Tampere
28 Mar, Thursday
11° C

Proakatemian esseepankki

Minä riitän



Kirjoittanut: Arttu Vitikainen - tiimistä Kajo.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Seuraava esseeni on rakennettu alla olevan kirjoituksen, sekä proakatemian alumni-illan pajojen, sekä vahvuuspajan ympärille.

”Keräsin viikon rohkeutta julkaista tämän kirjoituksen. Olen henkisesti piiskannut ja solvannut itseäni siitä että en ole riittävän hyvä, että minun pitäisi olla parempi, EN riitä ennenkuin olen menestynyt tässä kaupungissa. Ja mikään pieni menestys ei riitä. Sen pitää olla suurta…oma ohjelma, elokuva, ohjaustyö ja sitä kautta voin olla onnellinen. Tämä on johtanut valtavaan ahdistukseen ja alas painettuihin tunteisiin. Tänään astuin hotellini 16. kerroksessa huoneeni parvekkeelle. Siitä on 5kk kun olen vieraillut enkelten kaupungissa viimeksi. Kirkas valo iskee silmilleni, Los Angeles avautuu edessäni, näen Downtownin pilvenpiirtäjät, Hollywood kyltin, kaupunki jatkuu silminkantamattomiin… yhtäkkiä kaikki tuntemattomat tunteeni nousevat pintaan. Romahdan parvekkeen lattialle itkien.  Vihdoin tunnen ja uskallan tuntea nämä tunteet, joita en ole osannut tuntea niiden 14 vuoden aikana joina olen täällä vieraillut tai asunut. Tunnen pelkoa, jännitystä, riittämättömyyttä, koti-ikävää, ahdistusta. Itku tuntuu hyvältä. Olen uskonut että tämä kaupunki voisi korjata minut, jos menestyisin täällä niin olisin ehjä ihminen. Ymmärrän että se on valhe. Riitän tälläisenä kuin olen Jarno Laasala, Hollywood 24.11.2018”

Kuinka usein tavoittelemmekaan jotain suurempaa huomaamatta, sitä mitä olemme jo saavuttaneet. Ihmisille on luontaista pyrkiä eteenpäin, mutta sen ei kuulu viedä pohjaa ja arvoa siltä, mitä siihen hetkeen pääsemiseksi on jo saavutettu. Katsellessasi kallioilla kohoavaa hollywoodin-kylttiä, on tavattoman helppo unohtaa se matka, mikä on jo kuljettu päästäksesi siihen pisteeseen. Sitä vaan jää haaveilemaan vielä isommista parrasvaloista. Miten helppoa meidän onkaan verrata itseämme toisiin ihmisiin, niihin jotka ovat omasta mielestämme menestyneet meitä paremmin…

Muihin ihmisiin vertailu, pieni kateellisuus ja oman tekemisensä vähättely ovat valitettavan yleinen piirre meille Suomalaisille. Nyt kun meillä seuraavaksi valmistuvilla on enää vuosi aikaa, sitä alkaa helposti vertamaan omaa osaamistaan, tuottoaan, opinnäytetyötään ynnä muuta kavereihin ja muihin tiimeihin. ”Olenko minä tehnyt tarpeeksi rahaa? Olenko nyt kirjoittanut tarpeeksi fiksusti?” Omaa tekemistä on hyvä arvioida, mutta vertaaminen pitäisi aina olla kisaa vain itseään vastaan, sillä vain sillä on oikeasti merkitystä. Jos vertaat itseäsi muihin, niin tarpeeksi etsimällä löydät aina jonkun, joka on tehnyt sen asian paremmin. Lopulta tämä vain masentaa ja vie arvoa omalta työltäsi.

Meille kaikille on myös tärkeää kuulla kehuja ulkopuoleltamme, joitain pieniä merkkejä siitä, että meidät on huomioitu. ”Kai se on hyvin tehty, kun ei se sanonut mitään”. Tätä lausetta kuulee yhä aivan liian paljon, sillä Suomalaisille toisten ja varsinkin itsensä kehuminen tuntuu olevan vaikeaa. Miten mukavalta tuntuukaan, kun saat jonkun asian tehtyä ja joku tulee siitä hymyillen kiittämään. Tai tulet kampaajalta ja työpaikan käytävällä joku kehaisee uutta tyyliäsi.

Mieti nyt hetki viittä asiaa/luonteenpiirrettä, missä olet todella hyvä. Nyt kirjoita ne ylös ja katso niitä hetki. Tuntuiko noiden asioiden keksiminen vaikealta? Monille meistä se tuntuu. Tuo tehtävä edessään jää miettimään sitä rajaa, missä on riittävän hyvä, että sen kehtaa tähän kirjoittaa. Kamalinta vielä, jos nuo asiat pitäisi sanoa ääneen muille. Tässä nouseekin hyvin esiin kehujen merkitys, sillä seuraavaksi ihminen jää miettimään, mitä muut ovat hänestä sanoneet. ”Pekkahan sanoi viime viikolla, että olen todella hyvä vastustaja tenniksessä. Ja onhan se valmentajakin siitä kehunut. Sen voisin ainakin kirjoittaa tähän”. Ulkopuolelta tulleet kehut tuovat hyvää mieltä, kohottavat itsetuntoa ja tuovat sinua tiiviimmäksi osaksi yhteisöä.

Jos välillä tuntuu, ettei oikein jaksaisi, niin pysähdy hetkeksi miettimään, mitä kaikkea olet jo elämässäsi saavuttanut. Sinä riität. Muista myös päivittäin kehua edes yhtä ihmistä, sillä näin luot hänellekin olon: Minä riitän.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close