Tampere
26 Nov, Thursday
2° C

Proakatemian esseepankki

Mindfullnessin mahdottomuus ja kyseenalainen synty



Kirjoittanut: Janne Pussinen - tiimistä Hurma.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Mindfullness työssä
Antti-juhani Wihuri
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Tietyllä tasolla tiedät jo mitä mindfullness on. Tuhansien vuosien ajan eri kulttuurien uskonnoissa on pyritty yhdistämään ihminen ja persoona luontoon, nykyhetkeen ja johonkin tuonpuoleiseen maailmaan eri keinojen avulla. Erityisesti Aasiassa tähän yhteyteen on pyritty meditaatiolla, pysähtymisellä ja tarkoituksen mukaisella hiljaisuudella.

Buddhlaisuuden yleisimpiä harjoituksia on meditaatio. Meditaatiolla pyritään havaitsemaan omaa kehoaan, omaa mieltään ja henkistä tilaansa. Samalla meditoija pyrkii vähentämään rajoja itsensä ja ulkoisen maailman kanssa, tavoitellen näin uudenlaista henkistä tilaa, joka edes auttaa mielenrauhan henkisen hyvin voinnin parantamiseen. Buddhalaisuudessa pyritään täydellisen olotilan ja uudelleensyntymän kehän lopettamiseen, nirvanaan. Meditaatio on yksi lukuisista keinoista, joilla tätä olotilaa pyritään tavoittelemaan. Nirvana, lopullinen itseyden sulautuminen suurempaan kokonaisuuteen, päästäen irti kaikista materiaalisen maailman murheista on suurin henkinen kokemus, jonka sielu voi buddhalaisuudessa kokea.

Buddhalaisuudessa tämä materialistisista tarpeista ja huolista luopuminen on määränpää, sekä työkalu tavoittaa määränpää. Samankaltaisia tavoitteita voimme löytää myös muista itämaisista uskonnoista ja filosofioista. Kungfutselaisuus määrittelee tämän yhteyden harjoittajan oman ihmisyyden ja suuremman voiman kohtaamisena ja sulautumisena. Meditoimalla ja pohdiskelemalla omaa inhimillisyyttään ja kuolevaisuuttaan voi ihminen tavoitella ja tavoittaa sisäisen rauhan ja harmonian. Kungfutselaisuus pyrkii tuomaan samaa harmoniaa myös ihmisten muodostamiin rakenteisiin kuten perheeseen ja valtioihin (mitä vähemmän sanotaan tässä yhteydessä kungfutselaisuuden häiritsevästä auktöritäärisestä luonteesta sen parempi. Hierarkioiden rakentaminen ja niiden vaatima täydellinen kuuliaisuus ovat pelottavia piirteitä, joita Kiinan kommunistinen puolue ja lukuisat muut poliittiset toimijat Aasian historiassa ovat käyttäneet oikeuttaakseen veren vuodatuksen ja vastarinnan kukistamisen tuhansien vuosien ajan).

Myös taoismi ja šinto käyttävät pysähtymistä ja hiljaisia, harkittuja rituaaleja luomaan yhteyden erilaisten harmonioiden kanssa. Taoismi painottaa harmoniaa ihmisen ja Taon välillä. Tao tarkoittaa kaiken lähdettä. Paikkaa tai voimaa, josta kaikki maanpäällinen on saanut alkunsa. Taoismi korvaa sintolaisuuden ja kungfutselaisuuden jäykät rituaalit melkein stoalaisella (vaikka taoismi onkin paljon vanhempi filosofia) sopeutuvuudella elämän kaoottiseen epärytmiin, daon. Shinto taas korostaa erityisesti yhteyttä luontoon ja historiaan. Monet sintoa harjoittavat uskovaiset rakentavat alttareita ja muistomerkkejä jo kuolleille perheen jäsenille, sukulaisille ja ystäville. Shintolaisuuteen kuuluvat pitkät hiljaiset rituaalit ja muun elämän kunnioittaminen. Siinä missä taolaisuus ja buddhalaisuus pyrkivät rennompaan, melkein jazzmaiseen meditaatioon ja flown mukana menemiseen, pyrkivät kungfutselaisuus ja shintolaisuus muodostomaan tiukkoja sääntöjä ja rituaaleja saman pysähtyneisyyden tunteen ja hiljaisuuden tuottamiseen.

Näiden filosofioiden lisäksi ihmisen kehon ja sielun tai mielen yhdistämisen ja tasapainon saavuttamiseen pyrkii intialainen filosofia, jooga. Joogan historia yltää aina noin 500-600 vuotta ennen Kristuksen syntymää. Joogakin pitää sisällään useita eri koulukuntia, länsimaissa tunnetuin on Hatha jooga, joka pitää joogaa uskonnollisen ja henkisen kokemuksen sijaan näiden ja liikunnan yhdistelmänä, jossa käydään läpi eri asentoja, asanoita. Näiden asentojen kautta pyritään keskittämään mieli takaisin kehoon, jotta joogi voi olla tietoisempi itsestään ja siitä mitä hänen kehossaan ja mielessään tapahtuu. Asanat olivat alun perin meditaatioon tarkoitettuja asentoja. Joogagurut alkoivat 1900-luvulla, erityisesti Amerikassa painottaa lähes yksinomaan joogaa urheilun muotona, mutta henkinen puoli on kokenut uutta nousua myöhempinä aikoina.

Miten tämä kaikki liittyy mindfullnessiin? Koska nämä muinaiset filosofiat ja uskonnot ovat käytännössä sama asia kuin ”moderni” ja länsimainen käsityksemme mindfullnessista. Näin ainakin Mindfullness Based Stress Reduction -ohjelman kehittänyt amerikkalainen lääketieteen professori Jon Kabat-Zinnin teoriat tuntuvat sanovan. Mutta koska elämme eurosentrisessä ajassa ja kulttuurissa, tarvitsimme eurooppalaisina ja amerikkalaisina uudet termit, ”tieteelliset” näytöt ja uudelleen brändäyksen näille Aasiasta jo tutuille varastetuille tekniikoille.

Jon Kabat-Zinn kehitti Mindfullness Based Stress Reduction -ohjelman omien sanojensa mukaan meditaatioretriitillä koettuaan kymmenen sekunnin mittaisen ”näyn”, jota ei osaa kuvailla millään muilla sanoilla. Hän kehitti metodistaan suorasanaisen, selkeän ja maailmankatsomuksellisesti avoimen. Kyynisempi henkilö voisi sanoa, että Kabat-Zinn kävi läpi Aasian filosofian metodit ja harjoitukset, otti ne omikseen ja antoi niille eurooppalaisen asiakkaan katseen kestävän maalin.

Mindfullness tarkoittaa yksinkertaisimmillaan suomennettuna tietoista läsnäoloa, hetkessä elämistä ilman huolta ja stressiä tulevaisuudesta tai menneisyydestä. Tärkeää tietoisessa läsnäolossa on myös nykyhetken tarkoituksellinen huomioiminen ja arvioiminen ilman ennakkoluuloja tai arvostelua. Tietoinen läsnäolo rakentuu näin kolmelle pilarille: tarkoituksellisuus, nykyhetki ja arvostelemattomuus.

Tarkoituksellisuudella ilmaisee tietoisen läsnäolon tarvitsevan aina tarkoitusta. Ajatuksemme eivät voi aina olla täysin keskittyvässä, läsnäolevassa moodissa, mutta kun haluamme keskittyä johonkin tiettyyn asiaan, kokemukseen tai aistimukseen, tulee keskittymisemme olla tarkoituksen mukaista. Kun haluamme siirtyä tietoiseen keskittymiseen, tulee meidän olla tietoisia paitsi keskittymisestämme, myös tarkoituksestamme.

Nykyhetki, tuo fyysikoiden ja filosofien tavoittelemattomaksi kuvaama aika, on toinen tietoisen keskittymisen osapuoli. Vaikka emme ikinä ole nykyhetkessä, mindfullnessissa pyritään tiedostamaan lähin mahdollinen nykyhetken käsitys, jonka meidän rajoitetut aistimme pystyvät havaitsemaan. Emme saisi keskittyessämme rypeä menneisyydessä tai suunnitella tulevaisuutta, vaan aistia kaiken mitä tapahtuu kehossamme, aivoissamme ja ympäristössämme juuri nyt. Ilman menneisyyden painoa tai tulevaisuuden määrittelemättömyyttä.

Arvostelemattomuus taas tarkoittaa neutraalia, arvoista riippumatonta tuntemusten ja aistimusten tarkastelua. Tämän irtautuneisuuden pitäisi antaa meille objektiivinen näkökulma aistiärsykkeisiin ja reaktioihimme aistiärsykkeisiin. Irtautuneisuus auttaa meitä tarkastelemaan tunteidemme, reaktiomme ja tekojemme perimmäisiä syitä ja sitä kautta ymmärtämään itseämme paremmin. Mutta voiko kukaan tavoittaa todellista objektiviutta? Kaikki kokemuksemme kulkevat aikaisemmin kohtaamiemme ärsykkeiden, kemikaalien ja sähköisten impulssien muodostaman filtterin läpi. Onko mahdollista irrottaa alitajuntaan säilötyt muistot ja niiden vaikutukset edes hetkellisesti uusista aistimuksista?

Vaikka tässä esseessä arvostelenkin mindfullness ajattelua, filosofiaa ja alkuperää, on metodia tutkittu myös todella tieteellisesti. Vuonna 2013 mindfullnessista suoritettiin jopa 549 eri tutkimusta. Verrattain vain kymmenen vuotta aiemmin, vuonna 2003, asiaa käsiteltiin lähes kymmenen kertaa vähemmän, 53 tutkimuksessa. Olinpa minä mitä mieltä tahansa mindfullness on tullut jäädäkseen. Täytyy myöntää, ettei kyseessä ole enää pelkkä trendi.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close