Tampere
16 Jan, Saturday
-14° C

Proakatemian esseepankki

Mindset – menestymisen psykologia



Kirjoittanut: Johanna Rita - tiimistä Revena.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Mindset: menestymisen psykologia
Carol S. Dweck
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Carol S. Dweckin kirja Mindset – menestymisen psykologia on kirja, joka mielestäni jokaisen kannattaisi lukea. Kirja sai pohtimaan omaa asennettani mm. epäonnistumisiin, ihmissuhteisiin, työelämässä pärjäämiseen ja opiskeluihini.
Kirjassa käsitellään muuttumattomuuden ja kasvun asennetta ja sitä, kuinka eri tavalla ihmiset suhtautuvat asioihin sen mukaan, kumman asenteen he ovat omaksuneet itselleen.

Mitä nämä asenteet sitten käytännössä tarkoittavat? Loistava esimerkki kasvun asenteesta oli se, kun kirjailija kertoi serkkunsa tulleen jätetyksi kahdenkymmenenkolmen avioliittovuoden jälkeen. Samoihin aikoihin hän oli myös loukannut jalkansa onnettomuudessa. Maatessaan sohvalla jalka kipeänä lauantai-iltana hän totesi olevansa tuhoon tuomittu, mikäli jäisi vain voivottelemaan itseään. Niine hyvineen hän paineli tanssimaan ja tapasi tansseissa tulevan aviomiehensä. Muuttumattomuuden asenteen omaava ihminen olisi jäänyt niille sijoilleen säälimään itseään.

Päällimmäiseksi kysymykseksi kirjaa lukiessa tuli tietenkin mieleen se, että kumpaan kategoriaan minä itse kuulun? Kuinka helposti annan vastoinkäymisten lannistaa minut? Entä kuinka paljon ympärilläni on heitä, joilla on muuttumattomuuden asenne?

Huomasin itsessäni piirteitä molemmista asenteista, tilanteesta riippuen. Muuttumattomuuden asenteen mukaan ajattelevat ihmiset uskovat häkellyttävän helposti, että omaa älykkyyttään ei voi muuttaa kumpaankaan suuntaan. Jos synnyt tyhmänä, pysyt tyhmänä, aivan turha alkaa opiskelemaan mitään vaativaa. Jos et ole lahjakas urheilussa, et myöskään saavuta harjoittelemalla mitään sen enempää. Omia luonteenpiirteitä ja ominaisuuksia on täysin mahdotonta kehittää.

Itse uskon vahvasti, että ihminen voi kehittää itseään riippumatta siitä, miten lahjakas hän kyseisessä asiassa on. Esimerkkinä omasta elämästäni pystyn heittämään pianonsoiton opettelun, mikä oli mielestäni todella vaikeaa. Olin kuitenkin päättänyt sisulla ja sinnikkyydellä opetella soittamaan erään kappaleen ja harjoittelin niin paljon, että oikeaan käteeni alkoi tulla jännetupentulehduksen oireita. Kymmenet, elleivät peräti sadat tunnit kuitenkin johtivat siihen lopputulokseen, että opin soittamaan kappaleen ulkomuistista. Sama pätee matematiikkaan, jota suoraan sanottuna vihaan, mutta tentin lähestyessä harjoittelin niin paljon, että sain lopulta kolmosen. Itse asiassa moni synnynnäisesti matemaattisen lahjakas ihminen sai saman tai jopa huonomman numeron. Tämä todistaa mielestäni erittäin hyvin sen, että pelkkä lahjakkuus ei riitä kertomaan ihmisen älykkyyttä, taitoa tai kykyjä.

Muuttumattomuuden asenteeseen kuuluu myös kateus siitä, että joku toinen ympärilläsi menestyy. Heille voi olla vaikeaa, jos oma puoliso tai työkaveri on sinua parempi. Olin itse töissä hevostilalla, jossa lähin esimieheni oli uskomattoman taitava hevosten kanssa. Niin taitava, että moni olisi kateudesta vihreä. Hän koki välillä huonoa omaatuntoa siitä, että neuvoi ja opasti minua koko ajan, sillä hän pelkäsi vaikuttavansa kaikkitietävältä päällepäsmäriltä. Itse näin asian aivan toisin. Sain häneltä valtavan hyvää oppia, jota pystyn soveltamaan vielä tänäkin päivänä.

Tietenkin minäkin tunnen silloin tällöin kateutta; tiimissämme on valtavan lahjakkaita moniosaajia, joiden joukossa tulee välillä tunne, että mitä ihmettä minä pystyn näille ihmisille antamaan? Sillä aikaa, kun muut ovat perustaneet yrityksiä ja toimineet esimiestehtävissä, minä olen lähinnä tehnyt pätkätöitä ja juoksennellut pitkin maailmaa.

En silti pidä itseäni pääsääntöisesti kateellisena ihmisenä, enkä usko, että tiimissänikään on sellaisia. Mielestäni hyvä esimerkki tästä oli se, kun osallistuimme syksyllä Innoevent-tapahtumaan, jossa työskentelimme tiimeissä eri alojen korkeakouluopiskelijoiden kanssa. Kun tuli palkintojenjaon aika, oli mahtavaa nähdä, kuinka kaikki akatemialaiset riemuitsivat täydestä sydämestään muiden onnistumisista, vaikka omaa suoritusta ei olisikaan palkittu. Itselläni oli huippuhyvä tiimi, joka ei suurista odotuksista huolimatta voittanut. Saimme kuitenkin ainoana tiiminä kunniamaininnan, mutta hämmästyksekseni olin ainoa, joka osasi riemuita asiasta. Yhtäkkiä tiimimme hyvä meininki oli kokonaan kadonnut. Muiden tiimiläisteni mielestä kunniamaininta oli lohdutuspalkinto ja häpeällinen viittaus siihen, että emme voittaneet. Heidän iltansa oli tyystin pilalla, he jaksoivat velloa tuntikaupalla epäonnistumisen tunteessa ja haukkua suu vaahdossa voittajatiimin ideaa sen sijaan, että olisivat iloinneet siitä, mitä olimme saavuttaneet.

 

Erityisen mielenkiintoinen osio kirjassa käsitteli sitä, millaiset olivat näiden kahden ihmistyypin ihannepuolisot. Muuttumattomuuden ajattelun mallia käyttävä ihminen halusi oman puolisonsa palvovan häntä ehdoitta ja mikäli suhde kariutui, asiasta oli vaikea päästä yli. He myös olivat sitä mieltä, että mikäli suhteen eteen täytyi tehdä töitä, suhdetta ei ollut tarkoitettukaan onnistumaan. He yksinkertaisesti etsivät täydellistä ihmistä ja täydellistä suhdetta, kun taas kasvun asenteen omaksuneet toivoivat kumppaninsa pystyvän haastamaan heitä ja kehittymään paremmiksi ihmisiksi. He tiesivät, että suhteen eteen tulee tehdä lujasti töitä ja mikäli suhde kariutui, he pystyivät jatkamaan elämässä eteenpäin ilman katkeruutta.

Tässä asiassa huomaan omaavani jonkin verran muuttumattomuuden asennetta. Minun on helppo katkeroitua. Kuvittelen myös löytäväni täydellisen ihmisen ja olen vasta jokin aika sitten alkanut kyseenalaistamaan tätä ajatusta. Olen temperamenttinen ja hyvin räiskyvä ihminen, joka odottaa suhteeltakin suuria tunteita, seikkailuja ja jatkuvaa nousukiitoa. Mikäli näin ei tapahdu, on vain helpompi heivata mäkeen koko tyyppi. Carol S. Dweck sanoo kuitenkin osuvasti sen, mikä kaikkien pitäisi muistaa: ”ei ole olemassa kumppaniehdokkaita, joihin ei liittyisi ongelmia”. (Dweck 2006, 267)

En toki ole kokonaan pelkästään muuttumattomuuden asenteen armoilla tässä asiassa. Aiemmissa suhteissa minua on kannustettu valtavasti, jotta hakisin kouluihin ja työpaikkoihin, joihin en itse uskonut taitojeni riittävän. Tämä on juuri sitä itsensä haastamista, mitä kasvun asenteen omaavat ihmiset kumppaneiltaan toivoivat. Jos en olisi saanut sitä, en luultavasti kirjoittaisi tätäkään esseetä, sillä en olisi hakenut Proakatemialle.

 

Parisuhteen lisäksi kasvun asenne on uskomaton voimavara myös tiimille. Uskon, että kolmen vuoden aikana opimme tuntemaan ympärillämme olevat ihmiset niin hyvin, että pystymme haastamaan toisiamme tulemaan paremmiksi ihmisiksi elämän eri osa-alueilla.

Se, että toinen näkee sinussa kaikki virheesi ja heikkoutesi ja auttaa sinua tekemään töitä niiden voittamiseksi, on valtava mahdollisuus. Kärsimättömyyttäni en ole vieläkään onnistunut kitkemään, mutta olen saanut uskoa omiin kykyihini, rohkeutta lähteä kokeilemaan uusia asioita ja taitoa kohdata omat heikkouteni. Se, että joku vain silmittömästi palvoisi minua, tekisi minusta hirviön.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close