MINÄ JA MINUN VOIMANI

AI MITÄ?

Oli kesä 2018, kävin kurssin nimeltä Tuloksekas esimiestyö. Kurssi puhutteli useammasta näkökulmasta ja käteen jäi yllättävänkin paljon, kun hoksasi viedä asioita käytäntöön. Isoin oppi – vie asiat käytäntöön, muuta, kokeile ja opettele uusien toimintatapojen ja toimintamallien käyttämistä. Jos et vie käytäntöön, niin kaikki luettu ja opittu häviää hyvin pian. Mutta nyt en kuitenkaan kerro isoimpia oppeja kurssista vaan yksittäisestä teoksesta.

Kurssi sisälsi kaksi kirjaa ja nyt keskityn ensimmäiseen kirjaan, jonka luin jo kesäkuun alkupuolella, Ilkka ja Harri Virolaisen teokseen Mielen voima työssä. Kirja oli helppoa ja miellyttävää luettavaa, mutta se onnistui silti haastamaan lukijaansa. Jos kirjan lukee ajatuksella se antaa paljon pohdittavaa ja arvokkaita vinkkejä ja huomioita. Teos makaa edelleen tässä vieressäni, täynnä erilaisia post it- lappuja ja juurikin niitä huomioita, tähän on helppo palata.

NE HUOMIOT

Kun ihminen on väsynyt lisääntyvät virheet huomattavasti. Lisäksi keskittymiskyky ja asioiden omaksumiskyky heikkenevät (Virolainen & Virolainen 2016, 12).

Voimme yltää huippusuorituksiin, jos vain ymmärrämme hyödyntää niitä voimavaroja, mitä meillä on. Luulisi sen olevan helppoa ja yksinkertaista, hyödyntää mielen voimaa niin työssä kuin arjessa ja saavuttaa näin ollen hyviä tuloksia. Jostain syystä elämme kuitenkin suorituskeskeisessä maailmassa, missä helposti ajatellaan, että mitä enemmän tekee niin sen paremmin. Tai niin olen nähnyt ja kuullut. Silloin kuitenkin ihminen väsyy ja virheiden määrä lisääntyy, tuottavuus vähenee, sairastumisriski kasvaa ja se kaikki heijastaa elämän jokaiselle osa-alueelle.

Mihin siis pyrin? Mikä on se pointti?

Kyseenalaistakaa omat ajatuksenne ja toimintatapanne! Haastakaa itseänne!

Oleellista huippusuorituksen ja kehittymisen kannalta on kyseenalaistaa omia ajatusmallejaan. Työviikkojen ei välttämättä tarvitse olla pitkiä, eikä se itse asiassa useinkaan ole edes hyödyllistä organisaatiolle saati ihmiselle itselleen. (Virolainen & Virolainen 2016, 12).

En tässä vaan käskytä tai painosta teitä muita, sillä tätä kirjottaessani samoin kuin Virolaisten teosta lukiessani taoin itsellenikin näitä asioita päähän. Voin oikeasti saada paljon enemmän aikaan, kun maltan pitää työnteon ohessa taukoja ja ennen kaikkea myös syödä ja juoda riittävästi. Ja ei, ei ole tehokasta tai viisasta näpyttää tietokonetta aamuyöhön asti, jotta saisi asioita pois alta tai tehdä töitä viisitoista tuntia putkeen syömättä kertaakaan. Tehokasta itsesi ja muiden kannalta on pyrkiä nukkumaan mahdollisimman hyvin sekä tauottamaan tekemistä, koska energia on se juttu! Jos olet väsynyt, niin et pysty hyödyntämään osaamistasi, vaikka olisit kuinka taitava.

Mitä enemmän tiimissä on energisiä ja positiivisia henkilöitä, sitä paremmin tiimi pärjää (Virolainen & Virolainen 2016, 12).

Positiivinen ajattelu ja positiivisuus saattavat äkkiseltään kuulostaa jopa hieman naiivilta, mutta niiden merkitystä ei pidä unohtaa, ei koskaan. Olen itse oppinut monen vuoden aikana sitä, kuinka omilla ajatuksillaan ja suhtautumisellaan voi vaikuttaa paljon, ja oikeastaan kaikkeen. Vika ei olekaan kaikessa muussa, vaan kaikki lähtee minusta itsestä. Voin negatiivisella ajattelumallilla pilata itseltäni paljon, samoin myös huomaamatta muilta. Virolainen & Virolainen (2016, 168) lainaa Anthony Robbinsia kirjoittamalla, että hyvät kysymykset johtavat hyviin vastauksiin. Kysykäämme siis ratkaisukeskeisiä kysymyksiä. Jos todetaan, että joku on mahdotonta, niin kysy perään, että miten tämä olisi mahdollista? Ratkaisevaa siis on, että toteanko vaikean paikan edessä, että tämä on mahdotonta, ei kannata. Vai kysynkö sen jälkeen itseltäni tai muilta, että miten siitä saataisiin mahdollista? Tämä on ehdottoman hyvä muistaa omassa arkielämässä kuin työelämässäkin ja tiimin kanssa toimiessa.

Yksi henkilö voi innostumisellaan ja positiivilla tunteillaan vaikuttaa muihin siten, että se selittää menestyksestä enemmän kuin useat muut tekijät (Virolainen & Virolainen 2016, 92).

JA VIELÄ

Kirjottaessani tätä esseetä tunsin välillä itseni tyhmäksi. Tuntui siltä, että toistelen itsestäänselvyyksiä, enkä lopulta edes sanoa mitään. Kuitenkin luin äärimmäisen hyvän teoksen liittyen itsensä johtamiseen, mielen voimaan ja omaan hyvinvointiin – siihen, mikä luo pohjan kaikelle ja ennen kaikkea sille halutulle menestykselle. Nyt kirjoitan siitä teoksesta ja mielessäni on kysymys, että miksi näin itsestäänselvyydeltä tuntuvat asiat eivät toteudu tai toteutuvat liian harvoin? Lepo, uni, ruoka. Energia, ilo, positiivisuus. En tiedä siihen itsekään vastausta, mutta asiaa on kiinnostava pohtia.

Luoko ympäristö meille paineen? Vai olemmeko liian heikkoja? Emmekö osaa keskittyä hetkeen ja nauttia? Miksi emme? Pitäisikö jokaiseen kouluun ja päiväkotiin tuoda läsnäoloharjoitukset osaksi koulutusohjelmaa?

Olen hirveän voimakas, jos vain päätän olla niin. Minä ja minun voimani ovat ihan oikeasti minun hallussani. Voin päättää, että lepään ja vältän jatkuvaa suorittamista tai ajattelen positiivisesti. Voin päättää ajattelenko asiasta, että ”en pysty” vai ajattelenko ”miten pystyisin?”.  Virolaisten teoksen luettuani ymmärsin, vaikka ajattelen positiivisesti tai yrittää olla suorittamatta, niin välillä sitä pieni ihminen sortuu. Silloin pitää hyödyntää juurikin sitä mielen voimaa ja haastaa itseään. Sen suhteen elämä onkin jatkuvaa oppimista, mutta sehän siinä onkin hienoa – aina voi kehittyä ja aina voi voida ihan vähän paremmin, kun itse vaan päättää tehdä niin.

Virolainen & Virolainen (2016, 107) lainaa Stephen Coveyta kirjoittamalla, että onnellisuus, aivan kuten onnettomana oleminen on valintakysymys.

Ja tosiaan. Mitä tämä kaikki tarkoittaakin työssä, tiimissä tai yrityksessä? Hyvät kysymykset, positiivinen suhtautuminen, into ja energia tuovat parempia tuloksia. Ne voivat olla menestyksen syy enemmän kuin mikään muu.

LÄHTEET

Virolainen H. & Virolainen I. 2016. Mielen voima työssä. Helsinki: Viisas elämä Oy.