

Dweck (2020) nostaa esiin kirjassaan henkilökohtaiset uskomukset, jotka estävät ihmisiä toteuttamasta oikeaa potentiaaliaan. Dweck esittelee kirjassa teorian kahdesta eri asenteesta, jotka vaikuttavat ihmisen elämässä, ja ovat hallitessaan suuressa roolissa myös menestymiselle. Nämä kaksi ajattelutapaa ovat kasvun asenne (growth mindset) sekä muuttumattomuuden asenne (fixed mindset). Mindset keskittyy avaamaan Dweckin löytämiä tuloksia näiden kahden eri ajattelutavan eroavaisuuksista. Kirjaa lukiessa huomasin reflektoivani jatkuvasti asenteiden esiintyvyyttä niin itsessäni, kuin myös lähipiirissäni. Kirja oli todellinen tutkimusmatka menneeseen ja nykyiseen minääni. Siksi keskityn tässä esseessä reflektoimaan ajatuksiani, joita kirjaa lukiessa pohdin.

2 MUUTTUMATTOMUUDEN ASENNE VS. KASVUN ASENNE

Ihmisen itsestä omaksuma näkemys vaikuttaa siihen, miten omaa elämäänsä elää. Se on ratkaisevassa roolissa, tuleeko ihmisestä sellainen kuin itse haluaa olla ja saavuttaako hän arvostamansa asiat. Uskomukset itsestään voivat Dweckin mukaan muuttaa ihmisen psykologian ja sitä kautta koko elämän. (Dweck 2020, luku 1.) Kasvun ja muuttumattomuuden asenteissa on kyse nimenomaan näistä uskomuksista. Avaan seuraavaksi hieman tarkemmin mitä asenteet pitävät sisällään, sillä sanat eivät itsessään anna hirveän tarkkaa kuvaa siitä, minkälaisista asenteista tarkalleen ottaen on kyse.

Muuttumattomuuden asenteessa ihminen uskoo, että omat ominaisuudet ovat pysyviä, eikä niitä ole tällöin mahdollista muuttaa. Henkilöllä on tarve todistaa jatkuvasti niiden olemassaoloa itselleen. Yhteiskunnassa älykkyys, persoonallisuus ja luonne ovat arvostettuja ominaisuuksia, ja myös muuttumattomuuden asenteen omaavat henkilöt tiedostavat tämän, ja haluavat siksi osoittaa niiden olemassaolon itsessään. Muuttumattomuuden asenteen omaavilla henkilöillä nämä ominaisuudet eivät yksinkertaisesti voi olla vajaita, sillä onhan kyseessä pysyvät ominaisuudet, joita on vain tietty määrä, ja siksi henkilö on tarkka, minkälaista kuvaa itsestään ja kyvyistään muille antaa. Muuttumattomuuden asenteen omaavat henkilöt haluavat näyttää vakuuttavilta, milloin ja missä he vaikuttavatkaan. Jokainen tilanne vaatii ominaisuuksien vahvistusta, jonka vuoksi jokaista tilannetta myös arvioidaan – Milloin on onnistuttu ja milloin ei, näytetäänkö tarpeeksi fiksulta ja hyväksytäänkö heidät. (Dweck 2020, luku 1.)¨

Kasvun asenne puolestaan perustuu uskomukseen, jonka mukaan ponnistelu ja harjoittelu ovat avain ihmisen perusominaisuuksien kehittämiselle. Jokaisella on siis mahdollisuus muuttua ahkeruuden ja kokemusten myötä, oli alkuperäinen lahjakkuus tai kyvyt millä tasolla tahansa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa, vaikka tekisi mitä. (Dweck 2020, luku 1.) Rakastan keskustella tästä aiheesta lähipiirini kanssa. Kävin taannoin keskustelun perheeni kanssa, jossa puhuimme synnynnäisestä lahjakkuudesta ja siitä, tunnistammeko perheessämme selkeitä lahjoja joillakin tiettyihin asioihin. Etenimme keskustelussa siihen pisteeseen, johon yleensäkin tämänlaisessa keskustelussa huomaan päätyväni – Sain argumentin: ”Toisilla vain on enemmän lahjoja kuin toisilla. Vaikka lahjattomampi yksilö kuinka yrittäisi esimerkiksi piirtää, en usko, että hänestä koskaan tulee yhtä hyvää piirtäjää kuin henkilöstä, jolla on selkeästi synnynnäinen lahja piirtää.”

Kasvun asenteen omaksuvat henkilöt eivät uskokaan, että kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa. He kuitenkin uskovat, että kenenkään potentiaalia ei voida tietää ennalta. Toisen henkilön on siis mahdotonta nähdä ennalta, mitä ihminen voi saavuttaa harjoitellessaan ja ahertaessaan vuosia. (Dweck 2020, luku 1.) Tästä on nimenomaan kysymys, johon myös itse uskon. Tuntuu vain uskomattoman vaikealta saada tätä ajatusta tuotua keskustelussa esiin niin, että se ymmärrettäisiin oikein. En usko, että keskustelussa, jota perheeni kanssa kävin, kukaan ajatteli, että on turha tehdä mitään, jos synnynnäistä lahjaa ei johonkin asiaan löydy. Mutta uskon, että potentiaalia kehittyä kyseisessä asiassa aliarvioitiin valtavasti. Muuttumattomuuden asenne on hyvin usein läsnä silloin, kun keskustellaan nimenomaan lahjoista tai kyvykkyydestä. Sen ”istuttaminen” jo varhain elämässä, esimerkiksi lapseen on vaarallisen helppoa, ja siksi siinä täytyykin vanhemman olla erityisen varuillaan – Lapset kun ovat hyvin tarkkakuuloisia, vaikka heille ei suoraan puhuisikaan.

On sanomattakin selvää, että kannustaminen ja tukeminen on tärkeää, mutta äärettömän tärkeä kysymys on se, miten se tehdään. Dweck (2021, luku 2) kyseenalaistaa, saako muuttumattomuuden asenteen omaksuvien henkilöiden kykyjen kehuminen kiinnittämään entistä enemmän huomiota heidän kykyihinsä, kun he jo muutenkin lähtökohtaisesti kiinnittävät huomiota niihin liikaa. Jos kykyjä kehutaan, niin syntyykö silloin vaikutelma, että kyvyt ovat asia, mitä arvostetaan ja että suoritukset ovat keino nähdä minkälaisia kykyjä heillä on. Ja toisaalta, saako kykyjä kehumalla myös kasvun asenteen omaksuneet henkilöt omaksumaan muuttumattomuuden asenteen. Dweckin mukaan on tärkeää kehua kykyjen sijasta vaivannäköä. Kehutaan ponnistelusta onnistumisen eteen, eikä siksi, että kyseessä olisi jokin erityinen lahja.

Olet varmasti kohdannut tarinoita, joissa kerrotaan tunnettujen henkilöiden tarinoita, joilla todistetaan, että lähtökohdista huolimatta nämä henkilöt ovat menestyneet uskomattomalla tavalla elämässään, niin taiteessa, urheilussa kuin urallansakin. Näillä henkilöillä ei muuttumattomuuden asenne ole ollut esteenä, vaan uskomus mahdollisuudesta vaikuttaa omien ominaispiirteidensä kehittymiseen on synnyttänyt intohimoa oppimista kohtaan. Dweck kiteyttää kasvun asenteen sanoin: ”Intohimo venymiseen ja siitä kiinni pitäminen silloinkin, ja erityisesti silloin, kun asiat eivät suju hyvin, on kasvun asenteen tunnusmerkki. Ihmiset kukoistavat elämänsä haastavimpinakin aikoina.” (Dweck 2020, luku 1.)

3 LAHJA VAI OPITTU TAITO?

Mielenkiintoista oli, että Dweck nostaa kirjassaan esiin juuri taiteelliset kyvyt. Olinhan hetki aiemmin käynyt keskustelua juuri taiteellisiin kykyihin liittyvistä ominaisuuksista. Dweck kertoo itsekin uskoneen aikaisemmin niin, että kyseessä olisi enemmänkin jokin ”Jumalalta saatu lahja” – Ihmiset esimerkiksi piirtävät joko hyvin tai huonosti. Dweck kertoo kuitenkin lukeneensa Betty Edwardsin kirjan Drawing on the right side of the brain, jossa Edwards kuvaa piirustuskurssille osallistuneiden henkilöiden omakuvia kurssin alussa ja viisi päivää myöhemmin. Ensimmäisten kuvien perusteella henkilöillä ei vaikuttanut olevan taiteellisia kykyjä. Viisi päivää myöhemmin piirretyt kuvat todistivat kuitenkin toisin – Dweckin mukaan kuvat näyttivät siltä, että he osasivat oikeasti piirtää. Dweck kertoo myös Edwardsin olevan sitä mieltä, että useimmat ajattelevat piirtämisen olevan sellainen kyky, joka on luotu vain harvoille. (Dweck 2020, luku 3.)

Dweck kirjoittaa tämän ajattelun kumpuavan siitä, että ihmiset eivät ymmärrä piirtämisen osatekijöitä, jotka ovat opittavissa. Edwardsin mukaan kyseessä ei ole piirtämiseen, vaan näkemiseen liittyvät kyvyt. Kyse on ääriviivojen hahmottamisesta ja niiden välisistä tiloista ja suhteista, valoista ja varjoista sekä koko kokonaisuudesta. Piirtäminen edellyttää, että nämä osakyvyt ovat hallussa ja ne osataan yhdistää yhdeksi prosessiksi. Toisille nämä kyvyt suodaan luonnollisesti, mutta toisten täytyy oppia ja yhdistää ne toisiinsa. Jokaisen on siis mahdollista onnistua, kuten edellä kerrottu tarinakin sen todistaa. (Dweck 2020, luku 3.)

Vaikka joillekin ihmisille on suotu lahja tehdä jotain ilman koulutusta tai ponnistelua, ei se kuitenkaan tarkoita, etteikö toinen voisi oppia samaa harjoittelemalla. Muuttumattomuuden asenteen omaksuneet ihmiset ajattelevat helposti, että ihmisen varhaiset suoritukset määrittävät heidän kykynsä ja lahjakkuuden tai lahjattomuuden – Sekä samalla heidän tulevaisuutensa. (Dweck 2020, luku 3.)

En osannut oikein tarkasti selittää perheeni kanssa käydyssä keskustelussa kantaani, mutta se tulikin tässä kohtaa vastaan lukiessani kirjaa. Kasvun asenne täytyy ymmärtää, ja ehkä siksi koen sen olevan niin vaikeasti selitettävissä. Koen omaksuneeni muuttumattomuuden asenteen lapsuudessa ja teini-iässä. Kirjoittaessani tätä esseetä minua hymyilyttää. Oikeastaan minua hymyilytti kirjaa lukiessanikin. Muuttumattomuuden asenne on ollut valtavana esteenä elämässäni, enkä ole uskaltanut tavoitella haluamaani, sillä olen kokenut valtavaa kyvyttömyyttä ja taitojen puutetta, sekä mahdottomuuden kehittää niitä.

4 POHDINTA

Kun muuttumattomuuden ja kasvun asenteen erot ymmärtää, alkaa hiljalleen nähdä niiden vaikutuksen. Uskomukset omien ominaisuuksien muuttumattomuudesta saavat aikaan omanlaiset ajatukset ja teot, kun taas uskomus omien taitojen kehittämisestä vie taas aivan eri teille. (Dweck 2020, luku 1.) Koen niin myös itselläni käyneen. Olen määritellyt aikaisemmin kykyni ja taitoni sellaiselle tasolle, että minulla ei olisi esimerkiksi mahdollista päästä korkeakouluun. Saatika opiskella siellä. Myös tekoni pohjautuivat tähän uskomukseen.

Meni viisi vuotta, ennen kuin uskomukset itsestäni alkoivat muuttua muuttumattomuuden asenteesta kasvun asenteen suuntaan ja kykenin hakemaan korkeakouluun. Tänä päivänä tiedostan vahvuuksiani ja kykyjäni, ja samaan aikaan haluan kehittyä ja oppia uutta. Tiedän, kuulostaa hyvin kliseiseltä, mutta voin rehellisesti sanoa, että tarkoitan sitä todella. Uskomus kykyjeni kehittämisestä on siis tuonut intohimon oppimiseen elämässäni. Koen, että kukaan ei voi määrittää potentiaaliani, en edes minä itse, sillä se olisi varmasti aliarvioitu. Koen olevani myös matkalla kasvun asenteen kokonaisvaltaiseen omaksumiseen.

Kerroin aikaisemmin, että kirja oli todellinen tutkimusmatka itseeni. Kerroin myös, että sekä kirjan lukeminen, sekä tämän esseen kirjoittaminen hymyilytti minua. Voit nyt varmasti ymmärtää miksi.

LÄHTEET

Dweck, C. 2020. Mindset – Menestymisen psykologia. Äänikirja. Helsinki: Viisas elämä. Viitattu 12.1.2023. Vaatii käyttöoikeuden. https://www.bookbeat.fi/kirja/mindset-276972