Mindset

Voitaisiin väittää, että “Mindset” eli ajattelumalli vaikuttaa laajalti ihmisen elämän jokaiseen osa-alueeseen. Ajattelumallin ja elämänfilosofian ero on häilyvä, ja en kyennyt löytämään selkeää kuvausta mitkä nämä kaksi erottaisivat toisistaan. Ajatusmalli on siis toisin sanoen myös elämänasenne, eli se tapa millä ihminen suhtautuu elämän niin sisäisiin kuin ulkoisiinkin tapahtumiin ja asioihin.

Kirjassaan “Mindset” Stanfordin yliopiston psykologian professori Carol Dweck ehdottaa, että on olemassa kaksi ajatusmallien pääsuuntausta. Nämä kaksi ajattelutapaa ovat “Fixed mindset” eli muuttumaton ajattelumalli, ja “Growth mindset” eli kasvun ajattelumalli. Dweckin ja hänen tutkijakollegoidensa tekemät tutkimukset osoittivat, että ihmisten toimintoja ohjasivat vahvasti nämä kaksi ajatusmallien pääsuuntausta.

Fixed Mindset eli muuttumaton ajattelumalli

Muuttumaton ajatusmalli tarkoittaa sitä, että yksilö näkee ominaisuutensa sellaisina, ovat annettu syntyessä ja niitä on käytännössä mahdoton sen jälkeen kehittää. Tällaisen ajattelutavan omaava yksilö ajattelisi esimerkiksi niin, että ihminen on joko syntynyt älykkääksi tai ei. Jos tällainen henkilö saisi älykkyys- eli IQ-testissä mielestään huonon tuloksen, ajattelisi hän olevansa epä-älykäs tai suorastaan tyhmä. Kuten arvata saattaa, tällainen ajattelutapa ei ole omiaan kohottamaan henkilön itsetuntoa. Yleensä tällaiset henkilöt suorittavatkin tehtäviä, jotka tietävät varmasti osaavansa. Tällöin he saavat tyydytyksen siitä, että osaavat homman, eivätkä joudu kokemaan epäonnistumisen tuomaa häpeää.

Muuttumaton ajatusmalli ei siis kannusta yksilöä ylittämään itseään, tai edistä saamaan tyydytystä pelkästään oppimis- tai harjoitteluprosessin läpikäymisestä.

Growth mindset eli kasvun ajattelumalli

Kasvun ajattelumallin omaavat taas ajattelevat niin, että ihminen on oppiva olento, joka on kykenevä oppimaan ja kehittymään läpi elämänsä. Mikäli tällaisen ajattelumallin omaava henkilö epäonnistuu jossain tehtävässä, hän ei ajattele olevansa pysyvästi kykenemätön suorittamaan kyseistä tehtävää, vaan sen sijaan ajattelee että ajan ja harjoituksen kanssa hän pystyy oppimaan suorittamaan tehtävän sekä kehittymään siinä paremmaksi jatkossakin.

Dweckin kirjan tarkoitus onkin tuoda vahvasti esille, että edistääkseen uramahdollisuuksiaan sekä henkilökohtaista hyvinvointiaan olisi suositeltavaa ottaa käyttöönsä kasvun ajattelumalli. Kirjan useissa esimerkeissä voittajaksi kuoriutuu tappionsa nöyrästi vastaanottava ja siitä oppiva henkilö, kun taas nenilleen saa pettyvä, omiin synnynnäisiin attribuutteihinsa luottava joustamaton yksilö.

“Kumman mindsetin minä sitten omaan?”

Dweckin kirjaa lukiessaan lukija huomaakin pohtivansa suhtautumistaan omaan elämäänsä ja taitoihinsa; “kumman mindsetin minä sitten omaan?”

Onkin hyvä huomata, että kuten Dweck myös itse mainitsee, on nämä ajattelumallit jaettu kahteen kategoriaan hahmotuksellisista ja käsitteellisistä syistä. On helpompi jakaa näin isot käsitteet muutamaan kategoriaan jotta niistä voidaan yrittää keskustella edes jokseenkin johdonmukaisesti.

On kuitenkin epätodennäköistä, että kukaan ihminen omaisi täysin sataprosenttisesti jomman kumman ajattelumallin, vaan olemme lähtökohtaisesti sekoitus molempia malleja eri tilanteissa. On esimerkiksi hyvin tavallista ajatella, että voimme kehittyä monessa ammatillisessa taidossa, mutta vaikkapa virkkuutaidoissa olemme “auttamattomia”.

Dweckin kirjan tärkein opetus piileekin siinä, että opimme kirjassa esitettyjen esimerkkien kautta huomaamaan, missä tilanteissa sorrumme muuttumattomiin ajattelumalleihin ja minkälaisiin lopputuloksiin se voi johtaa.

Dweck korostaa, että myös muuttumattoman ajatusmallin omaava ihminen kuitenkin kykenee muuttamaan käytöstään ja mahdollistamaan kasvun elämässään. Kuitenkin tällaisen sisäisen mallin muuttaminen vaatii ihmiseltä hyviä reflektointitaitoja sekä kärsivällisyyttä ottaa vastaan myös epäonnistumiset matkan varrella, mikä tekee tilanteen luontaisesti ristiriitaiseksi muuttumattoman ajatusmallin omaavalle henkilölle. Toisin sanoen helpommin sanottu kuin tehty.

Ajattelumallin merkitys itseluottamukseen

Ajattelumallin merkitys henkilön itseluottamukseen on hyvin suuri. Muuttumattoman ajatusmallin omaava ihminen hakee jatkuvasti validaatiota ulkoisista lähteistä ja haluaa todistaa osaamistaan haastamatta itseään, sillä epäonnistuminen saisi tällaisen henkilön kokemaan suuria alemmuuden tunteita. Dweckin tutkimusten mukaan tällainen henkilö on myös valmiimpi valehtelemaan omista saavutuksistaan ja taidoistaan näyttääkseen pätevämmältä mitä on. Orgaanisaatiot joissa on vallalla muuttumaton ajatusmalli ovat vähemmän hyväksyviä virheiden suhteen ja peittelevät epäonnistumisiaan suurienkin riskien uhalla. Tällainen toimintamalli on pitkällä aikavälillä kestämätöntä ja usein johtaa organisaation taloudelliseen ja/tai henkiseen turmioon.

Kasvun ajattelumallin omaavat yksilöt ovat taas sallivampia virheidensä ja puutteidensa suhteen, ja tämä usein johtaa todenmukaisempaan analyysiin heidän omista taidoistaan ja pätevyyksistään. Henkilö, joka sallii itselleen mahdollisuuden kasvuun ja epätäydellisyyteen on kykenevämpi ottamaan huomioon kehityskohteensa ja myöntämään nämä parantamisen paikkansa muillekin. Tällainen ajattelu on itsetunnon kannalta positiivisempi vaihtoehto ja vähentää paineita konemaisesta suorittamisesta.

Pohdinta

Tämän esseen kirjoittaminen oli ennakkotehtävä tulevaan pajaan, ja myönnänkin, että en usko että olisin Dweckin kirjaan välttämättä sen innostuneemmin tarttunut ilman jonkinnäköistä insentiiviä. Kirjan premissi oli hyvinkin tuttu, ja uskoin saaneeni “jutun juonesta” kiinni jo ensimmäisten esimerkkien jälkeen. Netistä löytämieni kirja-arvostelujen perusteella en ollut yksin tämän kokemuksen kanssa. Kuitenkin Dweckin teksti oli helposti lähestyttävää ja esimerkit johdonmukaisia, eikä Dweck sortunut säikäyttämään lukijoita psykologisella jargonilla. Olen kuullut kirjasta puhuttavan “yrittäjän raamattuna”, enkä tätä näkökantaa kiistäkään, joskin toki samanmieliseen ideologiaan törmää usein muissakin yhteyksissä ja teoksissa.

Lukiessani mieleeni juolahti myös, että joku koiranleuka voisi irvailla kaikkien ihmisten ajattelumallien jakamisen binäärisesti kahteen laatikkoon olisi aika “fixed” eli muuttumaton tapa ajatella. Kuten aiemmin mainittua Dweck kuitenkin nosti tämän oletuksen kirjassaan varsin hyvin esille ja “gotcha”- hetki jää irvileuoilta saamatta.

Mindset-kirja tarjoaa hyviä näkökulmia itsensä haastamiseen ja tuo työkaluja yksilön kasvuun ja kehitykseen. Ajattelumallit ohjaavat käyttäytymistämme enemmän kuin aina huomaammekaan, ja näin kokonaisvaltaisia käsitteitä onkin hyvä pysähtyä pohtimaan tasaisin väliajoin jotta kykenemme elämään arvojemme mukaista elämää.

Lähteet:

Dweck, C. 2016. Mindset. Random House. New York.