Minä johdettavana – reflektiota ja palautteita
Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Vittumainen persoona väärinkäsitysten valtatiellä
Löysin vuosi sitten kattavimman ja perusteellisimman ikinä löytämäni persoonallisuustestin. Kyseessä on The Big Five -testi understandmyself.comista. Testin pääasiallinen tarkoitus on nimensä mukaisesti oppia ymmärtämään itse itseään – ei kertoa facebook-kavereille mikä leipä on tai mihin velhojen koulukuntaan kuuluu. Minulle se opetti että olen ehkä äärimmäisempi persoona kuin olin aiemmin ajatellut.
Muutama testituloksista pisti erityisesti silmään, kuten tämä kohteliaisuus -osio. Kun kerron ihmisille puhuvani suoraan ja arvostavani suoraa puhetta, monille tulee silti yllätyksenä – ja joillekin jopa järkytyksenä, kuinka suoraa puhetta tarkoitan. En osannut suhteuttaa sitä mihinkään ennen kun se oli siinä ihan tilastona nenän edessä. Tämä luonnollisesti johtaa väärinkäsityksiin, tahattomiin loukkaamisiin ja monenlaisiin onglemiin työelämässä sekä vapaa-ajalla. Hyvin tutuiksi on tulleet myös “mikä hätänä” – “ei mikään” tilanteet niin parisuhteissa kuin toimistossakin. Minulle ei ole helppoa tulla sanomaan asioita jotka on tunnetasolla ja mitä ei siinä kohtaa kunnolla osaa artikuloida tai argumentoida, koska tarkentavat kysymykset ja uteliaisuus jolla maalaan tilanteesta käsitystä itselleni koetaan kyseenalaistamisena tai jopa hyökkäyksenä.
Uudelle projektipäällikölle, tai kenelle vaan auktoriteetille saatan vaikuttaa vittumaiselta kapinoitsijalta jos toinen on tottunut hiljaiseen hyväksyntään ja täyteen kyseenalaistamattomuuteen alaisiltaan. Sama pätee itseäni vanhempiin jotka ovat sitä mieltä että vanhempia tulee kunnioittaa – minulle kun kunnioitus on jotain mikä ansaitaan, ja on aina ollut. Siinä ei auta ikä, ei työnantajastatus, ei mikään.